Sivut

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Pikkusen eri tunnelmissa tästä eteenpäin!

Pikkuhiljaa alkaa olla valoa tunnelin päässä! Sain sekä oppariin että siihen toiseen isoon työhön vähän lisää armonaikaa, joten kumpikaan ei ole poissa päiväjärjestyksestä, mutta molemmat ovat erittäin hyvällä mallilla. Oppari lähtenee palautukseen tänäiltana ja se toinen sitten viimeistään keskiviikkona. Valo johtuu kuitenkin siitä, että reissuelämä on nyt OHI! Minulla on vielä aivan järjettömästi tekemistä ennen toukokuun loppua ja kunnon vapautta, mutta nyt saan tehdä sen kaiken kotona eikä tarvitse enää kahta pikareissua lukuunottamatta käydä tuolla kaukana. Se on kuulkaa iso helpotus se. :)

Kaksi viikkoa on mennyt vähän miten sattuu. Olen syönyt karkkia, jäätelöä, juonut limpparia ja ehkä vähän siideriäkin (en myönnä, enkä varsinkaan kahta keskiviikkoa peräkkäin, puhumattakaan edellisen viikon loistavasta ideasta a.k.a salmiakkishotista). Liikunta on koostunut viime viikolla kaksista treeneistä ja tällä viikolla samaten. Näin sitä kuulkaa pudotetaan painoa, heh-heh. En kuitenkaan jaksa rypeä itsesäälissä, minulle on aika iso saavutus jo se, että olen saanut kaiken tehtyä, oppari on/opparista tulee itseäni yhtään liikaa kehumatta aivan uskomattoman hyvä, olen saanut muistakin koulujutuista pelkästään hyvää palautetta, olen jotakuinkin järjissäni, ystävät ei ole kaikonneet matalalennosta huolimatta ja parisuhdekin voi paremmin kuin ehkä koskaan.

Tänne siis kuuluu oikein hyvää. Just nyt on sellainen olo, että minä ihan todella teen tämän - minä ihan oikeasti valmistun 3,5 vuodessa, vaikka olen ollut miltei 1,5 vuotta kokonaan poissa pelistä. Käytännössä siis aion pusertaa ammattikorkeakoulututkinnon kokopäivätyöstä, aktiivipartioinnista, lentopallosta, lapsesta, tuosta välimatkasta ja no, elämästä huolimatta kahteen vuoteen. Ja siitä jos mistä olen tällä hetkellä niin ylpeä, etten todellakaan jaksa märehtiä kahta huonommin mennyttä viikkoa.

Mutta se siitä lässytyksestä! Huomenna, ah-niin-perinteisesti maanantaina siis, jatkuu paluu ruotuun ja loppuu tämä sokerinmussuttaminen ja lusmuilu. Tänään treenit (harjoituspeli miehiä vastaan, kääk!), huomenna samoin, juoksuohjelma takaisin käyttöön ja puntille myös, nyt kun kerran oikeasti pääsen. Ei tekosyitä, ei tekosyitä, ei tekosyitä. Ei lusmuttamisen eikä karkkien suhteen. Yleisestikin ruokailussa alkaa tiukkiskausi - ei roskaruokaa tai muuten vaan huonoa ruokaa, vaan puhdasta, järkevää ja oikeaa ruokaa. Valmistujaisjuhliin on enää kaksi kuukautta ja mun tavoitteenahan oli painaa silloin alle 85 kiloa. Saa nähdä, pääsenkö sinne saakka - kunnon kurinpalautuksella ehkä pääsenkin. Kovat piippuun vaan niin kyllä tämä tästä!

Niin ja joo. Nyt on tullut sitten ihan uusi ja ehkäpä kaikkein kovin mahdollinen motivaattori painonpudotukseen ja ennenkaikkea liikuntaan. Eli meidän kakkossarjaan lähtö varmistui! Minä ihan oikeasti pelaan lokakuussa keskitorjujana kovimmassa sarjassa koko pelihistoriani aikana. Ai että. Ei riitä sanat kertomaan, miten uskomattoman onnellinen minä siitä olen. Miten paljon olen tästä haaveillut, miten monta kertaa olen katsonut kovia otteluita ja miettinyt, miten paljon minua harmittaa, kun se juna taisi mun osalta jo mennä. Ja miten minä melkein rupesin itkemään ilosta, kun valmentaja ilmoitti, että kyllä me lähdetään ja kapteenina toimii sitten henkilö X ja tässä näette alustavat pelipaikat, ilmoittakaa huoltajalle nyt nopsaan peliasun koko. Miten imen kuin sieni valmentajien jokaisen neuvon, ohjeen, palautteen ja joukkuekavereiden kehut, huudot ja selkääntaputukset. Miten haluan olla koko ajan parempi, vahvempi, nopeampi. Miten olen niin täynnä motivaatiota ja asennetta että melkein räjähdän!

Sillä asenteella nyt sitten kuuraamaan taloa kiireviikkojen jäljiltä ja laskemaan tunteja siihen, että saa alkaa vaihtamaan vaatteita ja hypätä autoon kohti salia.

Aurinko paistaa, elämä on jees! Ihanaa sunnuntaita myös teille!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

En ole ehtinyt enkä ehdi kirjoittaa vielä hetkeen. Tai ok, ehtisin. En vaan jaksa. Liikaa kaikkea, olen ihan romahduksen partaalla koko ajan. Toistaiseksi olen päässyt sängystä ylös ja tarttunutkin asioihin. Ensi yö vierähtää opparin parissa, palautus huomenna ja sivuja puuttuu noin 25. Maanantaina töiden jälkeen lähtö taas 450km päähän, olen perillä luultavasti kymmenen aikoihin ja aamulla puoli yhdeksältä pitää olla palautettuna toinen iso työ. Palaillaan siis joskus toiste.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Paluu salille

Pääsin eilen käymään puntilla, kun mies teki vähän työhommia ja tungin itseni mukaan. Ai että mä sanon! Salikäynti jäi tosin lyhyehköksi, kun tyttö oli mukana leikkimässä jumppapallolla ja juomapullolla ja hermothan sillä meni jossain vaiheessa. Ehdin kuitenkin hyvin tehdä yläkropan ja vatsat, venyttelyt jäi kotiin. Mutta voi vitsi että minä nautin! Jotain kummallisen koukuttavaa siinä kymmenen neliön kopissa on. Tuolla miehen työpaikan salilla on vain yksi laite, josta kai saisi irti vaikka mitä, mutta en minä osaa siinä käyttää kuin ylä- ja alataljaa... :D Lisäksi löytyy crosstrainer ja soutulaite ja sitten pari eripainoista tankoa, levypainoja, muutama kahvakuula, jumppapallo ja penkki. Ja käsipainoja. Ihan riittävästi minun tarpeisiini, en laitteista välitä muutenkaan. Ainoa selkeä puute tuolla on peilin puuttuminen, mutta onneksi siinä on sentään ikkuna (ja sälekaihtimet, Luojan kiitos) josta vähän edes näkee ettei kyykkää aivan miten sattuu. 

Nyt sitten (taas) vaihteeksi hiillostin miestä, ja nyt lopultakin näyttää siltä, että saan ihan oikeasti alkaa käymään tuolla ominpäin. Jee!! :) Eli nyt sitten viikko-ohjelmaan pitäisi saada ängettyä 2-3 salikäyntiä viikossa. Tykkään. Paljon. Käytännössä salilla käyminen tapahtuu aikaisin aamulla tai myöhään illalla, veikkaan jälkimmäistä, koska jotenkin ahdistaa ajatus käydä miehen työpaikalla suihkussa, kun karvaiset miehet on vain ohuen seinän takana :D

Sellaisia kuulumisia tänne. Nyt alan siivoamaan taas kerran (kyllä, sunnuntaiaamuna yhdeksältä. En ole hullu, olen puoli kahdeksalta heräävän taaperon äiti), illalla opparia ja treenit myös. Huomenna opiskelupaikkakunnalle, buu. Torstai-iltana kotiin. Ensi viikolla ja seuraavallakin jää inhottavasti kahdet treenit välistä, ei hyvä, varsinkaan kun 20. päivä on ensimmäinen harjoituspeli (iiik!!). Mutta elämä on ja mitään en tuolle koulumatkalle voi. Kohta se on ohi ja voin keskittyä taas elämässä vähän olennaisimpiin asioihin.

Jeps mutta nyt nupit kaakkoon ja hommiin! Aurinkoista sunnuntaita!

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Pientä edistystä

Otin tuossa taas pitkästä aikaa mittoja. Edelliset on otettu viikkoa vajaa kaksi kuukautta sitten, jolloin paino oli 2,5kg enemmän kuin nyt. Ei niitä senttejäkään sitten ollut kamalasti lähtenyt, paria senttiä joka paikasta. Jotain kuitenkin!

Rinnanympärys 102cm -> 100cm -2cm (-11cm)
Vyötärö 92cm -> 90cm -2cm (-16cm)
Peba 109cm -> 107cm -2cm (-7cm)
Haba 33cm -> 31cm -2cm (-5cm)
Reisi 61cm -> 60cm -1cm (-7cm)

Semmoista. Ihan tyytyväinen olen. 

Paino jumittaa vaihteeksi, aamupaino 91,1 eli kilo enemmän kuin viime viikolla. Syytän vaihteeksi naiseuttani, ja siinä se syy varmasti piileekin. Tämän viikon syömiset on nimittäin olleet pelkästään erittäin hyviä ja vettäkin olen kitannut suositusten mukaisesti. Ja tässä vielä liikunnat sekä viime viikolta että nyt kuluvalta viikolta;

Ma - Lenkkeily 45min - juoksu 15min/2,5km, kävely 30min/2,5km
Ti - Zumba 1h
Ke - Juoksu 35min/5km tempoa vaihdellen (maks. 10km/h, keskinopeus 8km/h)
To - Lentopallo 1h 30min
Pe - Lepo
La - Lenkkeily 1h 40min - juoksu 5,6km/40min, kävely 5,6km/1h
Su - Kuntopiiri 35min
yht. 5h 5min

Ma - Lentopallo 1h 30min
Ti - Lepo
Ke - Juoksu 20min (sis. 5x1min spurtit)
To - Lentopallo 1h 30min
(Pe - Juoksu 5km+5min
La - Kävely/Sauvakävely 1h, lihaskuntoa jossain muodossa
Su - Lentopallo 2h)
yht. n. 7h

Suluissa loppuviikon suunnitelma. Lihaskuntoa ei kamalasti tälle viikolle tullut, vaikka yritänkin pitää ainakin yhden ihan lihaskuntopäivän viikossa. Eilen kyllä treeneissä tehtiin kolme kierrosta kuntopiiriliikkeitä (20x vatsa, 20x selkä, 20x punnerrus, 20x etukyykky 15kg tangon kanssa, yksi kierros aitoja tasajalkaa), että jotain kuitenkin. Ja pitää nyt katsoa huomenna, josko voimia riittäisi vaikka kahvakuulailuun.

Semmoista! Tyttö kuuluu heräilevän, siispä lounasta napaan ja sitten varmaan asioita hoitamaan. Palataan taas.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Burnoutin laidalla

Pienoismalli on taas sairaana, joten tämä työviikko jäi tasan kahden päivän mittaiseksi. (Pienoismalli-nimitys siitä, että kuulin eilen valehtelematta 5 kertaa tytön olevan ihan äitinsä kopio...) Ihan hyvä näin. Alkuviikko on nimittäin mennyt itkeskellessä, ihan oikeasti. Opparin deadline lähestyy vääjäämättä ja minulla on valmista tekstiä naurettavan vähän. Olen istunut tietokoneelle, kirjoittanut ja itkenyt. Kaikki ajatukset pyörivät koko ajan opparissa, tutkimustuloksissa, teoriapohjassa, lukemattomissa kirjoissa ja kirjoittamattomissa kappaleissa. Käyn kokopäivätöissä, suoritan työharjoittelua, treenaan, kirjoitan opinnäytetyötä, vedän partioryhmää, toimin kahden eri yhdistyksen hallituksessa, reissaan opiskelupaikkakunnalla 450km päässä ja elän sitä normaaliakin elämää; siivoan kotia, laitan ruokaa, hoidan koiria, vietän aikaa lapsen ja miehen kanssa. Tällä supernaisella alkaa pikkuhiljaa loppua patterit ja se purkautuu mulle ominaisesti itkuna ja kiukutteluna. Eilen romahdin aivan täysin, kun tajusin pyykänneeni parittoman määrän urheilusukkia. Tuijotin murheellisena kolmea samanlaista sukkaa, istuin lattialla ja itkin omaa surkeuttani. 

Että tällaista tänne. Nyt olen päättänyt tämän päivän pitää opparivapaana vyöhykkeenä ja siivota rauhassa ja ajan kanssa. Rauhoittua vähän, tehdä ruokaa ja rakentaa legoilla tytön kanssa. Illalla partio ja treenit putkeen, sitä ennen käväisen kirjastossa muutaman uuden lähteen perässä. Treenien jälkeen vuorossa sauna ja venyttelyt. Huomenna sitten taas kirjoittamista. 

Kyllä tämä tästä! Ei ole enää kauaa. Deadlineen on alle kaksi viikkoa, toisen ison työn deadlineen pari päivää enemmän. Sitten jäljellä on kuukausi tai puolitoista, joiden aikana suoritan kaikki rästit, ahotoinnit ja kypsärin. Ja sitten se on siinä. Minä valmistun kyllä. Tarvitsen vain tämän päivän johonkin ihan muuhun. Vähän lohduttaa ajatus siitä, että heinäkuussa minulla on ihan oikea loma. Loma, jolloin minulla ei ole töitä eikä koulua. Ei mitään velvollisuuksia kenellekään. Loma, jonka aikana saan keskittyä vain itseeni ja perheeseeni. Treenaamiseen ja lepäämiseen. Siihen on enää vajaat kolme kuukautta! Ei paljon mitään. Apinanraivolla eteenpäin.

Toivottavasti teillä on rauhallisempi kevät! Minä menen nyt lukemaan uusinta Trendiä, kun tyttö nukkuu kuumetta pois.