Sivut

maanantai 31. joulukuuta 2012

Joulun tuhot

Kävin aamulla vaa'alla katsomassa joulun ja erityisesti mummolan erittäin liha-, rasva- ja suolapitoisen ruoan tuhot. Odotin 94,jotain- tulosta, kun ajattelin että ehkä vajaa puolisen kiloa olisi turvotusta vielä. No aamulla ei ollutkaan enää kovin turvonnut olo - reippaat kävelylenkit, loppuviikon esimerkillinen syöminen (suklaata ei lasketa krhm) ja vedenjuonti olivatkin tehneet tehtävänsä. Ja niin se vaakakin sanoi, joulun saldona siis -700g eli vaaka näytti 93,1! Hyvä minä, nyt taputtelen kyllä itseäni selkään. Päätin etten vedä övereitä enkä niin ole tehnytkään, missään suhteessa. Suklaata nyt on mennyt ihan kiitettävästi ja menee varmaan vielä tänäänkin, mutta esim. kinkkua menis kyllä vielä jos sitä olisi. Laatikoista nyt puhumattakaan! Tein itse laatikot aatoksi ja ai että sanon minä. No ehkä tarvittavan kertoo jo se, että kaikki meni vaikka annos oli ylimitoitettu. Olen paras!

Muuten meneekin sitten päin persettä.

Ykköstyttö ja veli tulivat eilen kylään. Käytiin ykköstytön kanssa saunassa ja hohhoijjaa vaan. Hävetti. Oli ihan hirveää. Yritin olla läsnä ja puhua ja olla iloinen, mutta oikeasti vain väänsin pääni sisällä itkua tästä norsukropasta. Hei, olen Ida-Mari, laihtunut joulun aikana miltei kilon, niiden kaikista rakkaista kaikkein rakkaimpien ympäröimänä ja itken että olen läski. Siis anteeksi kielenkäyttöni, mutta mitä vittua nyt oikeasti? Miten tästä pääsee eroon?

Sanoin miehelle eilen, että tiedätkö mitä toivoisin ensi vuodelle. Sitä, että olisi yksi päivä, yksi kokonainen vuorokausi, etten ajattelisi kertaakaan että "hyi hitto mä oon läski". En muista koska viimeksi oli sellainen päivä, ei kyllä ihan heti. Ehkä raskausaikana, silloin oli varsinkin puolivälissä oikein hyvä olla omissa nahoissaan. No eihän siitä olekaan kuin pian 1,5 vuotta...

Se siitä vinkumisesta taas. Sitten voisinkin vinkua esim. siitä, että eilen salilla lämmittelykyykkysarjan toisen kyykyn kohdalla vihlaisi selkää niin kipeästi, että otin samantien painot pois ja jätin kyykyt tekemättä. Aikomuksena oli välttää rikkimennyt selkä, kun keskiviikkona alkaa työtkin. Tein sitten käsiä ja vatsalihaksia ja aloin nostamaan lasta pois lattialta, niin silmissä pimeni kun teki niin kipeää. Tättärää. Aamulla pääsin juuri sängystä ylös ja nyt 2x 665 Panadol- aamiaisella pystyn istumaan ilman että pitää pidättää hengitystä. Hemmetin hienoa.

Mutta ei mulla muuta. Tehdään ensi vuodesta parempi! Ja se virallinen lupaushan on kaikkein klassisin; ensi vuonna pudotan 24kg painoa. Yritän nyt epätoivoisesti unohtaa nämä kriisini ja nauttia hyvästä ruoasta ja parhaasta seurasta mitä kuvitella voi.

Ihanaa vuodenvaihdetta kaikille!

4 kommenttia:

  1. "yksi kokonainen vuorokausi, etten ajattelisi kertaakaan että 'hyi hitto mä oon läski'."

    Voi ihanuus, toivottavasti uusi vuosi tarjoaa sulle monta tuollaista päivää <3 Oot ihan hurjan vahva jos oot jouluna onnistunu jopa kutistumaan kaikkien herkkujen keskellä, upeeta työtä muru <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.<3 Kyllä mäkin tuollaisia päiviä toivon, monta. Tämä aamu lähinnä alkoi tällä... no mutta parempaa vuotta kohti.

      Poista
  2. Täällä yks läski - eikun siis minä vaan, löysin sun blogin just tehtyä Jillian Michaelsin 30 päivän haasteesta ekan jumpan. Tai tein siis sen verran kuin jaksoin.

    Ajatelin tuosta sun vartalon inhoamisesta, että kun ikää tulee lisää (mulla lähes 50), voi käydä niin onnellisesti että kun joku kysyy, mistä pidät vartalossasi, vastaatkin: jaloista, käsistä, slimistä, korvista, sormista ... Tekee mieli luetella kaikki toimivat osat ja tuntea niistä oikeasti kiitollisuutta. Vatsakin toimii, vaikka se on iso: )

    ...mutta pienemään päin täälläkin.

    Kirjoitat hauskasti, liityn siis seuraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti! :) Eiköhän se tosiaan tästä. Sen olen jo huomannut, että niitä hyviä hetkiä on enemmän, kun liikunnan kautta on saanut itsevarmuutta. Että vaikkei se kropan ulkonäkö miellytä, niin ainakin se kroppa on vahva ja kestävä.

      Tervetuloa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, arvostan sitä! :)