Heippahei vaan! Blogi jäi vähän paitsioon loppuvuodeksi syystä tai toisesta. Osansa oli varmasti järjettömällä kiireellä sekä töissä että kotona ja loman aikana ollaan oltu koko ajan enemmän ja vähemmän sosiaalisia, joten koneella istuskelu ei ole kiinnostanut. Huomenna koittaa kuitenkin arki aamuherätyksineen kaikkineen! Treenien suhteen en ole lomaillut käytännössä lainkaan, lajitreeniä on ollut ihan normaalissa tahdissa koko ajan ja samoin oheistreeniä. Ruokailu sen sijaan krhm... no joo. Mutta onneksi se on ohi ja paluu normaalin elämään on edessä.
Ajattelin vuoden päätteeksi vähän summailla kulunutta vuotta. Ja koska en muista itse mitään, niin käytetäänpä blogia :)
Tammikuussa kirjoittelin
uudenvuodenlupauksia (joista tavoitepaino ja herkkulakko ei pitänyt), totesin herkkulakon kaatuvan omaan mahdottomuuteensa jo viikon jälkeen,
masentelin aamupainoa (joka oli yli 10kg enemmän kuin nyt?!) ja
pohdin sarjapelaamista.
Helmikuussa kirjoitin
suuren ruokapostauksen joka pitää edelleen paikkaansa, aloin tekemään
aamujumppaa jonka lopetin alle viikon jälkeen,
otin mittoja, sairastelin,
päivittelin palkintolistaa (hei mun treenikassipalkinto olis ajankohtainen!!) sekä aloitin paremmin menestyneen
sokerilakon.
Maaliskuussa
rakastuin kahvakuulaan, rakastin lentopalloa ja innostuin taas
juoksusta sekä tein
pisimmän lenkkini ikinä.
Huhtikuussa stressasin koulusta niin että blogi jäi tosi vähälle huomiolle, otin taas
mittoja sekä varmistettiin meidän sarjaan lähtö.
Toukokuu alkoi
parhaalla päätöksellä ikinä, tilasin urheiluvaatteita, sain aivotärähdyksen, paukautin -10kg rikki ja
kiukuttelin kesävaatetuksesta.
Kesäkuussa otin
kuvia, kirjoitin
motivaatiopiikistä, kävin aamulenkillä, iloitsin lopullisesta päätöksestä lähteä sarjaan, juoksin
pitkiä lenkkejä, mietin
tavoitteita uusiksi ja jäin
huutomerkkifiiliksissä kesälomalle.
Heinäkuussa lomailin,
päivitin senttejä ja mietiskelin ruokanatsiuden syvintä olemusta, ostin shortsit sekä
tuskailin hieman kesäloma"rytmiä".
Elokuu oli aika hiljainen blogikuukausi, mutta kirjoitin kuitenkin pitkän postauksen
äitiydestä, juoksin kympin ja tein vaihteeksi
ryhtiliikkeen.
Syyskuu alkoi flunssalla, jatkui
blaahihansama-ololla ja irtiotolla arjesta sekä päättyi
ruokavalioon liittyvään päätökseen.
Lokakuussa otin
kolmannet kuvat, rikoin 15kg rajapyykin,
kadotin liikuntamotivaationi, kirjoitin
pitkän postauksen itsetunnosta ja pohdin
talvijuoksuvaatetusta.
Marraskuussa kirjoitin vain kolme postausta - kotipelipaniikista, muuten vaan-kuulumisista sekä
salitreenistä.
Joulukuussa vastasin
kahteen haasteeseen, mietin
taas kerran tavoitteitani, testasin takakyykkymaksimin ja ostin
uudet salikengät.
Vuoden treenitilastoista HeiaHeia kertoo seuraavaa:
212 treeniä, 297 tuntia, top5-lajeina lentopallo (101 kertaa), juoksu (21 kertaa), kuntosali (20 kertaa), kuntopiiri (19 kertaa) sekä kävely (14 kertaa), keskimäärin 4 treeniä viikossa, sairauspäiviä 35. Ei paha :)
Sellainen vuosi. Paljon pohdintaa, uusia tavoitteita, itsensä etsimistä ja vähän löytämistäkin.
Vuosi 2014 alkoi sairaspäivällä (migreeni♥) ja jatkuu tänään lajitreenin merkeissä. Treeni-into elää ja voi hyvin. Viime vuoden lupaukset jäi toteutumatta viimeistä lukuunottamatta - kyllä minä olen armollisempi itselleni, paljon, paljon armollisempi. Se on hyvä. Ja siltä pohjalta on hyvä aloittaa tammi-helmi-maaliskuun mittainen totaalinen herkkulakko. Ei siksi, että paino lähtisi laskuun vaan siksi, etten tykkää tästä sokerihumalan jälkeisestä painavasta olosta. Ei ole kivaa olla treeneissä, kun pomppu ei nouse yhtään.
Tavoitepainoakin mietin pitkään, tosi pitkään. Enkä oikein osannut päättää mitään lukua, kun onhan se nyt tässä puolentoista vuoden (!?!?!!) aikana ehtinyt muuttua jo moneen kertaan. Siksipä lupaan, että vuoden päästä olen sellaisessa painossa, jossa on aidosti hyvä olla. Oli se sitten 80 tai 68 kiloa - sen näkee seuraavien 12 kuukauden aikana. Niin.
Nyt lounasta ja ehkä pienet torkut. Viimeistä lomapäivää viedään. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Niin joo ja toinen lupaus; lupaan ryhdistäytyä tämän blogin suhteen. Koska minä vaan niin tykkään tästä hommasta ja harmittaa, kun monta kuukautta on mennyt vähän miten sattuu.