Komento takaisin

Justiinsa joo.

Mies kävi eilen vaa'alla, ja se näytti epäilyttävän vähän. Nostettiin vaaka pois matolta. Ei ollut edes paksu matto, vaan itseasiassa aika ohut ja ihan tasainen. No niinpä se sitten näytti 93,8 - olen siis laihtunut viisi, en kymmenen kiloa.

Ensin masensi, paljon. Mä olen niin luuseri. Sitten nauratti, että hohhoi, kenelle voi käydä näin ja onhan se viisikin kiloa hyvin, se on taas miltei puoli kiloa vähemmän kuin vajaa viikko sitten. Ja nyt oikeastaan masentaa.

Juttelin sen kaverin kanssa, jonka kanssa lyötiin vetoa lokakuussa tästä sokerilakosta. Hän oli laihtunut 3,5 kiloa, täysin normaalipainoisena, syömällä muutoin epäterveellisesti ja liikkumalla epäsäännöllisesti ja vähän. Minä olen syönyt muutamaa subia, paria pizzaa, kahta sipsipussia ja yhtä heseateriaa lukuunottamatta erittäin fiksusti, liikkunut tosi paljon ja minulla niitä kiloja olisi mistä lähteä aika paljon enemmänkin. Argh. Ei saa verrata joo joo, mutta ihan oikeasti nyt, missä on kohtuus?!

Minä ensin ajattelin, että tämä viisi kiloa on hyvin. No eihän se ole. Se kymmenen kiloa olisi ollut ihan realistinen saavutus, mutta ei tästä taas mitään tullut.

Ja toisaalta, onhan se viisikin kiloa paljon. Minun kropalleni se on itseasiassa tosi paljon, että näin kauan ollaan oltu oikeasti miinuksella, vaikka sitten hitaastikin. Pitäisi siis olla tyytyväinen, ja tavallaan olenkin. Joku ääni vaan jyskyttää päässä, että luuseriluuseriluuseri.

Eipä mulla muuta. Tänään on ruoanlaittopäivä, poronpaisti uuniin siis. Parempaa lauantaita muille!