Kesäongelma

No jo on helteet hellineet meidän pientä pohjois-Lappiakin aika urakalla. En valita! Ihanaa kun on lämmin. Pari edellistä kesää ja juhannus villasukkien kera on kyllä tuoreessa muistissa, mieluummin tätä kiitos. Töissäkin on niin helppoa, kun lasten pukemiseen menee alle viisi minuuttia talven ja varsinkin loppukevään parinkymmenen minuutin vaatetaistelun jälkeen.

Läskillä ei vaan ole helppoa. Olen varsinkin viime päivät kärsinyt - jälleen kerran - massiivisesta kroppakriisistä. Olen mielestäni maailman lihavin ja rumin ihminen, jonka sietäisi hävetä olemassaoloaan. Ihan oikeasti. Vihaan käsivarsiani, reisiäni, sääriäni, mahaani, jenkkiksiäni, kaksoisleukaani, ja jopa ennen ihan mukiinmeneviltä tuntuneet kasvot on alkaneet ärsyttää. olen yksinkertaisesti ruma. RUMA.

Ja sekös on hauskaa, kun lämpömittari kohoaa 25 asteeseen ja ylikin. Muut vähentää innoissaan vaatteita, kaivavat farkkushortsit ja topit esiin ja nauttisivat suunnattomasti työstä, jossa saa olla pari-kolme tuntia päivästä ulkona. Minä itken (kyllä, itken) aamuisin peilin edessä, etten halua laittaa t-paitaa päälleni ja ohuet pitkähihaisetkin ahdistaa. Toppia en edes yritä. Ja housut... voi mitä antaisinkaan että voisin laittaa jotkut muut kuin pitkät farkut jalkaani. Mutta en voi, koska olen niin järjetön läski. Lihava. Valas. Ruma. Mitä näitä nyt on.

Eikä auta, vaikka viime kesänä liian tiukka t-paita istuu tosi hyvin eikä auta, että perustopit ovat kaikki liian isoja ja löysiä (pitäisi ostaa uusia). Ei auta, että kolmisen vuotta sitten pieneksi jäänyt ruutupaita on nyt juuri sopivan löysä olematta silti muodoton säkki. Ei auta, että uudetkin, ne pienimmät pillifarkut alkavat pikkuhiljaa löystymään reisistä ja vyötä sai taas kiristää vähän. En näe muutosta peilissä. Näytän mielestäni aivan samalta, kuin olen aina näyttänytkin - lihavalta. Lihavahan minä olenkin, haloo, painan edelleen miltei 90 kiloa. Olisi kai se silti aivan jees nähdä edes pieni muutos ominkin silmin... tai sitten ei vaan ole tapahtunut edes mitään.

Sellainen avautuminen tähän torstaiaamuun. Alan pukemaan tytön, meikkaamaan vähän ja sitten mennään taas. Eilinen kuntopiiri painaa jalkoja vähän, illalla treenit. Palaillaan.

-10kg - check!

Natsiruokaviikko ja viikonlopun reilut 7h lentopalloa sai aikaan aamupainon 87,6!! Notkahtihan se sieltä. Jospa taas pääsis kunnolla alaspäin. Samalla -10kg on rikki!!!!! Jeeeee!!

Nyt särkee jokaikistä lihasta mitä voi. Tänään onkin ohjelmassa palauttava kävelylenkki + piiiiitkät venyttelyt. Ens viikon liikuntasuunnitelmaan kuuluu kolmet treenit, pari-kolme punttia ja ehkäpä sitä juoksuakin.

Ei irtoa tällä kertaa kummempaa. Palaillaan! :)

Saikkuviikon liikunnat

Viime viikon ei-niin-vaiherikasta raporttia pukkaa! Aamupaino 89,8, edelleen siis mennään samoissa lukemissa. Olen kyllä syönyt herkkuja ja liikunta on saikun takia jäänyt vähälle, joten ei ihme. Olen kuitenkin superiloinen, ettei paino ole myöskään noussut! Tällä viikolla olisi toiveet korkealla päästä taas liikkumaan ja ensi viikolla sitten normaalirytmiin jo kiinni. Katsellaan, tänäaamuna ainakin vointi on hyvä.

Viime viikon liikunnat näyttää tältä:

Ma - Lentopallo 2h
Ti - Lepo
Ke - Kahvakuula 45min
To-La - Sairasloma
Su - Kävely 50min (mettässä n. 8kg kantamuksella), soutu 45min 

Yht. 4h 20min

Ihan hyvin noin pitkällä saikkutauolla. Ei valittamista.

Tänään pidän vielä taukoa treeneistä, en päässyt töihinkään asti vielä tämän väsymyksen takia. Huomenna ehkä sitten jo kunnon kävelylenkille... riippuu niin tämän päivän voinnista. Perjantaina olisi lähtö turnaukseen, voin kertoa että jos en pääse pelaamaan niin sitä vitutuksen määrää ei niin vaan pueta sanoiksi. No, optimistina toivon vain tosi kovaa että oireet katoaa tänään jo kokonaan. Joohan?

Palaillaan taas, toivottavasti teillä on paremmat fiilikset!

Argh

Aivotärähdys.

Harkkapeli huomenna.

Tarviiko kirjoittaa enempää?

Ärsyttää ärsyttää ärsyttää ärsyttää ärsyttää.

Eilen aamupaino 89,8, jumilla mennään. No oli ne edellisviikon +700g sentään kadonneet. GAAAH.

Sain luvan jatkaa normaalia elämää kunnon mukaan, mutta aikaisintaan maanantaina. Saikkupäivä, pelille ja partioleirille heipat ja puntillekaan ei ole asiaa. Tänään on silti koirien juoksutuspäivä (pääsevät siis kerran-pari viikossa juoksemaan vapaana pissatuslenkkien lisäksi), mutta lupaan ottaa ihan rauhassa ja hitaasti sen kävelyn, lähinnä ulkoilun kannalta.

Ai että nyt ottaa päähän. :D Okei huono.

Lusmuttaja lusmuttaa

Ööh... ette usko miten hienosti mun aamulenkit alkoi. Maanantaina mies meni kuudeksi töihin, joten se nyt oli ehkä jotenkuten selitettävissä. Mutta tänäaamuna... no... nukutti? Tai oikeastaan en eilen illalla edes suunnitellut aamulenkkiä. Huoh. Mutku räntää! Lunta! Ette olis itekään menny!!

Joo, tunnustan, olen huono ihminen. Tiedetään. Yritän muuttaa tapani.

Nyt ei oikeastaan muuta. En ole muistanut (voi kyllä, aamuvuoroviikko, ei vaan aina pysty!) käydä vaa'alla, mutta kai siellä jotain tapahtuu. Toivottavasti. Viime viikon liikunnat voisin kyllä listata.

Ma - Lentopallo 1h 30min
Ti - Puntti 1h 10min
Ke - Lepo
To - Puntti 1h
Pe - Lepo
La - Kävely 1h 45min (reipas vauhti, mettäkävely a.k.a paljon korkeusvaihteluita, hangessa ja jängässä rämpimistä, tyttö selässä 1h)
Su - Kävely 1h 15min (reipas vauhti, mettäkävely)

Yht. 6h 40min

Ei niin paljon kuin edellisviikolla, mutta aivan jees silti! Erityisen iloinen olen noista viikonlopun kävelyistä, mummolassa olis voinut vaan olla.

Nyt saunaan ja unta palloon! Huomenna treenit, perjantaina puntti, lauantaina harkkapeli!!!!! Iik.

Lusmuttaja

No niin. Olemme saapuneet siihen pisteeseen, että olen löytänyt liikunnan ilon. No tämä nyt sinällään ei ole mikään yllätys, olenhan minä hehkuttanut liikkumisen ihanuutta jo pitkään. Mutta pointti on siinä, että lentopallo ja puntti on niitä lajeista omimpia, ja ihan oikeasti saatan kesken treenin hymyillä ihan vaan siksi, että minusta on niin ihanaa liikkua juuri sillä tavalla. Tällä viikolla takana on kaksi punttitreeniä ja yksi lajitreeni. Ja ööh, siinäpä se sitten olikin. Viikonpäiviä on hurahtanut viisi ja siitä voi sitten tehdä laskutoimituksen, montako treeniä tavoitellusta neljästä puuttuu. Ja mikäpä muukaan se puuttuva laji olisi kuin peruskunto eli juoksu.

Juokseminen on perseestä, let's face it. Joo, on tosi mahtavaa ja supersiistiä ja mitä vielä, kun vuosi sitten jaksoin juuri ja juuri juosta viisi minuuttia putkeen, kolmen kilometrin lenkki tuntui lottovoitolta ja ylämäissä piti melkein itkeä ja nyt juoksen 6-8 kilometrin lenkkejä ilman mitään ongelmaa ja tavoitteena on se kymppi ennen syksyä. Näin konkreettinen kehittyminen on aina mukavaa. Mutta onhan se nyt tylsää. Siis tylsää. Askel, askel, askel, hophophop, tää on kyllä hyvä biisi, kehtaiskohan laulaa mukana, hohhoojaajaa joko vois kääntyä kotiin, vielä ton mutkan taakse, hophophop... ei mitään jännää. Ja kun tiedän, miten mahtavalta liikunta parhaimmillaan tuntuu, tuo on vielä tylsempää.

Sitten päästäänkin sen perimmäisen kysymyksen äärelle; miten saisin kiskottua itseni lenkille edes kahdesti viikossa? Koska kylmä fakta on se, että kävely ei kamalasti edistä peruskuntoa enää tässä vaiheessa (enkä edes laske koiranulkoiluttamiskävelyitä liikunnaksi, kun ei siinä tule hiki eikä hengästy koska tienvarressa on niin paljon kaikkea jännittävää), uimahalliin en aukioloaikojen puitteissa yksinkertaisesti ehdi ja lumetkin suli jo pois joten hiihtäminen on aika poissuljettua. Onhan mulla toki rullaluistimet ja pyöräkin, mutta ne kiinnostaa vielä vähemmän... tai se rullaluistelu kiinnostaa kyllä silleen, mutta sitä varten pitäisi ensin ajaa 10km jalkakäytävän päähän tai 15km mun vanhempien pihalle (rekkojen suosimalla kapealla tiellä rullaluistelu tuntuu lähinnä itsemurha-ajatukselta) ja se tuntuu vähän hölmöltä. Toisaalta miksipä ei...

No jokatapauksessa. Tulin lopulta siihen tulokseen, että alan raa'asti pakottamaan itseni aamulenkille kolmesti viikossa. Maanantaina, keskiviikkona ja torstaina, 30, 40 ja 50 minuuttia juoksua. Illalla teen smoothien valmiiksi jääkaappiin, huitaisen sen heti herättyäni naamaan ja lähden 10 minuutin sulattelun jälkeen juoksemaan. Vaikka taivaalta sataisi räntää, lunta, vettä, biljardipallon kokoisia rakeita tai pieniä vihreitä miehiä. Vaikka tuulisi niin ettei koira pysy pystyssä. Vaikka mies olisi kuinka söpö ja lämmin ja peitto kuinka hyvin tahansa. Vaikka vituttaisi, jalkoja painaisi tai ainoa ajatus päässä olisi "ei helevetti en varmaan lähe". Näiden kidutusten virkistävien aamulenkkien lisäksi käyn pidemmällä lenkillä kerran viikossa, jos kiinnostaa (en käy). Nuo kuitenkin takaisi sen, että tulisi käytyä sen kolme kertaa viikossa ja se riittäisi. Päivät valikoitui niin, ettei edellisenä iltana ole iltatreenejä, ajat puolestaan niin, että maanantaille pitää jättää joku kohtuus ja toisekseen vaihtelu virkistää jne. Lyhyemmän lenkin voi juosta kovempaa ja 50 minuutin lenkki on rauhallinen pk-lenkki.

Että sellaista. Nyt pakkaan loppuun, raivaan tämän keittiön ja ahdan pesueen autoon, me lähdetään moikkaamaan mummoa äitienpäivän kunniaksi. Voin kertoa että syön kakkua. Ja yritän tänään päästä sinne juoksemaan asti.

Mutku mä haluuun

Minä en varsinaisesti tarvitsisi tällä hetkellä ainuttakaan treenivaatetta. Minulla on paitoja, toppeja, huppareita, juoksutrikoot, pelihousut, muutamatkin salihousut ja huvittavan laaja valikoima mustia kollareita. Oikea tarve liittyy kenkiin - kunhan uudet mallit tulevat kauppoihin, ostan uudet pelikengät. Tarvitsisin kyllä uudet juoksukengätkin. Mutta siis juu, en todellakaan tarvitsisi uusia paitoja, housuja tai mitään muutakaan.

Mutta ku...

zalando.fi

Miten ihana?! Argh.

Tilauksen alkuperäinen hinta oli miltei 160 euroa, mutta tilasin sitten vain ne kaksi kaikkein ihaninta toppia ja toinen on tämä, en jostain syystä saanut kuvaa näkyviin. Yhteishinnaksi tuli silti reippaat 70 euroa... minä ja minun "pikaisesti vain vilkaisen enkä tilaa kyllä mitään".

Mutta joo. Hihi.

Nyt siivoamaan! Illan treenit on peruttu kun sali ei ole käytössä, joten puntille siis. Jee. Palaillaan!

Maanantai

Jou, eikhän tämä väsymysmässäily riitä tältä erää. Eilisen pizzan ja karkkiannoksen (ja vappumunkkien, limppareiden jne) jälkeen aamupaino 90,5kg. Hohhoojaajaa. Mutta turvotusta se vaan on (sormukset ei lähe sormesta pois, kivaa...) ja parissa päivässähän ne lähtee taas. Ärsyttää vaan kun ihan oma mokahan tämä taas on. No paljon vettä niin kyllä se tästä.

Sokerilakkoa mä tässä vaan mietin nyt. Tai siis kun joo, lakko toimii. Mutta en näe mitään syytä, miksi mun pitäisi jatkaa ihan ehdotonta lakkoa, koska en ole vetänyt yksiäkään ähkyjä viimeisen neljän viikon aikana, vaikka olen karkkia/suklaata/jätskiä/munkkia välillä syönytkin. Viikollamässäily ja semmonen kotona mässäily kyllä saavat jäädä, mutta jos ja kun esim. viikonloppuna mummo on pyöräyttänyt äitienpäiväkakun niin en ajatellut kieltäytyä. Eli suomeksi; voin syödä, jos jossakin tarjotaan, mutta kotiin en osta seku vain irtokarkkeja. Kokeillaanpa vähän aikaa näin. Jos vielä kahden viikon päästä paino jumittaa ja tekosyitä vaan löytyy ja löytyy ja löytyy, niin sitten laitetaan stoppi.

Mitäs vielä ennen töitä. No vaikka sen verran, että mun perse on aivan tuhottoman tukossa. Siis tää on ihan kamalaa :D Kahvakuula + ylämäkispurtit + puolustustreeni (paljon, paljon kyykkyjä) = ai että. Tänään toki on vielä kaiken päälle treenit, että voi olla aika tuskainen irvistys rouvalla aamulla. Huomenna on viikon vapaapäivä, keskiviikkona punttia, torstaina juoksu + treenit, perjantaina puntti, lauantaina juoksu ja sunnuntaina treenit. Tulipa siinä sitten viikon liikuntasuunnitelmakin!

Viime viikon liikunnat näytti tältä:

Ma - Lentopallo 2h 10min
Ti - Lepo
Ke - Puntti 1h 5min
To - Lentopallo 2h 15min
Pe - Lepo
La - Kahvakuula 50min
Su - Juoksu 45min/6,3km, lentopallo 1h 50min

Yht. 8h 55min

Ei voi kuin hymyillä!

Mutta nyt ehti taas tulla kiire, palaillaan!

Peruspostaus

Vapaailta taisi tulla aivan tarpeeseen; sammuin kesken jääkiekon ennen puolta kymmentä sohvalle, heräsin hetkeksi pelin päätyttyä, kävin suihkussa ja valuin sänkyyn. Nukahdin samantien ja nukuin keskeytyksettä puoli kymmeneen. Pidempäänkin olisi ehkä mennyt, mutta miehen puhelin soi enkä sitten enää saanutkaan unta. Nyt vietän ensimmäistä oikeasti vapaata viikonloppua joulun jälkeen ja meinaan hengästyä tästä kaikesta ajan määrästä! Mies meni remppaamaan töiden jälkeen vielä autoa ja mä oon ihan hoomoilasena jotta mitä tässä nyt pitäis tehdä, kun ei ole pakko tehdä mitään jos ei huvita. Erittäin epämääräinen tunne. Pesin sitten pyykkiä kun en muuta oikein osannut. :D

Eilinen juoksupäivä jäi tekemättä, kun lapioitiin koiranhäkistä talven aikana kertyneet roskat ja paskat ja siivottiin autotalli siinä romanttisen kahdenkeskisen illan kunniaksi, enkä tosiaan sitten ysin jälkeen jaksanut muuta kuin istua sohvalle katsomaan kiekkoa (...). No onneksi kaksi pystykorvaa saa talven aikana kerrytettyä sen verran kakkaa, että hiki nousi pintaan siinä lapioidessa ja kyllähän sitä rautaromua tuli nosteltua edestakaisin autotallissa. Ei siis ihan jäänyt toimettomaksi päivä kuitenkaan. Tänään piti käydä puntilla, mutta katsoa nyt kauanko tuolla autoremppahommissa menee. Kahvakuulaa sitten jos näyttää etten mitenkään järkevään aikaan pääse lähtemään.

Huomenna treenipäivä, ajattelin myös käydä aamusta juoksemassa. Pitäisi muutenkin ottaa tuo aamulenkki tavaksi edes pari kertaa viikossa, kun peruskuntoa pitäisi jotenkin pitää yllä tuon palloilun takia. Mutta kun se nukkuminen on niin mahottoman mukavaa... ja aamuvuoroviikko-aamulenkki-yhdistelmä ahdistaa vähän liikaa kello viiden herätyksineen. No, katsellaan.

Mitäs vielä, ei kai mitään. Voisin tehdä pari partiojuttua ja miettiä että mitäs sitten, josko vaikka ottaisi neulomukset kunnolla riviin ja rupeaisi hommiin kun mikään ei estä. Palaillaan :)

Niin ja se mun piti kysyä! Olisko jollakin jotakin postaustoivetta? Jos on, niin antakaa tulla vaan. Mietin tuossa että mitäs sitä päivittäisi, niin ei oikein tullut mieleen mitään muuta postausaihetta tämän peruslätinän lisäksi. Peruslätinä on toki jees ja kuvaa parhaiten tätä urakkaa varmasti, mutta tuli vaan mieleen että jospa joku haluais jotakin muutakin lukea kuin tätä samaa postauksesta toiseen.

Että silleen

Niin että ööh.

No keskeytin koulun. Kokonaan. Olen selitellyt ratkaisua nyt niin paljon, etten oikeesti jaksa enää kirjoittaa mitään romaania. Eniten on varmaan kysytty, että miksi hitossa, oonko mä ihan ääliö ja mitä nyt. Paloin totaalisesti loppuun ja nyt vietän ainakin kesäloman vielä suomatta ajatustakaan kouluasioille, sitten ensi syksynä alan katselemaan avoimen yliopiston hommia ja seuraavalle syksylle en ole poissulkenut mahdollisuutta hakea ihan "oikeaan" kouluun. Minullahan on tosiaan vakkarityö johon tämä keskeytys ei vaikuta lainkaan, ja koulutuksen suhteen edessä on alanvaihto. Enkä ole ääliö, en luuseri enkä huono ihminen, olen vain polttanut koko kevään kynttilää molemmista päistä ja nyt se kynttilä vaan loppu kesken. Että näin. Asia on tässä blogissä tätä myöten käsitelty. :)

Mitäs muuta. Ei oikeastaan juuri muuta nyt kuulukaan, olen tosiaan tässä toipumassa järjettömästä väsymyksestä ja stressistä. Vielä on vähän sellainen suoritusolotila päällä ja suunnilleen joka viides ajatus on "miksi minä en kirjoita rästejä", mutta kyllä tämä tästä. Maanantaina se oli vielä joka toinen ajatus, joten eteenpäin mennään koko ajan. Tänäiltana me viedään lapsi hoitoon, ollaan ilta kaksistaan ja ennen kaikkea: nukutaan aamulla tasan just niin pitkään kuin ikinä huvittaa. Meidän piti lähteä humputtelemaan, mutta en vaan jaksa. Niin että näin loppu ja väsynyt minä olen; minua ei saisi edes maksamalla erääseen musiikkitapahtumaan, jota olen odotellut jo muutaman kuukauden ja vaikka lempi-ihmiseni (miehen veli + tyttöystävä-munparasystävä-tytönkummitäti) ovat tuolla appiukon luona myös vappulomaa viettämässä. Veikkaan, että tämä ilta, yö ja varsinkin se huominen, kahdenkeskeinen kiireetön aamu tekee aika hemmetin hyvää. Edellisestä kun on vierähtänyt jo komeat 10 kuukautta... jatkuvan reissaamisen keskellä kun ei ole tullut pieneen mieleenkään viedä puolitoistavuotiasta viikon erossaolon jälkeen yöhoitoon. Olen minä nukkunut niin, että mies on noussut ja toisinpäin, ja olen minä tuolla reissussa muutaman kerran saanut nukkua pitkään kun koulu on alkanut myöhemmin tai on ollut jopa vapaapäivä keskellä viikkoa, mutta eihän se nyt yksin ole yhtään sama asia. Ai että minä odotan sitä kun saa vaan painautua kainaloon ja jatkaa unia eikä kummankaan oikeesti tartte nousta!

Ai painonpudotus? Oliko mulla joku projekti?!

No ei vaan, vitsi vitsi. Paino oli maanantaina... tättärää... 89,8!!! Juu vois se nopeamminkin pudota, mutta rehellisesti sanottuna söin juuri hillomunkin. Eli siis en tod. ole kieltäytynyt herkuista, taaskaan, vaikka piti. Ei vain ole ollut voimia siihen. Ja pääasia että putoaa, vaikka sitten 300 grammaa kolmessa viikossa. Ja treenien suhteen menee hyvin, kun elämää ei tarvitse rytmittää sen mukaan miten pitää ajaa johonkin tai kirjoittaa jotakin. Maanantaina oli treenit, tiistaina lepo, keskiviikkona punttipäivä ja eilen treenit. Tänään juoksua, huomenna punttia ja juoksua ja sunnuntaina treenit. Pikkusen eri meininki kuin viime viikolla, kun jaksoin juuri ja juuri raahautua kaksiin treeneihin ja sekin teki tiukkaa (jep, hieman hälyyttävää kun minä en jaksa lähteä pelaamaan lentopalloa...).

Sellaista tänne! Blogikin elpynee tässä samalla, kun saan taas jostain nurkasta tätä normaalia elämää kiinni. Nyt maalit naamaan ja töihin! Aurinko paistaa ja hillomunkki oli hyvää. Kivaa perjantaita!