Sivut

lauantai 25. elokuuta 2012

Mä oon täällä taas!

Kuva
Heippa vaan, toivottavasti ette ole unohtaneet minua vielä!

Pari viimeistä viikkoa ovat menneet vaihtelevasti. Olin kipeä vielä viime viikollakin, ja urheilut jäivät kävelylenkkeihin sekä tanssimiseen (se toinen tullut Pump it up!- DVD oli aivan huippu!). Tämä kulunut viikko taas hurahti kesälomareissulla, jonka aikana jotenkin jännittävästi urheilut jäivät edelleen vähälle. HeiaHeiaankaan en ole merkinnyt mitään parin viikon takaisen aerobicin jälkeen.

Syömisten suhteen on kuitenkin mennyt kohtuullisesti. Kaveri oli täällä viikko sitten ja syöpöttelyksihän se meni, mutta noin muuten olen onnistunut oikein hyvin. Reissussa pysähdyttiin kyllä aakkosasemilla niiden helppouden ja lapsimyönteisyyden vuoksi - pakko myöntää; jos valittavana on sinänsä ihan kiva pikkukahvila olemattomalla hoitohuoneella sekä syöttötuolit, ruokalaput, lastenastiat ja pienimmillekin sopivaa ruokaa tarjoava, tilavalla ja erittäin siistillä lastenhoitohuoneella varustettu huoltoasema, valitsemme jälkimmäisen - mutta yksiäkään ranskiksia en kitaani vetäissyt. (Pizzan kylläkin, mutta oli muuten ihan törkeän hyvä pizza. Jos liikutte Kolin seuduilla, niin Kolin portilla kannattaa pysähtyä pizzan verran!) Muutenkin reissusyömiset olivat kohdillaan, autoon ei ostettu kuin yksi karkkipussi koko aikana ja jäätelötkin ostettiin vasta viimeisellä pysähdyksellä ennen kotia.

Nyt flunssa on kuitenkin viimein jäänyt taakse ja on aika palata ruotuun myös liikkumisten ja blogin suhteen. Aloitin ruotuun palaamisen tunnin ja vartin reippaalla kävelylenkillä rattaiden ja koiran kanssa, ja illalla ajattelin kokeilla juoksua pitkästä aikaa. Jos vaikka kävisin viiden kilometrin lenkin ja juoksisin puolet. Tai edes kaksi kilometriä, sekin olisi jo ihan hyvä. Juoksuohjelman noudattaminen taitaa jäädä, ja otankin vain tavoitteeksi juosta sen kympin ennen talvea. Kyllä minä onnistun, onhan tässä vielä ainakin pari kuukautta aikaa.

Sellaista siis tänne. Mitäs teille kuuluu? :)

Ai niin, yksi juttu vielä. Ostin reissusta farkut. Otin sovituskoppiin oman kokoni eli 48 vain huomatakseni, että ne olivat isot. Siis ei mitenkään vähän löysät, vaan oikeasti liian isot. Meinasin hypätä kattoon siitä riemusta! En edes muista koska olisin viimeksi kokeillut sovituskopissa jotain liian isoa!! Ostin sitten kokoa pienemmät, ja 44 koon housutkin olisivat varmaan menneet kiinni, mutta ihan hulluttelemaan en uskaltanut ruveta. Niin, ja paitaa ostaessa nappasin totutusti XL:n. No sekin oli liian iso! Mutta otin sen silti, koska tarvitsin automatkalle jotain pehmeää ja reilua päälle. Minä kutistun!

6 kommenttia:

  1. hei. mukava kuulla sinusta taas. :) ja kyllä me kutistutaan.. Itsellä oli myös sama homma noiden paitojen kanssa ja se et mulle menee 42 kokoa olevat housut viime kesän 48 tilalta.. <3
    -E-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, en uskalla ees haaveilla housuista kokoa 42! :)

      Poista
  2. Jee, tervetuloa takaisin. Sua onkin kaivattu. :) sun inspiroimana alotin oman blogin vaikkei pudotettavaa paljoa olekaan. Odottelen innolla tulevia päivityksiä, sulla on hyvä asenne ja kiva kirjoitustyyli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiva kuulla että joku on jopa kaivannu :) Pitääpä käyä vilkasemassa sun blogia!

      Poista
  3. Ihan mahtavaa Ida-Mari! Kilot sulaa ja senttejä lähtee! ONNEA!! :) Kohta se on koon 42 farkut! Ei mee kauaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä tahdilla kyllä joku hetki saadaan odottaa niitä farkkuja :D

      Poista

Kiitos kommentistasi, arvostan sitä! :)