 |
| Kuva |
Juoksin! 20 minuuttia ja 3 kilometriä! JUOKSIN!! Mikä fiilis! Vauhti ei ole mikään mahdottoman kova, mutta MINÄ JUOKSIN KOLME KILOMETRIÄ! Voi apua mikä endorfiinihyökyaalto!
No joo, sitten vähän vakavampaa; tulin kotiin, makoilin lattialla ja yhtäkkiä molempiin polviin tuli yhtäaikaa aivan järjetön paine ja kipu. Aivan puskista. Nostin jalat ylös, se helpotti ja nyt tuntuu enää pientä kipua, jota hädintuskin edes huomaa. Mies katsoi valittamistani, oli hetken hiljaa ja sanoi sitten: "On se hyvä, että laihdutat nyt. Jos nyt tuntuu kipua urheilun jälkeen, mitä se olis ollut kymmenen tai viidentoista vuoden päästä." Niinpä niin.
Mies on niin oikeassa. En ole koskaan kärsinyt yhtään mistään ylipainon fyysisistä seurauksista, ainoastaan henkisistä. Mulla ei ole ikinä ollut mikään paikka kipeä eikä mitään ole mennyt rikki siksi, että olen ylipainoinen. Ei koskaan. Tänään oli ja on elämäni ensimmäinen kerta, kun polvissani tuntuu kipua. Eikä minulla ole mitään hinkua kokea tätä enää koskaan uudelleen.
Jotenkin niin konkretisoitui se, että en minä oikeasti laihduta siksi, että näyttäisin hyvältä tiukassa topissa ja farkuissa tai että voisin lainata kavereiden vaatteita. Minä laihdutan siksi, että saan olla terve, hyvinvoiva, vahva ja kestävä. En halua ikinä lopettaa juoksemista tai metsäreissua siksi, että polviin sattuu. En ikinä.
Että semmoista. Motivaatio loksahti kohdilleen kerralla.
(KOLME KILOMETRIÄ!!!)
Onnittelut suorituksesta! :D Ihan mahtavaa! Kivut ovat aina ikäviä, toivottavasti helpottaa ajan kanssa eikä myöhemmin enää tule mitään kipuja juoksemisen jälkeen. :)
VastaaPoistaKiitos!<3 Kyllä mua kieltämättä hirvittää se 5km ja varsinkin se kymppi, mutta pitää tosiaan toivoa että kivut pysyvät poissa tai vähintäänkin juoksun jälkeisessä ajassa. :)
PoistaOnnea :) Kun hitaasti menee eteenpäin, niin eivätköhän jalatkin pysy mukana. Tai jos kipuilee enemmän, niin taukoa. :)
VastaaPoistaOnneksi toi ohjelma on aika maltillinen niin tahti pysyy väkisinkin rauhallisena :)
PoistaIhan huippua, niin mahtavaa! Tuttu fiilis se eondorfiiniryöppy, se kantaa vielä pitkälle seuraavaankin päivään :)
VastaaPoistaJa joo-o, tuttu fiilis tuo polvikipukin. Ja varsinkin se tunne, ettei sitä halua kokea uudelleen. Ja se, kun muistaa, miksi tämän kaiken tekee. Tärkeää ei oo määränpää, vaan se matka ;)
Näinpä :) Aina välillä tekee ihan hyvää tämmönen shokkihoitokin.
Poista