Sivut

maanantai 31. joulukuuta 2012

Joulun tuhot

Kävin aamulla vaa'alla katsomassa joulun ja erityisesti mummolan erittäin liha-, rasva- ja suolapitoisen ruoan tuhot. Odotin 94,jotain- tulosta, kun ajattelin että ehkä vajaa puolisen kiloa olisi turvotusta vielä. No aamulla ei ollutkaan enää kovin turvonnut olo - reippaat kävelylenkit, loppuviikon esimerkillinen syöminen (suklaata ei lasketa krhm) ja vedenjuonti olivatkin tehneet tehtävänsä. Ja niin se vaakakin sanoi, joulun saldona siis -700g eli vaaka näytti 93,1! Hyvä minä, nyt taputtelen kyllä itseäni selkään. Päätin etten vedä övereitä enkä niin ole tehnytkään, missään suhteessa. Suklaata nyt on mennyt ihan kiitettävästi ja menee varmaan vielä tänäänkin, mutta esim. kinkkua menis kyllä vielä jos sitä olisi. Laatikoista nyt puhumattakaan! Tein itse laatikot aatoksi ja ai että sanon minä. No ehkä tarvittavan kertoo jo se, että kaikki meni vaikka annos oli ylimitoitettu. Olen paras!

Muuten meneekin sitten päin persettä.

Ykköstyttö ja veli tulivat eilen kylään. Käytiin ykköstytön kanssa saunassa ja hohhoijjaa vaan. Hävetti. Oli ihan hirveää. Yritin olla läsnä ja puhua ja olla iloinen, mutta oikeasti vain väänsin pääni sisällä itkua tästä norsukropasta. Hei, olen Ida-Mari, laihtunut joulun aikana miltei kilon, niiden kaikista rakkaista kaikkein rakkaimpien ympäröimänä ja itken että olen läski. Siis anteeksi kielenkäyttöni, mutta mitä vittua nyt oikeasti? Miten tästä pääsee eroon?

Sanoin miehelle eilen, että tiedätkö mitä toivoisin ensi vuodelle. Sitä, että olisi yksi päivä, yksi kokonainen vuorokausi, etten ajattelisi kertaakaan että "hyi hitto mä oon läski". En muista koska viimeksi oli sellainen päivä, ei kyllä ihan heti. Ehkä raskausaikana, silloin oli varsinkin puolivälissä oikein hyvä olla omissa nahoissaan. No eihän siitä olekaan kuin pian 1,5 vuotta...

Se siitä vinkumisesta taas. Sitten voisinkin vinkua esim. siitä, että eilen salilla lämmittelykyykkysarjan toisen kyykyn kohdalla vihlaisi selkää niin kipeästi, että otin samantien painot pois ja jätin kyykyt tekemättä. Aikomuksena oli välttää rikkimennyt selkä, kun keskiviikkona alkaa työtkin. Tein sitten käsiä ja vatsalihaksia ja aloin nostamaan lasta pois lattialta, niin silmissä pimeni kun teki niin kipeää. Tättärää. Aamulla pääsin juuri sängystä ylös ja nyt 2x 665 Panadol- aamiaisella pystyn istumaan ilman että pitää pidättää hengitystä. Hemmetin hienoa.

Mutta ei mulla muuta. Tehdään ensi vuodesta parempi! Ja se virallinen lupaushan on kaikkein klassisin; ensi vuonna pudotan 24kg painoa. Yritän nyt epätoivoisesti unohtaa nämä kriisini ja nauttia hyvästä ruoasta ja parhaasta seurasta mitä kuvitella voi.

Ihanaa vuodenvaihdetta kaikille!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Komento takaisin

Justiinsa joo.

Mies kävi eilen vaa'alla, ja se näytti epäilyttävän vähän. Nostettiin vaaka pois matolta. Ei ollut edes paksu matto, vaan itseasiassa aika ohut ja ihan tasainen. No niinpä se sitten näytti 93,8 - olen siis laihtunut viisi, en kymmenen kiloa.

Ensin masensi, paljon. Mä olen niin luuseri. Sitten nauratti, että hohhoi, kenelle voi käydä näin ja onhan se viisikin kiloa hyvin, se on taas miltei puoli kiloa vähemmän kuin vajaa viikko sitten. Ja nyt oikeastaan masentaa.

Juttelin sen kaverin kanssa, jonka kanssa lyötiin vetoa lokakuussa tästä sokerilakosta. Hän oli laihtunut 3,5 kiloa, täysin normaalipainoisena, syömällä muutoin epäterveellisesti ja liikkumalla epäsäännöllisesti ja vähän. Minä olen syönyt muutamaa subia, paria pizzaa, kahta sipsipussia ja yhtä heseateriaa lukuunottamatta erittäin fiksusti, liikkunut tosi paljon ja minulla niitä kiloja olisi mistä lähteä aika paljon enemmänkin. Argh. Ei saa verrata joo joo, mutta ihan oikeasti nyt, missä on kohtuus?!

Minä ensin ajattelin, että tämä viisi kiloa on hyvin. No eihän se ole. Se kymmenen kiloa olisi ollut ihan realistinen saavutus, mutta ei tästä taas mitään tullut.

Ja toisaalta, onhan se viisikin kiloa paljon. Minun kropalleni se on itseasiassa tosi paljon, että näin kauan ollaan oltu oikeasti miinuksella, vaikka sitten hitaastikin. Pitäisi siis olla tyytyväinen, ja tavallaan olenkin. Joku ääni vaan jyskyttää päässä, että luuseriluuseriluuseri.

Eipä mulla muuta. Tänään on ruoanlaittopäivä, poronpaisti uuniin siis. Parempaa lauantaita muille!

perjantai 21. joulukuuta 2012

OHO

Vaaka näytti aamulla 88,8kg. 88,8. Minä olen laihtunut kymmenen kiloa.

!!!!

Toisen (ja kolmannen ja neljännen) tarkistuksenkin jälkeen se oli se sama 88,8. Itseasiassa joku taisi olla 88,7. Minä olen laihtunut kymmenen kiloa.

Tämän kun saisi tajuttua vielä ennen maailmanloppua! :D

torstai 20. joulukuuta 2012

Vähän jouluajatuksia

Voi joulu. Lahjat on ostettu, mutta muuten on kaikki tekemättä. Talo näyttää ihan hirveältä, ruoat on vielä aineksina kauppojen hyllyillä ja jouluverhojakaan en ole saanut aikaiseksi vaihtaa. Että silleen. Tämä aamu alkoi tunnin koiralenkillä ja päivä päättyy parin tunnin lentopalloiluun. Huomenna siivouksen lisäksi koiralenkki ja kuntopiiri, lauantaina jotakin ja sunnuntainakin vielä jotain muuta lenkkeilyn lisäksi. 

Mietin tuossa sitten joulunajan liikuntaa, kun sähköpostiin kilahti tieto että jos vain ilmoittautuneita on, niin 27. päivä päästään pumppiin. En vain tiedä yhtään miehen lomasta, mutta todennäköisesti ollaan tuossa vaiheessa vielä mummolareissulla, harmi. Mutta muuten joulusta; joka päivä aion kyllä käydä vähintään kävelemässä ja kyllähän koiratkin sen jo sanelevat. Ruokaövereitä en aio vetää, en myöskään konvehtiövereitä. Ainuttakaan kiloa en aio kerätä enkä siten sulatella joulukinkkuja uudenvuoden jälkeen. Minusta on vähän hassua käyttää joulua tekosyynä syödä ihan järkyttävän paljon ja epäterveellisesti - tarkoittaen lähinnä sitä konvehti- ja herkkuvuorta, itse jouluruokahan nyt ei mitään mahdottoman epäterveellistä edes ole. Ei joulu ole minulle mikään syy ottaa rennommin, höllätä tai mitään muutakaan. Tuollainen ajattelu minusta vain tukee sitä, että tässä nyt ollaan jonkin sortin dieetillä, josta pitää löysätä jouluna. Että ei saa pingottaa. Mutta enhän minä pingota arjessakaan! Minä syön fiksusti ja liikun paljon, miksi minun pitäisi jouluna poiketa siitä? 

Sellainen ajatusoksennus. Nyt vähän lounasta ja sitten alan siivoamaan tätä kämppää. Palaillaan pian! :)

maanantai 17. joulukuuta 2012

?!

Siis mun ei pitänyt tulla nyt aamulla yöllä tänne ennen lähtöä enää, mutta ei hemmetti!

Vaaka näytti 89,9?!

Siis okei joo se on rikki/tää on nyt joku poikkeus/paino heittelee/huomenna ollaan tutummissa lukemissa jnejnejne mutta 89,9!??!?!

Mutta siis. Joo tiedän, tuo ei vaan voi pitää paikkaansa - ei kukaan, siis kukaan pudota päivässä yli neljää kiloa... ei vaikka turvotukset on kokonaan kadonneet ja eilen tuli pelattua 2,5 tuntia lentopalloa ja käytyä 45min koiralenkki päälle ja olokin on höyhenkevyt (jep, painan 90kg ja mutisen jotain höyhenistä haha :D). Mutta ei. Eihän? Voisko se olla?

No niin rauhotu Ida-Mari rauhotu, on ne ihmiset ennenki painaneet alle 90kg on se vaaka ennenki ollu rikki...

Ei mulla muuta, mukavaa maanantaita!

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Hämmennystä

Salista tulikin sitten sipsipussi. No hups. Ässällä kai ne alkaa molemmat... Perjantaina sali muuttui 45min zumbaksi. Tänään kuitenkin lentopalloa, jee! Pitäisi hiillostaa tuota miestä hommaamaan minulle ne avaimet sinne salille tai edes lupa käydä siellä yksin, minä kun eilenkin vinguin vaikka kuinka kauan että eikö mentäis ja toisella vaan laiskotti. Huoh. Jospa se ensi viikolla saisi jo aikaiseksi.

Ajattelin hieman velloa itsesäälissä (no mitäpä sitä kaunistelemaankaan, näinhän se oli) ja käydä aamulla vaa'alla katsomassa erittäin vähäisen liikuntaviikon ja sipsipussin tuhot. No tättärää, se näytti 94,1 eli parisataa grammaa oli tipahtanut kaikesta huolimatta. Whaaat, toimiiko minun kroppa?! Aivan törkeän hyvä fiilis! Toiveissa siis jopa että tämänpäiväisen lentopallon ja koiralenkin jälkeen vaaka voisi huomenna näyttää 93 ja jotakin. Niin että vitosen raja paukkuu kyllä viimeistään jouluaattoaamuna! Siitä onkin sitten hyvä syödä pari päivää tauotta :D

Tämä on ihan käsittämätöntä. Vielä syksyllä tällainen viikko olisi tarkoittanut vähintään nollaviikkoa ja todennäköisemmin vielä +500g. Mutta ei, niin vain ne puolen kilon turvotukset katosi vedenjuonnilla, järkevällä syömisellä ja yhdellä zumballa ja ekstraa lähti päälle sipseistä huolimatta. Olen niin iloinen!

Voisin tässä samalla kirjoittaa pikaisen viikkoraportin liikunnasta. Juu ei ole kamalan pitkä.

ma, ti, ke, to - sluibailua
pe - zumba 45min
la - sipsiä
su - lentopallo 2-3h

yht. 3-4h 

Tuo lentopallon tuntimäärä on siksi tuo, että vuoro on sen kaksi tuntia mutta esim. viikko sitten pelattiin 2h 50min. Parhautta :)

Niin ja kun nyt kerta rupesin tähän niin kaivetaas HeiaHeiasta vertailuksi taannoinen tehoviikko (sis. ruokanatsius) tuloksella -1,2kg!

ma - RVP 1h
ti - zumba 1h, spinning 1h
ke - lepo
to - bodypump 1h, zumba 1h
pe, la, su - lepo

yht. 5h

Että sellaista tänne! Minä alan nyt siivoamaan vähän ja sitten me lähdetään hakemaan meille toinen koiravauva kotiin, voi sydän. Lenkkeilykin siis nousee taas potenssiin kaksi. Ja se on vielä tyttö! Meidän pikkuinen hihihi.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Läski lauantaiaamuna

Jaa, saa nähdä tuleeko tätä postausta julkaistua koskaan...

Olen tässä viime viikkoina kärsinyt ihan järkyttävästä kroppakriisistä. Olen vihannut itseäni enemmän kuin aikoihin. Luulen sen johtuvan osittain siitä, että miehen veli rupesi seurustelemaan ja tokihan tuo tyttöystävä on pieni, siro ja aivan uskomattoman kaunis. Tuo tyttöystävä sattuu vieläpä olemaan minun paras ystäväni - voi kyllä! Aiemmin en ole ollut yhtään kateellinen tälle ystävälle, mutta nyt, kun olen viettänyt hänen kanssaan tavallistakin enemmän aikaa, olen ollut oikeasti aivan maassa. Päässä on pyörinyt niinkin johdonmukaisia ajatuksia kuin nyt appiukko ajattelee vielä enemmän että ei hitto minkä läskin tuo pikkuveli onkaan ottanut ja nyt mies huomaa millainen tyttöystävä sillä voisi olla. Juu, todella järkevää, tiedän.

Minähän en ole siro enkä pieni. Ei itseasiassa tule mieleen yksiäkään toisia yhtä epäkuvaavia adjektiiveja minusta. Olen 174cm pitkä, leveäharteinen ja roteva, ihan normaalipainoisenakin. Nyt kun päällä on vielä 30 25,5kg ylimääräistä, niin hohhoi vaan. Mies sanoi kerran, että en minä ole sillä tavalla lihava kuin lihavasta tulee ensimmäisenä mieleen, mutta olenhan minä aika iso. Oikeassa se kai oli. Toki näihin kiloihin mahtuu se jäätävä pömppiskin - varsinkin raskauden jälkeen - mutta vaatteet päällä näytän itseasiassa melko sopusuhtaiselta enkä usko, että kovinkaan moni tajuaisi kuinka paljon painankaan. Sanoin joskus, että kovinkaan paljon alle 70 kilon en vain pääse ja se on ihan totta. Minun mittaiseni voisi painaa 58kg hyvinkin, mutta minä en voi. Painoin lukiossa alimmillaan 66kg ja se oli jo ihan liian vähän, kun solisluut ja lantioluut törröttivät inhottavasti ja näytin muutenkin sairaalta.

No, havainnollistaakseni tätä valtaisaa kroppaani otin kuvat. Kyllä, minä, joka en hengaile pelkässä topissa edes miehen veljen nähden (on siis mullekin kuin oma veli ja paljon läheisempi oikeasti kuin omat siskoni), minä, joka kriiseili uimahalliin menemistä, minä, joka olen perunut lukemattoman monta menoa vain siksi että olen niin jäätävä läski ja minä, joka vihaan omaa kroppaani aivan suunnattoman paljon, otin kuvat. Kuvat, joissa minulla on vain se toppi ja alusvaatteet. Ja aion julkaista ne täällä.

Normaalisti kai tällaisia julkaistaan sitten, kun on näyttää niitä jälkeen- kuvia. No minulla ei ole, koska projektin alussa ajatuskin itseni kuvaamisesta pelkässä topissa tuntui täysin ylitsepääsemättömältä (enkä kyllä tosissani usko että tuo -4,5kg edes näkyy kunnolla missään... huomaatteko asenteeni?). Mutta joo. Tässä olis. Älkää pyörtykö.




Tekis mieli hirveästi selitellä kaikenlaista alkaen noista hienoista Paint-soikioista päättyen erittäin likaiseen peiliin, mutta antaa olla. 

Nyt sitten tämä sisäinen taistelu siitä että painanko tuota julkaise-nappia vai en.

perjantai 14. joulukuuta 2012

A blog with substance

Kiitokset Lappis! Pitäisi siis kertoa kahdeksan faktaa itsestä ja haastaa sen jälkeen kahdeksan bloggaajaa mukaan. No haastettuja taisi ollakin jo kaikki - Mariann jos et oo niin nyt oot ja samoin NiiNii! Muuten oli nopealla vilkaisulla kaikki lukemani blogit jo mukana.

Niin että ne kahdeksan faktaa. Aiemmin olen tehnyt myös 11 faktan haasteen, joten koitetaas keksiä uusia...

1. Olen ihan uskomattoman onnellinen siitä, että olen päässyt taas pelaamaan! Odotan pelivuoroja suunnilleen minuutteja laskien ja hymyilen kuin idiootti, kun pääsen juoksemaan pallon perässä, konttaamaan lattialla ja paukuttelemaan syöttöä toisensa perään. Lisäksi on jotenkin kierolla tavalla tosi mahtavaa, että jalat ja kädet on täynnä mustelmia :D

2. Olen viime aikoina kärsinyt aivan kamalasta kroppakriisistä, tästä voisi kirjoittaa enemmänkin jossain vaiheessa.

3. Nautin lihasjumista. Jep, olen outo. Kunnon jumissa on jotain todella tyydyttävää!

4. Olen koukussa Candy Crush Sagaan. Latasin sen puhelimeen eilen. Lahjakasta, tiedän.

5. Lahjoista puheenollen, meillä on hommaamatta vielä vähän liian monta lahjaa ja siltikään minua ei stressaa yhtään. Olen oppinut jotakin!

6. Itselleni toivoisin joululahjaksi lahjakorttia urheiluliikkeeseen, opiskelumotivaatiota, lahjakorttia lankaostoksia varten sekä suksia.

7. Aloitan työt tammikuussa, jänskättää! Olen siis ollut vuoden ja muutaman kuukauden kotona ja nyt olisi aika palata palkansaajaksi. Toisaalta haikeaa, toisaalta olen pelkästään innoissani. Olen tykännyt tosi paljon olla kotona, mutta talous ei kertakaikkiaan enää kestä, ja työni on onneksi sen verran jees että on kiva palata töihin.

8. Odotan joulua pitkästä aikaa ihan tosissani, kun saan laittaa omaan kotiin ensimmäisen joulun ikinä. Tähän asti ollaan aina oltu sukulaisissa ja nytkin kyllä joulupäivänä mennään, mutta aatto ollaan ihan omassa kotona.

Mitäs nyt?

Niin, mitäs nyt. Projekti on tietynlaisessa muutospisteessä, kun paino on viimeinkin lähtenyt putoamaan siedettävällä tahdilla ja liikunta sujuu hyvin. Ruokavalio sen sijaan on hyvin, eh, mielenkiintoisessa, jamassa. Epäsäännöllinen reissuelämä näkyy ruokavaliossa ja tuntuu olossa. Turvottelee, vähän väsyttää ja mieli tekee kaikenmaailman moskaa jatkuvasti. Sipseistä tai roskaruoasta en ole kieltäytynyt syksyn aikana kertaakaan, ja varsinkin jälkimmäistä on tullut syötyä aivan liikaa. Täällä meidän kylällä ei ole kuin pari kunnon mättöpaikkaa ja kummassakaan ei käydä kuin maksimissaan kerran kuussa, mutta opiskelupaikkakunnalla on Heset ja Raxit ja Subit ja lukemattomat kebab-paikat ja pizzeriat ihan vieressä. Joka viikko olen syönyt vähintäänkin sen subin. Okei, ei ole pahimmasta päästä, mutta silti.

Kuva
Kasailin siis vähän listaa siitä, miltä projektin tulevaisuus näyttää. Ensi viikolla on viimeinen pidempi opiskelupaikkakuntapätkä ja joulun jälkeen onkin sitten vuorossa työ-päiväkoti-koti- suhaaminen. Elämään tulee taas rutiineja ja rytmiä tämän kaaottisen syksyn jälkeen, minä tykkään!

Eli siis, projektin tulevaisuutta. (Ite poukkoilet asiasta toiseen!)

  • Ruokavalio: kasviksia(!!!), vettä, turha leivänmussutus pois ja huomio siihen, että salin ja lentopallon yhteydessä saa tarpeeksi proteiinia. Perusjutut kuntoon siis. Tammikuu mennään herkuitta kokonaan, sen jälkeen yksi (1) herkkupäiväoptio kuukaudessa eikä sitäkään ole pakko käyttää. Jouluna ei mässäillä miten sattuu - pyhät voi mennä miten vain, välipäivinä normaalirytmi ja uutenavuotena sitten taas saa löysäillä jos huvittaa. Jos ei huvita niin sitten ei. Ja mikä tärkeintä, urheilu ei saa unohtua koko viikoksi, vähintään kävelylle on lähdettävä.
  • Liikunta: salia/pumppia ja lentopalloa, kävelyä ja joogaa, Jilliania ja zumbaa. Tässä järjestyksessä. Tuplapäiviä saa olla ja niitä tuleekin varmasti, ei haittaa, mutta syömisestä on sitten huolehdittava.
  • Kehonhuolto: ve-nyt-te-ly, jooga, saunominen rankan treenipäivän jälkeen, vähintään yksi ihan totaalinen lepopäivä viikossa.
  • Tavoitteita: valmistujaisissa toukokuussa vaaka voisi näyttää pienempää lukua kuin 85. Olisiko ihan hurja tavoite? Toinen tavoite on saada rytmit kuntoon.
Semmoista. 

Kuva
Niin ja erävoitto! Tämä viikko meni opiskelupaikkakunnalla kunnolla mässäämiseksi, söin valikoiman pizzaa, subia ja kaikkea muutakin hyvin epämääräistä, en liikkunut yhtään ja join ehkä puoli litraa päivässä. Turvottaa niin että hyvä kun sormet saa koukkuun ja tästä huolimatta aamupaino 94,7, eli mä olen oikeasti edistynyt! Enää paino ei pomppaakaan kiloa ylöspäin noin vain, vaan turvotusta tulee sen puolisen kiloa ja sekin tod. näk. kyllä lähtee jo viikonlopun aikana kun liikkuu ja syö fiksusti. Minä olen niin iloinen!

Tänään suunta on salille ja varmaan myös kävelylle, huomenna salia ja sunnuntaina lentopalloa. Maanantai, tiistai ja keskiviikko menevät taas tuolla toisaalla, mutta jospa sinnekin saisi ängettyä kävelyä tai vaikka Jilliania. Ruoaksi tänään ehkäpä uunilohta ja kunnolla kasviksia. 

Palaillaan taas, mun pitää nyt pestä pyykkiä ja laittaa muutenkin kämppää kuntoon, sitten lähdetään hoiteleen asioita kylille. Kivaa viikonloppua!

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Hei hei mitä kuuluu! Kaikki on ok

Hihii, muistaisko joku minut vielä? :)

Lokakuun 15. päivä maanantaina soitin sokeriähkyn täyteisen viikonlopun jälkeen ystävälleni, että ruvettaisko lakkoon. Ja niin me lyötiin vetoa, että jouluaattoon asti - kaksi kuukautta ja kaksi viikkoa - oltaisiin ilman sokeria. Ei karkkia, suklaata, pullaa, mitään ylimääräistä. Panoksena se, että luovuttaja ostaa toiselle ensi kesän festariliput.

Tänään on joulukuun 9. päivä ja ihan pian on kaksi täyttä kuukautta vierähtänyt. Mitään en ole syönyt. En mitään! En olisi ikinä uskonut, että pystyn tähän. Mutta niin vain olen pystynyt.

Ja on se painokin pudonnut, lopultakin. Aloituspaino oli se vanha tuttu 98,8, siinä se paino on pysynyt blogin tauolle jäämisestä lähtien. Kun tajusin että nyt ne lähtee, niin päätin, että palaan blogin pariin kun 93,8 eli -5kg pamahtaa vaakaan. Ajattelin, etten varmana tule ennenkuin on näyttää tuloksia, ettei taas rupea vain ketuttamaan. No ihan niin kauaa en malttanut olla poissa, maanantain aamupaino (menkkaturvotuksineen!!) oli 94,3. 9 viikkoa ja -4,5 kiloa. Ja nyt oli vieläpä nollaviikko varmaan juurikin siksi, että on se aika kuukaudesta. 9 viikosta pari on ollut -200g tyylisiä viikkoja, mutta joukkoon on mahtunut yksi tehoviikkokin tuloksella -1,2kg. Perusvauhti on ollut se puolisen kiloa ja tämä oli ensimmäinen totaalinen nollaviikko.

Rintsikat piti vaihtaa pienempiin jo pari viikkoa sitten, samoin tiukkoihin farkkuihin piti saada vyö. Vyö! Minun farkkuihini!

Kuva
Urheilun saralla menee lujaa. Vietin marraskuussa tosi paljon aikaa tuolla opiskelupaikkakunnalla ja satsasin kuntokeskuksen kuukausikorttiin. Pääsin kuin pääsinkin siis combattiin ja spinnaamaan ja pumppiin. Kokeilin Sh'Bamiakin ja RVP:kin tuli testattua. Tehoviikolla pidin kolme tuplatreenipäivää. Ja kotipaikkakunnalla - arvatkaapa mitä! Naislentopallojoukkue on käynnistynyt uudelleen! Huutomerkit ei riitä!! Olen päässyt siis takaisin kaikkein omimman lajin pariin, voi rakkautta. Vuoro on kolmesti viikossa, toistaiseksi opiskelujen takia on jäänyt vähemmälle (olen käynyt vain kahdesti pelaamassa), mutta pikkuhiljaa aion rytmittää homman niin että pääsen ainakin kahdesti viikossa. Ja kun kerran ruvettiin pelaamaan niin pomppuvoimaa tarvitaan, eli tässä on vaiheessa projekti "Ida-Marille oma avain miehen työpaikan kuntosalille". Saan avaimet varmaankin viimeistään ensi viikolla. Ja pump pyörii kotipaikkakunnalla tutusti tiistaisin, tosin nyt jää taas kaksi viikkoa väliin koulun takia.

Kuva
Että sellaista tänne. Ruokavalio tarvitsisi ryhtiliikkeen - sokerin jättäminen on saanut painon putoamaan kivasti, mutta puntilla ei jaksa jos ei syö oikein. Jospa blogi antaisi uutta potkua siihenkin. :)

Niin ja tiedättekö mitä. Vaikka suklaantuska on välillä ollut ihan jär-kyt-tä-vä, niin olen päättänyt, että joulunpyhien jälkeen minulla on yksi herkkupäiväoptio kuukaudessa. Ei päivääkään enempää. Sokeriton elämä sopii minulle, minun kropalleni ja myös painonpudotukselleni kaikkein parhaiten. Ja kun ei tämä tämän vaikeampaa lopulta ollut, niin miksi palata vanhoihin tapoihin. En minä sitä viikoittaista irtokarkkiannosta tarvitse yhtään mihinkään.

Mitäs teille kuuluu? :) Olen lueskellut muiden blogeja säännöllisen epäsäännöllisesti. Kommentointiinkin voisi taas aktivoitua.

(Onko ok myöntää että oli vähän ikävä? :D)