Sivut

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Konkreettisia palkintoja

Kuva

Vaikka minulla on motivaatiota ja monta syytä pudottaa painoa, päätin, että asetan itselleni ihan konkreettisia palkintoja viiden kilon välein. Luulen, että ne auttavat varsinkin silloin, kun siitä viiden kilon etapista on jäljellä se viimeinen puolikas ja tekisi niin vimmatusti mieli irtokarkkeja. 

Halusin asettaa sellaisia palkintoja, joita en muuten raskisi itselleni hankkia. Jokainen äitiyslomalla ja hoitovapaalla ollut tietää, ettei rahaa ole liikaa ja rahan käyttäminen ihan vain itseen on toisinaan ihan oikeasti vaikeaa. Shoppailemaan lähtiessä on niin helppoa mutista, että en minä tätä kyllä oikeasti tarvitse ja siirtyä lastenvaateosastolle. Olen harkinnut sporttisen rannekellon ostoa jo ties kuinka pitkään, enkä vieläkään ole saanut sitä aikaiseksi, koska en muka välttämättä tarvitse sitä. Nyt kuitenkin päätin, että tarvitsen, juoksuohjelman tueksi nimittäin - kännykkää on är-syt-tä-vää kaivaa taskusta tarkistaakseen aikaa parin minuutin välein. Se rannekello olkoon palkinto siitä, että olen saanut itseäni niskasta kiinni ja oikeasti liikkunut viimeiset kolme viikkoa todella aktiivisesti, vaikka tekosyitä - enimmäkseen ajanpuutteeseen liittyviä - olisi riittänyt vaikka viidelle muullekin. Rannekellon jälkeen tulee seuraavat tavoitteet!

-5 kg - Kauniit kengät. Ei käytännölliset, vaan yksinkertaisesti kauniit. Jotkut kivat kesähepeneiden kanssa pidettäviksi. Olen huono ostamaan kenkiä, todella huono. Minulla on jokaiseen tarpeeseen yhdet kengät - yhdet lenkkarit, yhdet tennarit, yhdet juhlakengät, yhdet vaelluskengät, yhdet kumpparit, yhdet talvikengät ja niin edelleen. Viiden kilon jälkeen ostan kengät, joita en välttämättä tarvitsisi, mutta haluaisin kuitenkin.

-10 kg - Sykemittari treenin tueksi. Tässäkin on jotain, josta olen haaveillut jo pidempään, mutta ei ole tullut laitettua kun ne on niin kalliita ja kyllähän minä nyt ilmankin pärjään. Pärjään joo, hyvinkin. Mutta ekan kympin jälkeen saan ostaa itselleni hyvän sykemittarin.

-15 kg - Kampaajakäynti. Minulla on pitkät ja paksut hiukset, joten en raaski värjäyttää niitä kampaajalla vaan tuherran itse. Viidentoista kilon pudotus on kuitenkin niin hyvä suoritus, että saan palkita itseni ja hiukseni ihan oikealla kampaajalla.

-20kg - Uusi laukku. Vaikka treenilaukkukin, ihan sama. Olen laukkujen suhteen aivan yhteä surkea kuin kenkienkin - minulla on vain se, minkä välttämättä tarvitsen. Olisi ihanaa, kun olisi joku oikeasti kaunis ja silti käytännöllinen laukku, jonka kehtaisi ottaa mukaansa mihin vain. 

-25kg - Vaatekaapin uudistus ilman budjettirajoitetta! Vain ihania, kauniita vaatteita, ei enää yhtään ihan kivaa paitaa vain siksi, ettei ne ihanat istu. Niin!

Ei ollut lopultakaan kovin vaikeaa, mutta kyllä silti mietin - varsinkin tuon laukun kohdalla - että onkohan tämä nyt ihan tarpeen. Milloinhan sitä oppisi kunnolla, että itseensä panostaminen on tarpeen aina? Yksi syy näihin kiloihin on se, että olen työntänyt omat tarpeeni syrjään ja huolehtinut muista, ollut aina se, joka joustaa ja se, joka antaa pois omasta ajastaan auttaakseen muita. On aikakin oppia, että minä olen tämän kaiken arvoinen. 

2 kommenttia:

  1. Hyviä palkintoja! Ja olet ihan oikeassa siinä että joskus vaan pitää saada ostaa myös sellaisia juttuja jotka ei välttämättä ole niitä käytännöllisimpiä, mutta kauniita ja ihania ja sellaisia että niistä vaan tulee hyvälle mielelle.

    Minä kanssa alan sanomaan EI niille "ihan kivoille" vaatteille, kaunista ja istuvaa ainoastaan, kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, välillä on vain vaikeaa "tuhlailla"; sitä on niin ehdollistunut siihen, ettei rahaa ole liikaa ja pienikin tuhlailu aiheuttaa heti sellaisen tunteen kuin olisi tekemässä jotain tosi kiellettyä. Nimim. tilasin juuri urheiluliivit ja mietin n. sata kertaa ennen tilausta että tarviinkohan mä näitä nyt aivan oikeasti, enkö ilman pärjäis. On tämä vaikeaa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, arvostan sitä! :)