Pieni ruokavaliomuutos

Sairastuvalta päivää, taas vaihteeksi. Mummolareissun jälkeen sekä mulla että tytöllä nousi kuume, joten tämän viikon työ- ja hoitosaldoksi jäi 0,5 päivää. Hiphei vain. Tänään alkaa olla ensimmäinen päivä, kun olo on edes lähes normaali. Eilen yritin jo mennä salille nuhaisesta olosta huolimatta, mutta ensimmäisen kolmen minuutin jälkeen alkoi hengitys vinkua ja kurkkuun koskea, joten jäipä sekin vain sitten yritykseksi. Huomenna sitten treeneihin ja täysi rähinä päälle. Sarja-avaukseen on aikalailla tasan kuukausi - aloitamme kotipelillä marraskuun ensimmäinen lauantai.

Mutta siis joo, tulin oikeastaan kirjoittamaan ruoasta.

Katsoin torstaina tytön päiväuniaikaan FoodInc-dokumentin, ja täytyy sanoa, että se oli ensimmäinen ruokateollisuudesta kertova dokumentti, joka ihan oikeasti sai ajattelemaan. Olenhan minä noita nähnyt, mutta jotenkin niiltä kauhukuvilta ja tapetuilta kanoilta on helppoa sulkea silmänsä - ajatella, ettei se nyt oikeasti tuollaista ole, hirveää ylidramatisointia, musiikitkin laitettu muka ja oikein zoomattu tuohon possuriepuunkin. Tuossa dokkarissa ei ylikorostettu tai dramatisoitu, vaan yksinkertaisesti ladottiin faktat tiskiin eikä jätetty katsojalle ainuttakaan syytä syödä tehotuotettua lihaa.

Ja niinpä minä sitten päätin miehen kanssa juteltuani, että tässä taloudessa ei syödä enää koskaan kanaa, possua eikä nautaa.

Käytännössähän me emme silti ala kasvissyöjiksi. Me syömme edelleen riistaa, poroa ja kalaa, emmekä aio luopua myöskään maitotuotteista tai kananmunista. Minun ja tytön hoito- ja työpaikkaruokailuihin emme voi juuri vaikuttaa, enkä jaksa uskoa miehenkään syövän kasvisruokavaihtoehtoa lounasravintolassa. Kyseessä on nyt siis ihan vain kotiruokailuun tuleva, verrattain pieni muutos; muutamana päivänä viikossa meillä syödään tästedes kasvisruokaa. Itse aion syödä kasvis- tai kalaruokaa tästä lähtien aina kun mahdollista, eli myös ravintoloissa.

Kasvisruoan lisäämisen ohella pitää tietysti huolehtia proteiininsaannista. En ole kuitenkaan siitä huolissani, sillä syömme tosiaan maitotuotteita päivittäin ja lihaa ja kalaa kuitenkin useamman kerran viikossa. Enemmän minua huolettaa yksi ihan käytännön asia: olen kokannut ihan olemattoman vähän kasvisruokia! Joskus satunnaisesti kasvispastaa ja ehkä kerran viimeisen kolmen vuoden aikana olen tehnyt pinaattilättyjä. Tässä kohtaa on siis opettelun paikka.

Tämän perheen osittainen kasvisruokailu alkoi uunisiialla ja riisillä, huomenna syödään samaa. Maanantaina aion tehdä kasvislasagnea, jota syödään myös tiistaina ja varmaan keskiviikkonakin (ollaan tämä viikko tytön kanssa kaksin kun mies on työreissulla, joten tuosta ruoasta riittää varmaan kolmeksi päiväksi). Keskiviikkoaamuna otan hirvenpaistin sulamaan, paloittelen sen illalla pataan ja laitan leivinuuniin, torstaiaamuna lisään naurista, lanttua, sipulia ja porkkanaa ja annan olla koko päivän. (Ah nam, kuola valuu).

Että sellainen päätös.

Hyviä, ehkä myös helppoja ja arkeensopivia, myös lapselle uppoavia kasvisruokavinkkejä otetaan vastaan! :)

Perseilyviikon miinus

Aamulla vaaka näytti neljänkin tarkistuksen (jep, hyppäsin viidesti...) jälkeen 84,0. Kuudennella kerralla 83,8, joten uskottava on. Hullua. En enää ikinä yritäkään syödä fiksusti. :D

No ei vaan, totuushan on se, että kyllä minä fiksusti syön. Erittäin fiksusti. Mutta koska herkuttelen, olen varma että paino nousee tai vähintäänkin jumittaa. Etten minä saa liikunnalla mitään kulutettua ja olen surkea ihminen. En ole oikein sisäistänyt vielä, että minun kroppa on ruvennut toimimaan niinkuin pitääkin, ettei enää suklaapatukan katsomisesta hyppää kahta kiloa vyötärölle. Olen kyllä miettinyt, että mistähän tämä johtuu. Ehkä siitä, että pääpiirteittäin ruokavalioni on hyvä, vaikka syönkin liikaa suklaata. Ehkä siitä, että olen opetellut juomaan tosi paljon vettä. Ehkä siitä, että liikun paljon ja monipuolisesti. Ehkä siitä, että henkisestikin voin 100000000000000000000000000000000000 kertaa paremmin kuin vaikkapa vuosi sitten. En tiedä. Enkä valita!

Mutta nyt viikon viimeiseen työpäivään, viimeinkin. Tämä viikko on tuntunut miltei kuukaudelta. Tänään meidän perhe pakkaa laukut ja koirat autoon ja ottaa omatoimisen, neljän päivän mittaisen irtioton arjesta. Lähdemme mummolaan, nettiyhteyksien ulottumattomiin ja tulemme vasta tiistai-iltana kotiin. Parhautta. Kahdet lajitreenit jäävät väliin, mutta tiistai-iltana suuntaan harrastevuorolle ja viikonlopun liikunnat hoituvat kyllä takuulla, kun nappaan tuon hieman vajaa 10kg taaperon selkään ja kiikun läheiseen vaaraan nauttimaan ruskasta ja rauhasta.

Hyvää viikonloppua teille!

Luuserin terveiset

Juupasejuu. Aamulla painoin 84,9 kiloa. Että joo. Mutta ihan saan itseäni syyttää!

Viime viikkoina ei ole nimittäin kiinnostanut joku ruokavalio yhtään. Ei siis niin vähääkään. Ei, vaikka vasta kirjoitinkin että joo nyt minä rupean herkkulakkoon ja kaikkea. Sitä kesti viikon. Liikuntakaan ei ole pariin viikkoon maittanut entiseen malliin, vaikka olen minä kiltisti sen 4-6 treeniä puskenutkin menemään. Ainoa, mikä on napannut ollenkaan, on lajitreenit. Niitä onkin taas kolme viikossa ja harrastevuoro päälle, mutta eipä ne yksinään oikein riitä mihinkään.

On vaan jotenkin niin blaahihansama-olo koko painonpudotuksen suhteen. On muka niin hyvä olla ja läpäläpälää. On kai, tai siis, onhan mulla hyvä näinkin. Olen hyvässä kunnossa, kehityn koko ajan, vaatekaupoissa ei tartte ostaa isointa kokoa (ihan niinku mulla rahaa johonkin vaatteisiin olis, mutta siis teoriassa), ruokavalio on pääpiirteittäin aivan kunnossa ja sitä rataa.

Mutkumutkumutku. Sitten tulee se mutku. Mutku mä vaan haluan painaa alle 80kg ja edelleen jossain takaraivossa kolkuttelee jopa se 70 kilon rajapyykki. Koska en minä oikeasti halua loppuelämääni näyttää tältä. Koska olen minä edelleen ihan oikeasti ylipainoinen. Lihava. No, rumakin.

Miksi en sitten saa itseäni niskasta kiinni? Mikä siinä suklaalevyssä on muka niin mahtavaa? Tai omenapiirakassa (ok, suomalaisista ompuista tehty tuore omenapiirakka on mahtavaa)? Miksi minä en saa pidettyä itseäni ruodussa sen vertaa, että pääsisin edes siihen normaalipainoon? Mikä minua vaivaa?!

Jos nyt tässä vaiheessa kertoisin, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni todella, todella vakavasti harkinnut ateriankorvikedieettiä. (Juu tässä vaiheessa saa ottaa olkapäistä kiinni ja ravistella.) Siis nutrilettiä tai sellaista. Että jos niillä saisi sen viimeisen 10kg runtattua vauhdilla pois, niin sitten voisin keskittyä ylläpitoon. Koska kyllä minä sen näköjään osaan, ei siihen muuta vaadita kuin normitreenitahti ja vähän suklaata.

Fiksu laskee, ettei pudottamiseen tarvitse kuin jättää ne suklaat ja muu ylimääräinen kökkö pois.

Ja minä en saa sitä aikaiseksi.

Luuseri lähtee nyt töihin. Parempaa keskiviikkoa teille.

Pieni miinus ja sekalaisia kuulumisia

Flunssasta toivuttu! Maanantain ja tiistain vielä himmailin, maanantaina en ollut töissäkään. Keskiviikkona kävin varovaisella 4,5km juoksulenkillä ja torstain reenit menivät flunssaolon puolesta jo hyvin. Harmi vaan että alaselkä kipuili koko ajan niin, etten todellakaan päässyt tekemään täydellä teholla oikein mitään, blaah. Selkäkin on nyt kuitenkin parempana, onneksi.

Eilen pidin vapaapäivän, kun olin turkasen väsynyt töiden jälkeen ja kömminkin sänkyyn jo puoli kymmeneltä. Ylös pääsin jopa yhdeksältä, että oho hups vain. :D Tänään olisi tarkoitus joko juosta tai pyöräillä, ja huomenna onkin jännä päivä; pääsen pitkästä, pitkästä aikaa pumpiin! Täällä tuo pump on normaalisti tiistaisin ja se ei mulle käy partiohommien vuoksi (ja pitäis sitä vissiin kotonakin joskus olla?), mutta nyt on ohjaajan poissaolojen vuoksi kaksi sunnuntaipumpia peräkkäin. Jee :) Yritin kyllä ilmoittautumisen yhteydessä kiitellä ohjaajaa hulluna sunnuntaipumpista vähän siinä toivossa, että niitä jatkossa alkaisi olla vakituisemminkin. Huomenna yritän parhaani mukaan ehtiä myös uimaan, koska niska-hartiaseutu on niin tukossa että päätä särkee ihan koko ajan. Tuolla uimahallilla on ihan surkeat aukioloajat, joten uintia en saa ängettyä vakkariksi viikko-ohjelmaan millään, mutta nyt kyllä tosiaan olisi oikeasti tarve päästä.

Niin joo ja miinustakin on havaittu, aamupaino tänään 84,7! Alle kilo enää 15 kilon merkkipaaluun, aika jees. Jospa tuo kuukauden kestänyt jumi olisi nyt helpottanut ja paino putoaisi taas vähän ripeämpään tahtiin.

Sellaista tänne. Me lähdetään tytön kanssa nyt ulos, kun aamupäivä on mennyt siivouspuuhissa. Palaillaan!

Saikulla

Täällä aloitettiin syyskuu tyylikkäästi flunssalla. Onpa kivaa... tänään on kyllä jo rutkasti parempi olo kuin eilen, mutta treenitauko venyy kyllä tällä kurkkukivulla ja rääntuotannolla vähintäänkin tiistaille. Blaah.

Aamupaino oli tänään 85,1, että iloisen jumin merkeissä mennään. Jotenkin en jaksa edes välittää. Syömiset on olleet erittäin jees, liikunnat samoin. Ei mulla haittaa. Kyllä se sieltä tippuu, pikkuhiljaa.

Tukossa olevat aivot eivät nyt kykene tämän kummempaan postaukseen. Palaillaan hieman terveemmissä merkeissä!