Go Fat Go!

Kuva

Joop, kokeillaan sitten. Katsotaan mitä tästä tulee. Kokeilen ensin neljä viikkoa, sitten katson miten menee. Eipä se ota jos ei annakaan... aika tiukasti aion ruokavaliota noudattaa, tosin annoksia en rupea punnitsemaan/mittaamaan vaan katson silmämääräisesti. Samoin tuo "kala tonnikalaa vedessä" ei todellakaan tule pitämään mun ruokavaliossa paikkaansa, tonnikalaa kun en suuhuni laita kuin pakon edessä (enkä kyllä sittenkään). Nautaakaan meillä ei syödä käytännössä koskaan, vaan liha on sitten poroa, hirveä ja satunnaisesti possua. Mutta siis noin muuten aion pysyä ruodussa, tarkoittaa siis myös herkkulakkoa koko neljäksi viikoksi.

Aamiainen

•  45 g kaurahiutale
• 100 g raejuusto, rasvaton
• 1,5 dl mehukeitto, sokeroimaton
• + Omega 3 2 kpl

Lounas

• 100 g kana / 100 g naudanliha / 100 g kala
• 1 kpl kananmunanvalkuainen / 25 g raejuusto, rasvaton
• 200 g vihanneksia vapaa valintaisesti
• 5 g oliiviöljy

Välipala

• maitorahka 250 g
• 100 g pakastemarjoja
• tai 1 kpl Pro-Fx lo-carp bar -proteiinipatukka / 40g Fast Dietmix

Päivällinen

• 100 g kana / 100 g naudanliha / 100 g kala
• 40 g riisi / 40 g pasta / 170 g peruna
• 200 g vihanneksia vapaa valintaisesti
• 5 g oliiviöljy

Iltapala

• 250 g maitorahka / 150 g raejuusto, rasvaton
• 1 dl mehukeitto, sokeroimaton
• 10 g vehnäleseitä
• Omega 3 2kpl
• Palautusjuoma (heti välittömästi treenin jälkeen, vain treenipäivinä)
• 40 g Fast Dietmix (kovaa treenaavat voivat käyttää tuhdimpaa palautusjuomaa esim. Fast Reco 2)

Yleistä

• Kala tonnikalaa vedessä.
• Pyri juomaan vettä tasaisesti koko päivän ajan - minimissään 3 litraa. Aamulla heti herättyäsi juo tyhjään vatsaan vähintään 0,3 litraa vettä.
• Painot tarkoittavat raakapainoja, eli siis puntaroidaan ennen keittämistä tai paistamista.
• Ateriaväli minimissään 2 h ja maksimissaan 4h. Tämä on erittäin tärkeätä!
• Jos jokin ateria jää väliin jostain syystä, korvaa se Fast Dietmix 40 g drinkillä tai Pro-Fx proteiinipatukalla.
• Käytä mausteita runsaasti ja varsinkin tulisia mausteita on hyvä käyttää niiden termogeenisen vaikutuksen takia. Samoin käytä suolaa ruoissa, koska natrium on erittäin tärkeä koko prosessissa! HUOM! Lisätyn suolan määrä 2-3 g/pv.
• Makeutusjauhetta voi käyttää.

Niin joo, ravintolisien ja ateriankorvaajien kanssa en rupea pelleilemään. Mehukeittoakin ostin, mutta jätin ne kaikkein järkyttävimmät aspartamiimikauhedet kauppaan ja ostin Arla Ingmanin keittoa. Siinäkään ei ole lisättyä sokeria, mutta maut ovat kuitenkin sitä itseään eikä niitä siis ole korvattu ydinjätteillä.

Huomenna on paras päivä aloittaa. Sen kunniaksi söin en-kehtaa-edes-kertoa-montako cocktail-piirakkaa, ja nyt taidan valahtaa sohvanpohjalle jäätelön ja Suurimman pudottajan seuraan. Sepä onkin sitten viimeinen jäätelö neljään viikkoon. 

Wish me luck!

Huoh

Kiikuttiin eilen tunturiin. Kyllä, tunturiin. (Tulipa samalla sitten esille että asutaan jossain päin pohjoista.) Kävelyä tuli sellaiset 4-5km suuntaansa ja aikaa meni yhteensä 2,5 tuntia. Rinne oli varsinkin loppuvaiheessa ihan tolkuttoman jyrkkä, melkein sai käsillä ottaa tukea maasta että pääsi ylös. Ja se ylösmeno nyt vielä, mutta se alastulo... huh. No hengissä selvittiin ja mustikoitakin saatiin. Mulla oli lisäpainona selässä vielä reilu seitsemän kiloa nukkuvaa lasta, joten ihan kivastihan siinä hiki tuli ja syke nousi.

Ylösmeno oli aivan täyttä tuskaa suoraan sanottuna. Puolivälissä purskahdin itkuun - minä olin aivan hengästynyt ja hikinen jo silloin, mies (joka ei urheile koskaan, siis ikinä!) painoi menemään ilman mitään merkkiä hengästymisestä. Miksi minä tuhlaan aikaani lenkkipolulla ja olohuoneessa, kun siitä ei ihan oikeasti ole mitään hyötyä?! Minä halusin pudottaa painoa ja nostaa kuntoa juuri siksi, että jaksaisin noin vain lähteä kiikkumaan tunturiin tai kävelemään keskelle ei-mitään. Ja tadaa, loppuvaiheessa ihan oikeasti jo melkein itkin sitäkin, etten enää jaksanut.

Tämä on niin perseestä, niin perseestä. Minä olisin voinut nauttia hiljaisuudesta, tähyillä mustikoita, kiikkua kaikessa rauhassa ylös ja nauttia siitä että jaksoin sinne saakka. Sen sijaan minä itkin puolet matkasta, olin ylöstullessa huonolla mielellä ja mietin, että olispa sykemittari niin näkis paljonko tässä poltti kaloreita. Kahvitauolla mies söi pekonia ja keksiä ja minä järsin jotain saakelin kuivaa ruisleipää ja mustikoita ja olin edelleen pahalla tuulella.

En minä halua olla tällainen! En halua!

Lueskelin äsken Go Fat Go- ruokavaliota. Harkitsen sitä vakavasti. Ahdistaa ihan hirveästi ajatuskin noin tarkasta ruokavaliosta, mutta tuntuu ettei ole vaihtoehtoja. Ahdistaa ajatus herkkulakosta, ahdistaa jo valmiiksi kaikki se selittely jota joutuisin kuitenkin harrastamaan kun kaverit ihmettelis miksi en ota sitä yhtä keksiä. Ärsyttää rasvattomat raejuustot ja maitorahkat ja kaikki se rasvaton, lisäaineilla kyllästetty paska. Ahdistaa ylipäätään syömisten kyttääminen.

Samalla kuitenkin mietin, että jos tämä todella laihduttaa, niin ehkä minä kestän. Jos minä ihan oikeasti laihdun syömällä superpalloja ja liikkumalla kuin hullu (ja pyörtyilemällä ja nälkäkiukkuamalla), niin ehkä se sitten menee.

Nyt vaan siis pitää punnita, että ahdistaako mua enemmän ylipaino ja oma kroppa vai se, että joutuisin syömään jotakuinkin kaikkea sitä mistä en tykkää yhtään ja kituuttelemaan jollain 1000-1200kcal/päivä.

Hei hei hyvä fiilis ja tervetuloa natsimeininki

Kävin tauon jälkeen juoksemassa. Lenkki oli huikaisevan pitkä, 3,5km/30min ja juoksin siitä 20 minuuttia. Ensin oli ihan ok fiilis, sitten kaveri kertoi käyneensä kahden kuukauden tauon - siis ihan totaalisen tauon, minähän olen kuitenkin tanssinut ja joogannut - jälkeen juoksemassa ja juosseensa 4,5km puoleen tuntiin. Illalla käytiin äidin ja isän luona, ja äiti pyysi kahvakuulansa takaisin kun et sä sillä näköjään mitään tee. Aamulla vaaka näytti komeat lukemat 97,9.

Ihan oikeasti nyt, miksi minä teen tätä?

Tää on taas näitä aallonpohjia. Tuntuu että kaikki työ on ollut ja tulee olemaan turhaa. Tällä huikealla 1kg/3kk vauhdilla olen tavoitepainossani seitsemän vuoden päästä. Se on aika hemmetin pitkä aika. En minä odottanutkaan että kiloja tippuisi kuin Suurimmassa pudottajassa (vaikka rehellisesti sanottuna ei haittaisi sellainenkaan vauhti pätkääkään), mutta tämä tuntuu oikeasti jo kohtuuttomalta. Seitsemän vuotta. Olisin timmissä kunnossa kun tyttö menee toiselle luokalle, olettaen tietysti ettei väliin mahdu esim. toista lasta.

En tiedä mitä teen. Ehkä alan laihdutuskuurille, kun tämä elämäntaparemontti ei näköjään toimi. Karkkilakko ja kalorilaskurit kehiin niin eiköhän tämä tästä. Kaikkialla aina toitotetaan, että pienillä muutoksilla ne kilot lähtee, ei kannata stressata. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta vitut ne mihinkään lähde.

Ei kai siinä muuta kuin tervetuloa elämääni ruokapäiväkirjat, kalorilaskurit, kiloklubit, karkkilakko ja muu yleinen natsimeininki. Ei haluttais, mutta ei kyllä haluta enää jumittaakaan.

Mä oon täällä taas!

Kuva

Heippa vaan, toivottavasti ette ole unohtaneet minua vielä!

Pari viimeistä viikkoa ovat menneet vaihtelevasti. Olin kipeä vielä viime viikollakin, ja urheilut jäivät kävelylenkkeihin sekä tanssimiseen (se toinen tullut Pump it up!- DVD oli aivan huippu!). Tämä kulunut viikko taas hurahti kesälomareissulla, jonka aikana jotenkin jännittävästi urheilut jäivät edelleen vähälle. HeiaHeiaankaan en ole merkinnyt mitään parin viikon takaisen aerobicin jälkeen.

Syömisten suhteen on kuitenkin mennyt kohtuullisesti. Kaveri oli täällä viikko sitten ja syöpöttelyksihän se meni, mutta noin muuten olen onnistunut oikein hyvin. Reissussa pysähdyttiin kyllä aakkosasemilla niiden helppouden ja lapsimyönteisyyden vuoksi - pakko myöntää; jos valittavana on sinänsä ihan kiva pikkukahvila olemattomalla hoitohuoneella sekä syöttötuolit, ruokalaput, lastenastiat ja pienimmillekin sopivaa ruokaa tarjoava, tilavalla ja erittäin siistillä lastenhoitohuoneella varustettu huoltoasema, valitsemme jälkimmäisen - mutta yksiäkään ranskiksia en kitaani vetäissyt. (Pizzan kylläkin, mutta oli muuten ihan törkeän hyvä pizza. Jos liikutte Kolin seuduilla, niin Kolin portilla kannattaa pysähtyä pizzan verran!) Muutenkin reissusyömiset olivat kohdillaan, autoon ei ostettu kuin yksi karkkipussi koko aikana ja jäätelötkin ostettiin vasta viimeisellä pysähdyksellä ennen kotia.

Nyt flunssa on kuitenkin viimein jäänyt taakse ja on aika palata ruotuun myös liikkumisten ja blogin suhteen. Aloitin ruotuun palaamisen tunnin ja vartin reippaalla kävelylenkillä rattaiden ja koiran kanssa, ja illalla ajattelin kokeilla juoksua pitkästä aikaa. Jos vaikka kävisin viiden kilometrin lenkin ja juoksisin puolet. Tai edes kaksi kilometriä, sekin olisi jo ihan hyvä. Juoksuohjelman noudattaminen taitaa jäädä, ja otankin vain tavoitteeksi juosta sen kympin ennen talvea. Kyllä minä onnistun, onhan tässä vielä ainakin pari kuukautta aikaa.

Sellaista siis tänne. Mitäs teille kuuluu? :)

Ai niin, yksi juttu vielä. Ostin reissusta farkut. Otin sovituskoppiin oman kokoni eli 48 vain huomatakseni, että ne olivat isot. Siis ei mitenkään vähän löysät, vaan oikeasti liian isot. Meinasin hypätä kattoon siitä riemusta! En edes muista koska olisin viimeksi kokeillut sovituskopissa jotain liian isoa!! Ostin sitten kokoa pienemmät, ja 44 koon housutkin olisivat varmaan menneet kiinni, mutta ihan hulluttelemaan en uskaltanut ruveta. Niin, ja paitaa ostaessa nappasin totutusti XL:n. No sekin oli liian iso! Mutta otin sen silti, koska tarvitsin automatkalle jotain pehmeää ja reilua päälle. Minä kutistun!

Miinusta vaa'alla, viimeinkin

Kuva

Punnitusaamu, ja vaaka näytti 97kg! Eli paino nousi hieman perjantaista, muttei kuitenkaan sinne 98 asti. Kolmessa viikossa on tipahtanut siis kilo! Melkein voisin harkita sellaista, että jatkossakin kävisin vain kerran kahdessa viikossa vaa'alla. Nämä kolme viikkoa ilman vaakaa ovat nimittäin oikeasti olleet vapauttavia. Joo, niin minä taidankin tehdä.

Viime viikon liikunnat on, eh, mielenkiintoiset:

Ma-Ke: Partioleiri
To-Pe: Sairaspäivä
La: "Tanssi" eli aerobic 25min
Su: Kävely 1h

Yht. 1h 25min. :D

Mutta hyvä mieli on. Nuhaa on edelleen ja eilinen kävely otti oikeasti sen verran koville, että juoksemaan en tänäänkään vielä lähde. Haluan nyt parantua kunnolla eikä taudin pitkittäminen kiinnosta ollenkaan. Tämän päivän liikunnaksi saa siis riittää jooga ja kävely. Tavoitteena on päästä loppuviikosta juoksemaan, ehkä ensin pari-kolme kilometriä ja sitten ensi viikon alussa taas viisi.

Juoksuohjelman jatkoa olen nyt miettinyt, enkä tiedä vielä jatkanko ollenkaan loppuun saakka vai pidentelenkö omin päin lenkkejä niin, että ennen talvikautta jaksaisin sen kympin. Syksyllä on nimittäin niin älyttömästi kaikkea, että ohjelman tarkka seuraaminen voi olla tosi haastavaa. Pitää vielä miettiä, voihan sitä ohjelmaa jotenkin soveltaa varmaan... no pitää katsoa.

Nyt mun pitää alkaa siivoamaan ja pyykkäämään, lusmuiltiin viikonloppu aika tehokkaasti ja sen kyllä huomaa. Tytön kanssa nukuttiin aamullakin puoli yhteentoista, hups. Mutta palaillaan!

Pettymys

No blaah! Avasin into piukassa sen Pump it up!- DVDn ja odotin että pääsisin tanssimaan. Ajattelin että siinä kivasti tulee hiki ja on vaikka hauskaakin samalla. Pieleen meni. Hyvin pieleen.

Alkulämmittely oli vielä ihan kohtuulupaava, ajattelin että ehkä tää nyt on vähän, eh, pornahtava, mutta ei tää nyt haittaa. Burn it up- osio oli jo aika vaivaannuttava, ei se eronnut oikein "jaksaa jaksaa, ou jeeh!"-aerobicista mitenkään muuten kuin siten, että tanssijoilla oli vähemmän vaatteita päällä ja musiikki oli vielä huonompaa. Lisäksi samoja liikkeitä toistettiin tosi pitkään, se oli tylsää ja puuduttavaa. No sitten tuli se eniten odottamani Dance it up- osio, ja kesken piti jättää. Käytännössä kauhu-aerobicia, mutta vähemmillä vaatteilla ja vielä ärsyttävämmällä ohjaajalla. Ihan hirveää. Ei se mitään tanssia ollut, v-askellusta, polvennostoja ja muita perusliikkeitä höystettynä päänheilutuksilla ja persauksen pyörityksellä. Vähän kuin kauhu-aerobic yhdistettynä oikein mauttomaan musiikkivideoon. Äh. Mies katsoi DVD:n tyttöjä oikein mielellään vaikkei sillä voisi vähempää kiinnostaa edes kohtuuvähäpukeiset Zumba-ohjaajat - eiköhän sekin kerro osaltaan DVD:n tasosta.

Harmittaa! Toivoin niin kovasti että tuo olisi ollut hyvä. No ehkä se toinen on parempi, se on tosin vielä matkalla. Ehkä annan tuolle vielä mahdollisuuden, tai sitten en. Blaah.

No mutta aina ei voi voittaa. Onneksi tänään postista hakemani H&M-urheiluvaatteet olivat taas kerran nappiostoksia. Jopa nämä urheiluliivit tukivat tuossa tanssissa riittävästi, vaikka hyppyjäkin jumpassa oli. Juoksuun en näitä laittaisi, mutta varmasti ovat hyvät kävelyssä, joogassa ja muussa vähän rauhallisemmassa menossa. Olen positiivisesti yllättynyt, kun ei nää mun rinnat varsinaisesti mitkään pienet ole vaan tukea oikeasti tarvitaan kävelyssäkin. Toppikin on tosi kiva, tarpeeksi löysä muttei kuitenkaan säkki. Minä tykkään! H&M on kyllä kerran toisensa jälkeen osoittanut urheiluvaatteidensa olevan priimaa, vaikka ketjua monesti parjataankin huonosta laadusta.

Mä painun nyt saunaan, tuo tanssiminen ei tuntunut ollenkaan pahalta joten huomenna taidan uskaltaa tehdä jo kunnon treenin, varmaan Jillian Michaelsin tahtiin. Juoksemaan lähden taas maanantaina.

Jou!

Kuva

Kävin ihan huvikseni aamulla vaa'alla. Leirillä tuli syötyä ihan fiksusti, tasaisin väliajoin, ei ehkä niin paljon kasviksia kuin normaalisti mutta kuitenkin ihan terveellistä perusruokaa. Liikuntaa sen sijaan tuli runsaasti joka päivä: kävelyä, juoksua, hyppyleikkejä, iltanuotiopaikalle kiikkumista, kahlaamista (lapset meloivat), yleistä heilumista, ulkoleikkejä, kaikkea tätä klo 9-22 joka päivä maanantaista keskiviikkoon. Nyt olen ollut kipeänä torstaista saakka, tänään on jo kuumeeton ja ainakin vähäräkäisempi päivä. Ääni on vielä äärettömän seksikäs, mutta eiköhän sekin tästä piakkoin normalisoidu kun kurkkukaan ei ole enää kipeä.

Mutta se paino. Vaaka näytti 96,8! 96,8!! Ei hajuakaan kuinka luotettava tuo tulos on sairastamisen jälkeen, luulen että tossa reilussa kilossa on suurin osa räkää :D Mutta silti, olipa virkistävää nähdä pienempi luku viimeinkin. Saa nyt nähdä onko tuo maanantaina tuosta muuttunut. Olen kuitenkin syönyt ihan kohtuullisen normaalisti ja itseasiassa juonut limsaa litratolkulla eikä suklaatakaan ole tullut varsinaisesti välteltyä, joten ei se nyt ihan välttämättä nouse ainakaan sinne 98 asti. Kai?

No mutta, hyvillä mielin kuitenkin jatkan itseni parantelua. Jos illalla on vielä näin hyvä olo, niin voisin uskaltaa hieman tehdä jotain kevyttä. Vaikka tanssia, se tilaamani DVD saapui viimein alkuviikosta. Jos silleen maltillisesti vähän? Hauskaa huomata, että oikein kaipaa jo treeniä ja hikoilua.

Nyt jatkan uusinta addiktiotani eli Google Doodles- aitajuoksupelin hakkaamista. Vielä mä pääsen alle 12 sekunnin!!