Sivut

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Kuudeksi telkkarin eteen, ilman suklaata

Olen minä sissi! Käytiin tytön kanssa aamupäivällä mun mummolassa ja tarjolla oli tuoretta sämpylää ja pullaa. Itsehän kieltäydyin kohteliaasti ja tyydyin leipäjuustoon kahvin kanssa. Mummolan jälkeen käytiin vielä kaupassa, ja voi apua sitä jäätelön- ja suklaanhimoa. Kävelin kaupan läpi ja ostin tuoreita salaattitarpeita ja maitoa. En siis edes sitä tummaa suklaata. Olen aivan uskomattoman ylpeä itsestäni! Niin, ja lisäksi eilen illalla zumbasin tunnin, kaikki Target Zones- ohjelmat eli lihaskunto-ohjelmat putkeen. Nyt on hyvä fiilis. Minä onnistun!

Kuva
Onnistumisesta onkin hyvä siirtyä seuraavaan aiheeseen, eli Suurin pudottaja- addiktiooni. Olen katsonut kyseistä sarjaa aina, kun se on telkkarista tullut. Lempikauteni tähän mennessä oli viime kesänä Suomessa esitetty season 7, jonka voittaja Helen oli eilisen (ja toissapäiväisen) "Where they are now"-jakson perusteella edelleen oikein timmissä kunnossa. Lempparityyppini kautta aikojen taas on perjantaina päättyneen 8. kauden Amanda, tai sitten vitoskaudella isänsä kanssa kilpaillut Colleen. Myös seiskakauden Kirsten oli aika symppis. Kaikki siis ovat nuoria tyttöjä, joten yllättäen heihin on ollut helpointa samaistua. 


Kuva
Suurin pudottaja on mun mielestä ihan yksinkertaisesti loistavinta realitya, mitä olen koskaan katsonut. Ohjelma kuvaa mielettömän hyvin sitä, että laihtumiseen ei ole mitään oikotietä, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Syötävä paremmin, liikuttava enemmän ja sillä piste. Ei laihdutuspillereitä tai ateriankorvaajia, ei ihmedieettejä, ei mitään epämääräisiä "laihdu sohvalla istuen"-laitteita. Ohjelmassa käsitellään myös hyvin laihduttamisen psyykkistä puolta; sitä, että onnistuakseen ja ennen kaikkea pysyäkseen tuloksissa päänkin sisällä täytyy tapahtua jotakin. Täytyy ymmärtää, miksi ja miten on lihonut ja täytyy osata nähdä kaikki ne tekosyyt, jotka voivat johtaa samaan uudelleen. Täytyy päästää irti vanhoista ajattelumalleista ja raivata tilaa uusille ja terveemmille.


Kuva
Where they are now- jakso oli ihanaa katsottavaa. Oli huippua nähdä, että melkolailla kaikki vanhat kilpailijat olivat ottaneet liikunnan osaksi elämäänsä ja niin moni teki töitäkin liikunnan parissa. Jakso todisti kyllä vääräksi väitteet, joiden mukaan kilpailijat kuitenkin lihovat kaiken takaisin kun laihtuvat niin nopeasti. Viimeisenä ollut Erik, lihonut voittaja oli ehdottoman vähemmistössä. Ehkä hän laihtuu taas yhdeksännen kauden finaaliin mennessä, johon lupasi tulla punnittavaksi. 


Kuva
Tänään alkaa 9. kausi, ja voin kertoa että kyllä, minä seuraan! Toivottavasti sarjaa nähdään jatkossakin Suomessa. Miksihän muuten Suomen Suurinta pudottajaa on tehty vain kaksi kautta? Kyllä meitä lihavia tässäkin maassa riittäisi. Minusta ei tuohon sarjaa olisi, mutta kyllä se loistava inspiroija on. 


Mutta palaillaan taas, neiti kuuluu olevan sitä mieltä että nyt riitti nämä päiväunet!

2 kommenttia:

  1. Löysin sun blogin pari päivää sitten, kun koitin etsiä jotain suurinpiirtein samassa tilanteessa olevaa ihmistä motivaattorikseni :-D Mulla on kans pieni lapsi ja kiloja on kertynyt liikaa, raskauskilot on jo häipyny mutta kun niitä oli jo ennen raskauttakin paljon, niin tässä sitä vielä kärvistellään :-P Alkuvuodesta onnistuin aika hyvin pudottamaan painoa ja syömään järkevästi, liikuin paljon yms - mut jossain vaiheessa kevättä se vähän lopahti ja edelleen tässä koitan löytää motivaatiota :/ Liikkuminen mulla on kyllä jo jäänyt ihan oikeasti harrastukseksi, josta tykkään, mutta tuo ruokapuolihan se enemmän laihduttaessa ratkaisee ja se nyt on vähän ollut mitä sattuu. Voi kun vain saisin itseäni niskasta kiinni... :-D
    Minä oon kans jääny nyt koukkuun Suurinpaan Pudottajaan, mun suosikki oli ehdottomasti Rebecca tuossa edellisellä kaudella! :) Kunpa itekin pystyis tuommoiseen muutokseen...
    Huvittaisko sua vaihtaa ajatuksia joskus sähköpostitse? Oon harkinnu itekin blogin aloittamista, mut jotenkin en jaksa... Kaipaisin vaan silti jotain "kohtalontoveria" itselleni, mut täällä livenä niitä ei ainakaa nyt ole :-P Jos kiinnostaa/jaksat, niin mun e-mail on marsipaanipossu (a) luukku.com :D Ei ole mikään pakko :D Sun blogi on kyllä huippu ja ihaieln sua kun selvästikin sulla on nyt kunnon motivaatio päällä.... Mistähän sen itse kaivais... :-) Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rebeccakin oli kyllä aivan ihana viime kaudella, ihanan aito!

      S-postin kautta voidaan hyvin vaihtaa ajatuksia, pitääpä laittaa sulle jossain vaiheessa viestiä :)

      Kiitos tsempeistä ja blogikehuista, koitahan sinäkin kaivaa se motivaatio!

      Poista

Kiitos kommentistasi, arvostan sitä! :)