Sivut

lauantai 1. syyskuuta 2012

Pisin dieetti ikinä

Toinen itkukohtaus tuli eilen. Mies ilmoitti, että nyt otat kiltisti sitä perunaa ja syöt pari leipää ruoan kanssa, juot maitoa ja lopetat tuon pelleilyn. Niin tein. Tänään olen syönyt aamupalaksi puuroa, mehukeittoa ja raejuustoa, lounaaksi salaattia ja eilistä kalaa, välipalaksi raejuustoa mehukeitolla (ostin parempaa mehukeittoa, kuten ehkä huomaa) ja päivälliseksi lihakeittoa sekä pari ruisleipäviipaletta. Olo on hyvä, kylläinen, päänsärky on poissa eikä dieetin orjalliseen noudattamiseen ole paluuta. Parempi näin, todellakin.

Kyllä tuo toimii jatkossakin varmasti runkona ruokavaliolle, kunhan siitä otetaan kaikki määrät pois. Kaloreita rupean laskemaan kun jaksan - tänään en jaksanut. En halua stressata. Tiedän syöväni järkevästi ja järkeviä määriä. Herkkulakkoa toivottavasti kestää tytön synttäreihin saakka, eli puolentoista kuukauden päähän. Se on kuulkaa kova tavoite tällaiselle herkkuperseelle, mutta se on ihan mahdollista.

Eilen kävin juoksemassa 4 kilometriä. Oli aika tuskaista ja aikaa meni 35 minuuttia. Tuntui aika hitaalta, kun kaveri tosiaan kertoi tauon jälkeen juosseensa 4,5 kilometriä puoleen tuntiin. Turhaa kai vertailla, mutta ärsyttää se silti. Haluan olla nopeampi. Tänään mies on muualla enkä varmaan ehdi juoksemaan, joten tytön mentyä nukkuaman tanssin sen DVD:n kanssa. Tai pidän lepopäivän, siivosin kuitenkin koko huushollin tänään yksin joten jalkoja painaa.

Pitäisi ostaa pitkät juoksuhousut, eilen meinasi tulla jo kylmä 3/4-trikoissa. Ensi viikolla lähden opiskelukaupunkiin, joten pitää käydä kaupoilla. Samalla pääsen tosiaan pitkästä, pitkästä aikaa ryhmäliikuntatunneille! En voi sanoin kuvailla kuinka intona odotan spinningiä, vanhaa rakkauttani, sekä bodycombattia, toista vanhaa rakkauttani.

Täälläkin muuten alkaa pump taas, ja siellä alan varmasti käymään kerran viikossa. Kylillä kiertää myös villi huhu, että joku alkaisi pitämään kuntonyrkkeilyä. Sitä haluaisin ehdottomasti päästä kokeilemaan, joten toivotaan että huhu pitää paikkaansa.

Jotta tästä saatais oikein oikein sekava postaus, niin loppuun vielä biisi, joka tsemppasi jaksamaan kun jalat painoivat ja väsytti.

 

3 kommenttia:

  1. Kuulostaa minun mielestä paljon järkevämmältä tuo dieetin pitäminen vain runkona kuin sen orjallinen noudattaminen. Vaikka pieni ruokanatsitus onkin hyväksi, niin liika on aina liikaa. Päivä kerrallaan vain eteenpäin, järkevästi syöden tietenkin. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä taas! :) Mullakin on paljon parempi olla, kun ei tarvitse punnita ruokaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi, arvostan sitä! :)