Sivut

torstai 21. helmikuuta 2013

Ei lisättyä sokeria

Kuva

Sairastelu jatkuu. Itse alan olla jo suurinpiirtein tolpillani ja mietinkin, että huomenna vois olla paikallaan jo lenkki. Tänään voisin olon puolesta mennä jo pelaamaan, mutten ehkä viitsi kun huominenkin on kuitenkin töistä vielä sairaslomaa... niin menen sitten suosiolla vasta sunnuntaina. Tuleepahan levättyä kunnolla. Tytön piti mennä tänään hoitoon, jotta saisin oikeasti levätä yhden päivän, mutta kappas kappas miehellä nousi kuume ja se niistä yöunista ja tämän päivän levosta... tämä on niin tätä.

Mutta se siitä valittamisesta, minkäpä näille voi. Jospa meidän perheen sairastelut alkais olla tällä erää tässä.


Kuva

Se mitä tulin tunnustamaan, oli se että karkinsyönti on vähän riistäytynyt käsistä. En syö älyttömästi kerralla, mutta syön lähes päivittäin. Varsinkin nyt kipeänä suklaa on ollut jotakuinkin ainoa asia, mitä tekee mieli laittaa kurkusta alas. Tälle on tultava stoppi ja se stoppi alkaa nyt. Kestää minkä kestää - tavoitteena valmistujaiset kesäkuun alussa (alunperin piti olla toukokuussa, mutta kuukaudella kyllä venähtää, eikä toukokuussa olisi aikaa järjestääkään). Olen pystynyt tähän ennenkin ja tiedän, että kaksi ekaa ja kaksi vikaa viikkoa ovat ne pahimmat. Selkeä päivämäärä helpotti tavoitteessa pysymistä viimeksikin, ja niin myös se, että mukana oli joku jolle oli "vastuussa" syömisistään. Tällä kertaa kaveria ei ole, mutta asetan itselleni palkinnon. Sitä en vielä tiedä, mikä se olisi. Olen kyllä haaveillut aivan kauhean pitkään Haglöfsin ulkoilupuvusta, mutta sen haluan ehkä ostaa kuitenkin vasta tavoitepainon saavutettuani. Valmistujaisjuhlani ovat 8.6, silloin saan ottaa kakkua niin paljon kuin sielu sietää. Siihen saakka nollalinja.

Miksikö nollalinja. No juuri tämän takia, että heti kun olen nollalinjasta lipsunut, palaan vanhoihin tapoihin. Ei se paino enää ole noussutkaan, mutta ei se myöskään laske, ainakaan niin nopeasti kuin olisi mahdollista. Ja toisekseen, olo oli niin loistava ilman sokeria että sekin riittää jo yksistään perusteluksi. Herkkuhetkiä tarvitsee, no ei tarvitse, se on fakta. Minä voin paremmin ja paino tippuu paremmin ilman sokeria. Ne kaksi asiaa painavat nyt vaakakupissa enemmän kuin se suklaalevy. Sitten, kun olen ylläpitovaiheessa parinkymmenen kilon päästä, voin alkaa miettimään jotain karkkipäiväsysteemiä tai jopa syödä silloin, kun tekee mieli. Siihen saakka on pakko olla natsi, jos haluan joskus pudottaa nämä kilot. Ja minä haluan.


Kuva

Elämäntaparemontti juu, mutta jos haluaisin syödä kuten loppuelämäni ajan tulen syömään, paino ei tippuisi mihinkään. Siihenhän koko painonpudotus perustuu, miinuskaloreille! Ei se paino tipu jos ei syö vähemmän kuin kuluttaa. Ja ensimmäisenä leikkurin kohteena ovat tietysti ne helpoimmat; turha sokeri, valkoiset jauhot ja muutenkin kaikki turha. Syön silloin, kun on nälkä, ja silloin kun syön, syön puhdasta ja fiksua ruokaa tarpeeksi paljon.

Että tällaista. Tänään ohjelmassa sairaan miehen hoivaamista, vähän siivousta ja ehkä jo ulkoilua. Mieli ainakin tekisi, alkaa jo pikkuhiljaa pää levitä tähän sisällä kököttämiseen. Jos me käytäisiin tytön kanssa ihan vähän vaan vaikka pulkkailemassa... ei mitään liikunnaksi laskettavaa vaan ihan sen verran, että tyttökin saisi väriä jo poskilleen kun sekään ei ole menneellä viikolla kuin juuri käväissyt pihalla tuon valtaisan rääntuotannon vuoksi.

Kivaa torstaita teille, mulla olisi nyt aamupäivällä loppukevään partio-ohjelman suunnittelua kun tyttökin meni nukkumaan!

4 kommenttia:

  1. Mie niin allekirjoitan tuon sokerittomuuden. Oon vetäny sietämättömiä määriä karkkia tällä viikolla (en oikeesti muista koskaan lihavampanakaan syöneeni näin paljon näin lyhyessä ajassa, vaikka oon aina vedelly kaikkea surutta) ja olo on sen mukainen. Eikä se paino ainakaan putoa tällä tyylillä. En minä osaa herkutella "järkevästi", eikä sitä sokeria tosiaan mihinkään tartte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulla on ihan sama, että se järkevä herkuttelu jää aina päälle. Vaikkei vetäis mitään älyttömiä määriä kerralla, niin kyllä se silti tuntuu heti olossa kun syö miltei päivittäin sen sokeriannoksen.

      Poista
  2. Hieno kirjoitus, jälleen kerran :)

    Itsekin uskaltauduin blogi-maailmaan, vaikkakin tuntuu,että kirjoittelu vielä takkuaa ja lujaa :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kirjoittelu siitä alkaa luonnistua ja kohta hoksaat että oot ihan koukussa :D

      Poista

Kiitos kommentistasi, arvostan sitä! :)