Ruokavaliosta

Kuva

Ihan aluksi kerrotakoon, että minä en syö hiilareita, protskuja tai kaloreita. Minä syön ruokaa. En laita ruokailujani mihinkään ylös enkä ajattele, voinko syödä banaanin vai olisiko omena parempi. 

Ruokavaliossani on oikeastaan vain pari nyrkkisääntöä: ei eineksiä eikä turhia lisäaineita. Syön puhdasta ruokaa, mahdollisuuksien mukaan luomua. Syön lihaa kyllä, mutta pääasiallisesti hirveä ja poroa, toisinaan possua ja kanaa. Syön kalaa, mutta en kirjolohta enkä varsinkaan seitä, vaan oikeaa lohta, taimenta, siikaa, ahventa, reeskaa ja muikkua, haukikin menee kalapullissa mutta itse jaksan vääntää niitä vain harvoin. Kasviksia pyrin syömään joka aterialla. En käytä kevyttuotteita lainkaan, mutta en myöskään kyllästä ruokaani voilla ja kermalla. Paistan melkolailla kaiken öljyssä, kermaa laitan ehkä kerran viikossa ja kohtuudella. Maito on kevytmaitoa, koska se maistuu paremmalta kuin rasvaton maito. Jogurtti on ehtaa partaäijää tai bulgarialaista, ei aspartamiimihirvityksiä ja juusto on juustoa eikä superpalloja. Marjat kerään itse, mansikat, vadelmat, perunat, ruohosipulit ja raparperit kasvavat omalla pihalla.

Ruokavaliossani on kaksi kompastuskiveä ylitse muiden: lounas ja iltapala. Aamulla syön puuroa raejuustolla ja marjoilla, päivällisellä on oikeaa ruokaa ja paljon kasviksia, välipaloina menee milloin mitäkin, banaania/marjoja useimmiten. Mutta se lounas, voi kamala. Mulla ei ole oikein aikaa eikä jaksamistakaan tehdä oikeaa ruokaa erikseen lounaalle, eikä edelliseltä päivältä jää läheskään aina jämiä. Asumme kaukana palveluista, joten salaattitarpeitakaan ei aina kaapissa ole, koska ne eivät säily tuoreena ja hyvänä koko viikkoa. Syön siis leipää, liikaa. Mikä neuvoksi siis? Pitäisi ruveta ostamaan varmaan smoothietarpeita tai jotakin, koska näin tämä ei voi jatkua.

Iltapala taas on sitten oma lukunsa. Treenaan iltapainotteisesti, joten illalla on syötävä jotakin jos haluaa painon tippuvan. Mutta mitä? Sitä iänikuista rahkaa? Niin kai. Sunnuntaina tai maanantaina on taas kauppapäivä, joten ensi viikolle rahtaan kotiin purkkikaupalla maustamatonta jogurttia ja rahkaa ja hedelmiä. Hedelmissäkin on itseasiassa ongelma; olen allerginen käytännössä kaikille muille paitsi banaanille, päärynälle, viinirypäleille, satsumille ja säilykepersikalle ja -ananakselle. Eli omena, tuo helppojen välipalojen kunkku, on kaukainen haave vain. Omenapiirakan päällä eli kypsennettynä se menee, mutta tuoreeltaan ei. 

Herkuista sitten. No, sanotaanko suoraan että olen aivan toivoton herkkuperse. Kokeiltu on kohtuus ja totaalilakko ja kaikki siltä väliltä, eikä mikään hillitse tätä. Kohtuus eli lupa syödä kerran viikossa on ainoa, joka toimii edes jotenkuten. Ja liikunta! Ei hikitreenin jälkeen tee mieli jäätelöä tai suklaata. 

Yhteenvetona siis; tässä blogissa ei näy herkkulakkoa, ei kalorilaskentaa, ei karppaamista eikä ylipäätään syömisten kyttäämistä. Täällä näkyy hyvää ruokaa, hyviä ruokaohjeita ja hyvää fiilistä omista syömisistä. Nyt olen päättänyt sen; alan syömään niin, että tulee hyvä olo. Irtokarkkiövereistä ei tule hyvää oloa, mutta ei tule siitäkään että "korvaa" karkkihetken jollain porkkananpätkällä. Kultainen keskitie, täältä minä tulen. Aion löytää sinut.