Ei tämä ruokavalio ole minua varten - kyllä sen huomaa jo nyt. Punnitseminen, mittaaminen ja muu älytön natseilu ahdistaa ihan liikaa. Tiedättekö, kun piirretyissä olkapäillä on enkeli ja piru. Mulla toisella olkapäällä istuu ortoreksiapeikko, joka hykertelee tyytyväisenä kun olen pitkästä aikaa ruvennut mittaamaan, suunnittelemaan ja laskemaan mitä syön. Toisella olkapäällä istuu järki, joka kiljuu että lopeta nyt hyvä ihminen tuo pelleily nyt kun vielä voit.
Olen hyvin kahden vaiheilla. Toisaalta haluaisin lopettaa koko leikin tähän ja ruveta tarkkailemaan kaloreita ja syömisiä paremmin Kiloklubin kanssa. Tiedän, että se on paitsi järkevämpää, myös helpompaa, rennompaa ja vapaampaa, koska ruokarajoituksia sinällään ei ole. Mutta tiedän myös, että se on hitaampaa. En voi kieltää, etteikö tämän kesän jälkeen kiinnostaisi pudottaa painoa kahdessa kuukaudessa yli kymmenen kiloa. En voi kieltää, ettenkö vähän hymyillyt itsekseni kun vaaka näytti aamulla 97,3 (olkoonkin mitä tahansa turvotuksia, nesteitä tai kevyemmät pikkarit - hyvä mieli siitä tuli). Haloo, olen pudottanut kolmessa kuukaudessa kilon, tottakai haluan nähdä tuloksia, sama se millä keinoin.
Ja tämä on juuri se vaarallinen ajattelutapa. Pian huomaan juoksevani väkisin, en siksi että se on kivaa ja siitä tulee hyvä mieli. Pian huomaan miettiväni combatissa (en ole kertonutkaan, pääsen ryhmäliikuntatunneille!!) vain ja ainoastaan sitä, että montakohan kaloria tässä palaa ja voinkohan syödä ylimääräisen leivän tämän jälkeen. Pian huomaan miettiväni pitkän päivän jälkeen sohvalla, että en voi jäädä tähän, koska pidin yhden vapaapäivän jo eilen. Sanomattakin varmaan selvää, että sitä elämää en itselleni halua. En nyt, en koskaan, en mistään syystä.
Minun toinen päätavoitteeni painonpudotuksen ohella on ollut koko ajan se hyvä olo. Tottakai halusin laihtua alusta saakka, mutta esimerkiksi nyt kesällä olen voinut paremmin kuin koskaan. Olen syönyt järkevästi, liikkunut paljon, herkutellut sillointällöin kohtuudella ja leiponut kun tekee mieli. Olen viettänyt monta ihanaa grillihetkeä ja olen oppinut laittamaan terveellistä, järkevää ja hyvää ruokaa. Olen saanut miehenkin syömään kasviksia ja hänenkin vatsavaivansa ovat vähentyneet ainakin puoleen. Olen nauttinut juoksulenkeistä, nauttinut kävelystä, nauttinut tanssista, nauttinut siitä kun tulee hiki ja tuntuu ettei jaksa enää yhtään mutta jaksaa silti. Siitä minä tahtoisin pitää kiinni.
Silti, silti mietin, että eikö sekin olisi vielä mahtavampaa hoikkana. Että kyllä minä nyt muutaman kuukauden kestän tiukempaa kuria ja herkkulakkoa ja rajoituksia ja punnitsemista ja kaikkea sitä, kun sitten voin jatkaa tuota kivaa elämää. Eihän laihduttamisen kuulu olla kivaa - laihduttaessa kuuluukin vähän kituutella nälkää ja sen kuuluu tuntua pakolta. Minun on valittava. Joko nyt tsemppaan, kituuttelen ja laihdun, tai sitten olen iloinen läski. Niin se vain on. En minä laihdu sillä, että muokkaan elämäntapoja vähän, kyllä se on jo nähty. Mutta milloin menee yli? Meneekö yli silloin, kun punnitsee tomaatit ja paprikat? Vai silloin, kun aamulla ei millään tahtoisi syödä mehukeittoa vaan esim. mansikoita, mutta syö silti mehukeittoa koska dieetissä lukee niin?
Jatkan tätä dieettiä nyt päivän kerrallaan. Jos vielä toisen kerran saan samanlaisen itkukohtauksen kuin eilen, lopetan samantien ja siirryn Kiloklubiin. Luulen, että 1500kcal/päivä riittäisi ihan hyvin rajaksi eikä tällaista 1000-1200kcal tahtia tarvitse oikeasti ylläpitää.
Sellainen ajatusvirta tähän aamuun. Join kahvin juuri loppuun, joten alan pikkuhiljaa valua aamulenkille. Ensin mietin juoksua, mutta tajusin etten taida jaksaa. Jalat ja pää painavat tonnin vähintään, väsyttää ja on vähän huono olo. Hemmetin mehukeitto. No jos kävelisin vähän.
.jpg)
Mulla on vähän sama, haluan tuloksia heti ja kun niitä ei tule tuskastun.
VastaaPoistaMulla oma projekti alkoi tammikuun lopussa, tässä ajassa kiloja on tippunut vajaa 3kg! Älyttömän hidasta!
Mutta kiinteytystä on tapahtunut sitäkin enemmän, vaikka ei sitä niin järkyttävästi huomaa edes senteissä.. mutta kuitenkin.
Suunnittelin jo käveleväni apteekkiin ja hakevani Allit, mutta sitten tajusin ettei niistä olisi mitään apua, koska ongelma ei ole rasvainen ruoka.. Kuvittelin myös että syön liikaa, mutta kiloklubi väittää että syön liian vähän :/
On tää kyllä yhenlaista hommaa. Jos syö liikaa niin lihoo, jos syö hyvin niin paino pysyy samassa, jos syö liian vähän niin ei laihdu :D Tsemppiä sullekin!<3
PoistaOlen reilu kolmekymppinen mies, jolla samanlainen painonpudotuspyrkimys kuin sinulla, joskin painan kymmenisen kiloa enemmän. Bloggaan myös.
VastaaPoistaPudotusta on yritetty viimeisen viidentoista vuoden aikana monin keinoin. Kertaakaan ei ole kunnolla onnistuttu. Mutta nyt luulen että homma toimii aika hyvin. Arvelen oivaltaneeni jotain. Pari pointtia omista löydöistäni:
1) Koska pudottaminen on henkisesti ja fyysisesti raskasta, urakasta tulisi tehdä itselle mahdollisimman helppo. Tästä seuraa erinäisia asioita:
2) Olennaistahan on lopulta syödä vähemmän kuin kuluttaa. Tämä pitää tehdä helpoksi, eli
3) ei saa elää nälässä. Se on varmin tie herkutteluun ja romahduksiin.
4) Kylläisyys saavutetaan syömällä monia pieniä annoksia päivässä ja keskittymällä oikeisiin ruoka-aineisiin.
5) Perussääntö: paljon proteiineja ja kuituja. Huonot hiilarit minimiin. Rasvaa on hyvä hieman vähentää, mutta se ei ole läheskään niin paha juttu kuin sokerit.
6) Kun syö näin, on mahdollista vähentää annoskokoa merkittävästi. Ruoansulatus toimii tehokkaasti ja syömismäärät vähenevät.
7) Ruoan laittamisen tulisi olla helppoa. Laskeminen tekee asioista vaikeaa ja ikävää - sitä ei ehkä kannata harrastaa. On hyvä löytää sellaisia perusruokia, joita on aika helppo tehdä. Itse syön paljon salaatteja ja runsaasti kalaa. Rahka on myös aivan perusjuttu, koska se täyttää hienosti.
8) Pudottamisen helppoutta lisää se, jos löytää ruokia, jotka maistuvat tosi hyviltä. Itse olen onnistunut. Tällä tavoin pudottamisesta tulee jopa mukavaa.
9) Kaksi asiaa, jotka auttavat itseäni tosi paljon: ruokapäiväkirja (blogiin) ja joka aamuinen punnitseminen. Ruokapäiväkirja lisää omaa kehontuntemusta ja auttaa tekemään nopeitakin korjausliikkeitä. Joka aamuinen punnitseminen tukee pudotuksessa, koska melkein joka aamu numero on ainakin vähän pienempi ja tämä tuntuu erittäin kannustavalta.
10) Nopeat pudottamiset eivät onnistu. Tässähän pyritään siihen, että hoikkuus säilyisi koko loppuiän. Muuta vaihtoehtoa ei silloin ole kuin elämäntapojen muuttaminen. Pudotus tähtää siihen.
11) Oikeanlainen ruokailu on paljon tärkeämpää kuin liikunta painon pudottamiselle. Jälkimmäinenkin on tärkeää, mutta ilman ruokailutapojen muutosta paino ei putoa.
Onnea ja iloa matkaan!
Iso kiitos kommentistasi! :) Olet monessa suhteessa eritääin oikeassa. Oikeastaan en heti huomaa kommentistasi mitään, mistä olisin eri mieltä :)
PoistaMitä mieltä olet siitä, mitä kirjoitin ruoka-aineiden laskemisesta ja joka-aamuisesta vaa'alla käymisestä? Ymmärsin blogistasi, että itse olet harrastanut laskemista ja punnitset harvemmin kuin kerran päivässä. (Olenkohan ymmärtänyt oikein...:-))
PoistaSiis joo, kokeilin tosiaan tota laskemista hetken, mutta totesin ettei ole mun juttu. :) Punnitsemisesta ymmärsit oikein, käyn kerran viikossa tai harvemminkin vaa'alla. Punnitsemisen suhteen oon tykännyt tosta harvasta tahdista kyllä. :)
Poista