Kestää, kestää, kestää ja kestää...

Kuva

Minä rakastan leipomista. Rakastan! Jauhojen mittaamisessa, taikinan vaivaamisessa ja siinä tuoksussa, joka valtaa koko talon kun uunin aukaisee on jotain todella terapeuttista ja koukuttavaa. Leivon pullaa, sämpylöitä, muffinsseja, piirakoita ja kakkuja, leivon makeaa, leivon suolaista. Erityisen hyvä olen dallaspullien, erilaisten muffinssien, marjapiirakan ja porkkanakakun teossa. Ne on niitä bravuureita, jotka uppoavat vieraaseen kuin vieraaseen ennen kuin ensimmäinen kahvikuppi on kerennyt jäähtyä juotavaksi. Jos en ole leiponut viikkoon, mies jo kyselee että voisinko tehdä jotakin iltakahville. Ja kyllä minä aina voin. Kaapeista löytyy aina ainekset vähintäänkin tavalliseen pullaan ja korvapuusteihin, yleensä varastoja kaivelemalla saan aikaan myös jonkinlaiset muffinssit ja sämpylät. Marjapiirakkakin syntyy alle tunnissa jotakuinkin milloin tahansa.

Leipominen ja laihdutus on kuitenkin vähän kyseenalainen yhdistelmä. Eilen tuli taas halu leipoa, ja päätin pyöräyttää porkkanakakun. Ihan vaan siksi, että halusin ja mies kysyi onko jotain hyvää kun tekisi mieli. No, keksin minä sitten ihan syynkin sille kakulle, neiti täytti huikeat 8 kuukautta. Haha, olen kyllä erittäin hyvä keksimään tekosyitä leipomiselle; ikinä ei ole niin arkista arkipäivää etteikö voisi leipoa. Ja jos en mitään varsinaista syytä löydäkään, niin ainahan voi leipoa ihan vaan arjen piristykseksi.

Nyt sitä herkkukakkua tuolla kaapissa olisi. Söin sitä eilen, mutta söin vain yhden palan. Se on hyvä suoritus, mutta se kakku on edelleen kaapissa. Ja se kestää siellä ainakin muutaman päivän vielä. Tänäaamuna olen avannut jääkaapin oven jo ainakin neljästi ottaakseni kakkua. Toistaiseksi olen sulkenutkin oven neljä kertaa ja päättänyt lujasti, että en ota. En tiedä kestääkö tätä luonteenlujuutta koko päivän, ja seuraavat päivät. Toivon niin. Mutta en tiedä kestääkö sitä.

Eilen oli hyvä treenipäivä, oikein hyvä. Tein 45min zumbaohjelman, 15min kahvakuulaa (3x keskivartalotreenin) ja vielä 8min Absin päälle. Jokohan ensi viikolla uskaltaisin siirtyä tuossa 8min Absissa toiselle tasolle, pian tulee neljä viikkoa ykköstasoa täyteen. No en ehkä vielä, sen verran polttaa viimeisessä minuutin setissä vielä. Ehkä sitten seuraavalla viikolla. Ei sen kanssa ole mihinkään kiire.

Tänään juoksuohjelmassa on 5min kävely, 2min juoksu, kääntyminen kotiin ja 5min kävely ja 2min juoksu. Lisäksi ajattelin tehdä lihaskuntoa yläkropalle, ehkä käsipainoilla vaihteeksi ettei tuon kahvakuulan kanssa tule kyllästymistä. Nuo lyhyet lenkit on niin turhauttavia, kun en ole niin huonossa kunnossa kuin tuo ohjelma olettaa, mutta sinnittelen. Puhuttiin tästä juuri miehen veljen kanssa pari päivää takaperin, ja hänkin neuvoi ehdottomasti noudattamaan tuota ohjelmaa. Ei pidä ahnehtia, kyllä ne lenkit pidentyvät hiljalleen. Lohdutti hän myös sillä, että kun hän oli tehnyt 10km-20km ohjelman eli sen seuraavan tason tuosta minun noudattamastani ohjelmasta, sekin oli alkanut lähes vastaavilla lenkeillä vaikka oletus tosiaan oli että 10km taittuisi jo valmiiksi. Näin sivuhuomautuksena, on tosi kivaa kun on joku jonka kanssa jutella liikunnasta ihan oikeasti. Miehen veli on myös opiskellut liikuntaa jonkin verran ja oikeasti ymmärtää asioista jotakin. Kyllä mieskin ymmärtää, mutta paljon vähemmän. Siksi puhun mieluummin veljen kanssa.

Tulipa tästä nyt tällainen hallitsematon ajatusvirta. No, tällainen minä olen. Höpötän vaan menemään, hypin aiheesta toiseen ja unohdan mistä minun pitikään alunperin kertoa. Nyt rupean kahlaamaan muita laihdutus- ja treeniblogeja läpi inspiraation ja vertaistuen toivossa. Tyttö nukkuu vielä ainakin puoli tuntia, joten aikaa on. Palataan taas.