Herkkupäivä vai ei

Kuva

Tänään on lauantai. Tänään on myös lepopäivä. Eilen kävimme siskon kanssa 1h 45min kävelylenkillä vaunujen ja koiran kanssa, ja loppumatkasta juoksin sen ohjelmaan kuuluneen 2min (joka venyi sitten lähes viideksi minuutiksi kun unohdin katsoa kelloa). Illalla tein kahvakuulan ja käsipainojen kanssa vielä jalkatreenin sekä 8min absin. Minulla halutti aivan vimmatusti karkkia koko illan, mutta emme lähteneet kauppaan. Olisi ollut muutakin ostettavaa, mutta tiesin, että kaupasta olisi takuulla tarttunut myös karkkia ja pahimmassa tapauksessa lisäksi vielä jäätelöä tai sipsejä.

Koko projektin tarkoitus on muuttaa elämäntapoja ja pudottaa painoa tuskallisen hitaasti. Näin ollen ruokavaliossa saa olla myös herkkuja kohtuudella, alusta asti. Olen tällä viikolla syönyt sitä porkkanakakkua ja jäätelönkin. Nyt mietin, pitäisinkö tänään herkkupäivän, vai pitäisinkö tiukan linjan. On takuuvarmaa, että mies ostaa vähintään itselleen karkkipussin, kun on sadepäiväkin eikä ulkona voi taaskaan tehdä oikein mitään. Toisaalta totaalinen lepopäivä ja ehkä yksi siiderikin houkuttaisi kovasti, toisaalta pelottaa sokerikoukkuun jääminen. Mitä jos herkuttelu jää päälle ja tajuan syöväni sunnuntaina jämäkarkkeja ja paistavani lättyjä? Mitä jos syön kerralla 400g pussin karkkia ja sitten on paha olo ja kauhea morkkis?

Kirjoitin ruokavaliopostaukseen, että haluan syödä niin, että tulee hyvä olo. Tiedän, ettei levyllisestä suklaata ja/tai siitä jättipussista karkkia tule hyvää oloa, ei ollenkaan. Tiedän kuitenkin myös, ettei totaalikieltäytymisestäkään tule sen kummemmin hyvää oloa. Ennemminkin kiukku ja ärsytys. Joku kohtuus pitäisi siis löytää. Opinko sitä koskaan, jos en edes yritä? Haluanko oikeasti ottaa sen riskin, että mässäily jää päälle?

Ehkä minä hyppään pää edellä ja yritän. Karkkienkin kanssa voi valita fiksusti. Suklaa on puhtaampaa kuin väri- ja lisäaineista koostuvat irtokarkit, oikea lakritsi on paljon parempi kuin ties millä kaikilla mönjillä täytetyt salmiakkimixit. Uusissa Angry Birds- karkeissa on aika vähän lisäaineita, joten jos niitä vain on rantautunut tännekin niin kallistun niihin sekä suklaapatukkaan. Patukkaan, en levyyn. Aion lopettaa silloin, kun on hyvä mieli. Minä onnistun.