Jou!

Kuva

Kävin ihan huvikseni aamulla vaa'alla. Leirillä tuli syötyä ihan fiksusti, tasaisin väliajoin, ei ehkä niin paljon kasviksia kuin normaalisti mutta kuitenkin ihan terveellistä perusruokaa. Liikuntaa sen sijaan tuli runsaasti joka päivä: kävelyä, juoksua, hyppyleikkejä, iltanuotiopaikalle kiikkumista, kahlaamista (lapset meloivat), yleistä heilumista, ulkoleikkejä, kaikkea tätä klo 9-22 joka päivä maanantaista keskiviikkoon. Nyt olen ollut kipeänä torstaista saakka, tänään on jo kuumeeton ja ainakin vähäräkäisempi päivä. Ääni on vielä äärettömän seksikäs, mutta eiköhän sekin tästä piakkoin normalisoidu kun kurkkukaan ei ole enää kipeä.

Mutta se paino. Vaaka näytti 96,8! 96,8!! Ei hajuakaan kuinka luotettava tuo tulos on sairastamisen jälkeen, luulen että tossa reilussa kilossa on suurin osa räkää :D Mutta silti, olipa virkistävää nähdä pienempi luku viimeinkin. Saa nyt nähdä onko tuo maanantaina tuosta muuttunut. Olen kuitenkin syönyt ihan kohtuullisen normaalisti ja itseasiassa juonut limsaa litratolkulla eikä suklaatakaan ole tullut varsinaisesti välteltyä, joten ei se nyt ihan välttämättä nouse ainakaan sinne 98 asti. Kai?

No mutta, hyvillä mielin kuitenkin jatkan itseni parantelua. Jos illalla on vielä näin hyvä olo, niin voisin uskaltaa hieman tehdä jotain kevyttä. Vaikka tanssia, se tilaamani DVD saapui viimein alkuviikosta. Jos silleen maltillisesti vähän? Hauskaa huomata, että oikein kaipaa jo treeniä ja hikoilua.

Nyt jatkan uusinta addiktiotani eli Google Doodles- aitajuoksupelin hakkaamista. Vielä mä pääsen alle 12 sekunnin!!

Huh

Leiriltä palattu, oli tosi kivaa. Nyt vaan olen kuumeessa, joten tämän enempää ei päänsäryn takia voi kirjoittaa.

Palaillaan terveempänä ja toivottavasti pian!

11 kysymyksen tuplahaaste

Juu ei pitänyt enää edes vilkaista tietokoneeseen päin, mutta tässä nyt sattui sopiva väli olemaan niin... (Lue: heräsin törkeän aikaisin siivoamaan enkä jaksaisi millään siivota :D)

Eli kahdestakin suunnasta tuli haaste, Lappikselta ja Neiti K:lta.

1. Kerro 11 faktaa itsestäsi.
2. Vastaa lähettäjän 11 kysymykseen.

3. Valitse 11 ihmistä ja esitä heille 11 kysymystä.
Kerro ihmisille, että heidät on haastettu. Haastetta et voi lähettää takaisin!

Ensin ne 11 faktaa!

1. En tykkää siivoamisesta. Yhtään. Keittiötä siivoan ihan mielelläni, ja se onkin ainoa paikka tästä huushollista joka on melkein aina siisti. (Paitsi nyt.) Olohuone ja makkari ovat jatkuvan kaaoksen vallassa. Ei uskoisi kodin perusteella että olen tietyissä asioissa melkoinen kontrollifriikki.

2. Rakastan listoja! Kirjoitan suunnilleen jokaisesta asiasta listan. Tällä hetkellä toteutusta odottelee siivouslista ja viime hetken leirivalmistelulista sekä pakkauslista. Ikuisuusprojektilista on koko ajan työn alla. Esim. tytön huoneessa on uusi kirjahylly, joten olkkarin kirjahyllystä pitäisi siirtää tytön kirjat pois. (Tytön kirjahylly kasattiin kesäkuussa.)

3. Tykkään hirveästi neuloa ja virkata, ja aion myös opetella ompelemaan. Työn alla nyt on tytön sukat ja tyynynpäällinen, molemmat siis neuloen. Leirin jälkeen suuntaan kauppaan katsastamaan syksyn uutuuslangat.

4. Olen aktiivipartiolainen. Partiourani kesti ensin 7,5v ja nyt sitten tammikuussa pääsin takaisin toimintaan. Olen lippukunnan hallituksen jäsen ja mulla on oma sudenpentulauma. Partio on mulle ihan hirveän rakas harrastus, ja muutaman tunnin päästä suuntaammekin koko perheellä kohti kesäleiriä.

5. Nukun sängyssä aina seinän puolella. Aina.

6. Haluan pysytellä niin anonyymina kuin mahdollista, joten en halua paljastaa blogissa asuinpaikkaamme. Se on välillä yllättävän vaikeaa.

7. Mulla on ortoreksiatausta, sairastin lukiossa. Diagnoosia tai ammattiapua en koskaan saanut, mutta olen pärjännyt itseksenikin aika hyvin. Mitä nyt lihoin 30kg :D Mutta siis noin niinkuin pään kannalta.

8. En katso juurikaan telkkaria enkä myöskään elokuvia. Telkkarista katson vain Suurinta pudottajaa ja joitain muita reality-sarjoja, mutta mitään ns. oikeita sarjoja en ole seurannut aikoihin. Elokuvissa en ole käynyt vuosiin, oikeasti. Ei vain kiinnosta.

9. Mulla on aina kaikkeen mielipide. Lukioiässä koin myös hyvin suurta tarvetta sanoa sen mielipiteen ääneen, nykyään pauhaan lähinnä miehelle (jota kiinnostaa, voin kertoa). Maailmaan on myös tullut paljon harmaan sävyjä siinä missä juurikin teini-iässä kaikki oli joko mustaa tai valkoista.

10. Olen silti edelleen mitä suurimmissa määrin kaikki tai ei mitään- ihminen. Jos rupean johonkin, niin sitten kans rupean. Ei mitään hissutteluja mihinkään suuntaan.

11. Olen myös innostuja. Kiljun, keuhkoan, selitän, hypin ja pompin. Minun suustani ei kuulu coolia "ai, kiva juttu"-lausahdusta.

Sitten ne kysymykset, ensin Lappis.

- Milloin aloitit bloggaajana ja miksi?

No mitäs tästä nyt on, 8 viikkoa. Aloitin, koska halusin jakaa innostustani projektin suhteen.

- Mikä sinusta piti tulla isona, kun olit pieni?

Noin miljoona asiaa poliisista opettajaan ja eläinlääkäristä apteekkariin :D Mutta laulaja oli se suurin haave. Jossain vaiheessa tajusin, ettei musta tule suurten lavojen tähteä ja päätin alkaa opettajaksi. No ei tullut opettajaakaan!

- Miksi?

Koska rakastin (ja rakastan edelleen!) laulamista hyvin palavasti. Opettaja tuntui vielä lukion alussakin potentiaaliselta ammatinvalinnalta, en kyllä muista enää että minkä takia.

- Jokin asia, jonka olet oppinut elämässä viimeisen päälle ns. kantapään kautta?
Vauvanhoito ja äitiys, ehdottomasti. Ei ole olemassakaan sellaista ihmistä, joka olisi ennen lasta "valmis äidiksi".

- Kappale, jolla on sinulle henkilökohtainen merkitys (pelkkä biisin nimi riittää)?
Irina - Jälki.

- 5 asiaa, jotka ostat joka kauppareissulla?
Maito, kurkku, Tutteli, marjasose ja jonkin sortin muita rehuja.

- 3 asiaa joita ilman et voisi elää?
Aamukahvi, suklaa ja ulkoilu. Tietty myös perusvastaukset musiikki, perhe, ystävät.


- Mieluisimmat asiat sinulle bloggaamisessa?
Kommentit!


- Jos saisit vapaasti valita eikä raha olisi este, seuraava lomakohteesi?
Pitkään olen ja ollaan miehen kanssa haaveiltu Australiasta ja Uudesta Seelannista, mutta esteenä on juurikin raha, joten vastaan sen. Tosin sille reissulle lähdettäisiin ilman tyttöä eli parin-kolmen vuoden päästä. Mutta silti!

- Se fyysinen osa kropassasi, josta tykkäät kaikista eniten?
Jaa. :D Lasketaanko silmät? No jos ei lasketa niin mun pohkeet on kans ihan kivat. Ne on jo selvästi lihaksikkaat juoksun ansiosta.


- Ja persoonallisuudenpiirteesi, josta olet kaikista ylpein?
Ehdottomasti innostuminen! Aikuiset ihmiset innostuvat aivan liian vähän ja aivan liian hillitysti. Kunnon innostuminen tekisi jokaiselle hyvää.

Ja sitten Neiti K:n kysymykset vielä!

- Jos sinun pitäisi luopua jostain jota teet päivittäin, niin mikä se olisi?

Voisin luopua mielihyvin siitä, että nalkutan miehelle välillä aivan turhista asioista. Tätä tapahtuu lähinnä nälkäisenä ja väsyneenä, joita molempia olen aamuisin ja joskus ennen päivällistäkin.

- Onko sinulla selkeät tulevaisuuden suunnitelmat?

No melko selkeät joo, työelämässä on ehkä vähän hämärää edessä, mutta sielläkin on sitten suunnitelma B joka kyllä on kirkas.

- Mikä on suurin pelkosi liittyen painonpudotukseen?

Se, että joskus tulevaisuudessa lihon uudestaan. Olen minä jojoillut ennenkin.

- Jos voisi laihtua syömällä suklaata, mutta olo olisi raskas sen takia, niin haluaisitko silti kokeilla suklaadieettiä?

En! Suklaa on nautinto, ei sitä syödä levykaupalla kerralla (eipä... no ei enää).

- Suurin motivaattorisi?

Lapsi ja tulevaisuudessa lapset, terveys, ulkonäkö. Siinä järjestyksessä.

- Mitä tapahtuu laihdutuksen jälkeen? Suunnitelmasi?

No mähän olen hakemassa niitä elämäntapoja, niin elämä jatkuu sitten toivottavasti hyvin samanlaisena. Jos jotain konkreettista mainitaan niin varmaan jossain vaiheessa alan käydä enemmän ihan puntilla, jotta saan ison haban ja hyvän perseen.

- Mikä on mielestäsi kehosi paras ja huonoin kohta?

Paras edelleen ne pohkeet, huonoimman tittelin vie ehdottomasti vatsa.

- Lempi(laihdutus)ruokasi?

Syön painonpudotuksen aikana ihan samaa ruokaa kuin muulloinkin, joten laihdutusruoka lemppariruokani ei ole. Sen yhden lempiruoan nimeäminen onkin sitten astetta vaikeampaa, maailma on täynnä hyviä ruokia! (Tässä välissä pohdin varmaan viisi minuuttia.) En suostu vastaamaan.

- Kuinka tärkeää läheisten tuki on sinulle tässä projektissa?

Tärkeäähän se on, tosin lähinnä ns. käytännön tuki, koska kyllä motivaatio lähtee ihan omien korvien välistä.

- Pyritkö kannustamaan muita ihmisiä parantamaan elämänlaatuaan (painonpudotus/kuntoilu)?

Mies syö sitä mitä minä laitan ruoaksi (ja nyt kaikki tasa-arvointoilijat siellä jo kirjoittaa näppikset sauhuten että mitä paskaaargh!!1), joten senkin ruokailuun on tullut lisää kasviksia! Muutoin en oikeastaan, ei kuulu mulle. Plus ne mun rakkaimmat ihmiset kyllä elää jo fiksusti, joten ei olisi tarvettakaan. Äidille yritän aina välillä sanoa, mutta se vaan suuttuu joten aika harvaan on nekin kerrat jääneet.

- Mikä on suurin muutos jonka olet huomannut itsessäsi?
Pääkoppa voi paljon paremmin lisääntyneen liikunnan ansiosta! Arvasin kyllä että liikunta vaikuttaa siihenkin, mutten ihan arvannut että näinkin paljon.

Anteeksi, olen ihan tylsä enkä haasta ketään koska en ehdi keksiä kysymyksiä. Sitäpaitsi niistä tulis ihan huonoja kun kello nyt kuitenkin on vasta seittemän :D Joten tällä kertaa jää. Minä alan nyt siivoamaan ja pakkaamaan ja katsomaan mitä kaikkea olen unohtanut, sit jos herättelisi miehen ja vierashuoneessa nukkuvan siskon (uskoisin että neiti Minulle Puuroa Nyt Heti herää kyllä ihan itsekseenkin), pakkaisi koko sakin autoon ja suuntaisi kaupan kautta leirille! Hyvää viikkoa kaikille, palaillaan joskus :)

Reissussa syömisen vaikeus

Kuva

Lähdimme eilen aika nopealla päätöksellä "naapurikaupunkiin" kesätapahtumaan. (Lainausmerkit siksi, että tämä ei kyllä mikään kaupunki ole eikä se naapurikaan.) Ennen lähtöä söimme vain aamiaisen - paitsi neiti söi lounaankin - joten nälkähän siellä aika nopeasti tuli. Tapahtuman ruokapuoli koostui todella yllättäen grillimakkarasta, jäätelöstä ja kahvipullasta, nesteytyksestä huolehdittiin hieman monipuolisemmin. Nesteytystarjontaan emme tutustuneet limpparipulloa enempää, mutta grillimakkarat söimme siirtääksemme pahimman nälän.

Kerroinkin jo, ettei kohdepaikkakunta ole varsinaisesti kaupunki. Ei liene siis yllätys, että ruokapaikat käsittivät käytännössä kaksi kebab-paikkaa, yhden pizzerian, hotellin ravintolan, lähiräkälän sekä kolme huoltoasemaa. Päädyimme yhdelle huoltoasemalle, koska emme halua tutustuttaa tyttöä kebab-paikkojen ihmeelliseen maailmaan, budjetti ei venynyt hotellitasoiseen ruokaan (eikä sillä vaatetuksellakaan olisi kehdannut kyllä mennä) eikä se lähiräkäläkään varsinaisesti houkutellut sylivauvan kanssa. Ruokatarjonnan voikin melkein arvata. Hampurilaisketju, pari pihvivaihtoehtoa (ranskalaisilla tietenkin) sekä salaattiannos. No voin kertoa, että siinä vaiheessa kun oli seissyt kuusi ja puoli tuntia tyttöä kanniskellen, pari kananmunaa salaatinlehdellä ei ollut se ensimmäinen mieleen tuleva päivällisvaihtoehto. Otin kanakorin. (Oli muuten paras kanakori ikinä, ne palat oli oikeasti uppopaistettu siellä takahuoneessa! Ei ollut äitien tekemiä ei! Mieskin kehui paikan hampurilaista parhaimmaksi huoltoasemahampurilaiseksi ikinä.)

Pointtikin mulla oli, nimittäin se, ettei ollut tämä tapaus ainoa laatuaan. Kun lähtee (lasten kanssa) reissuun, se tarkoittaa lähes automaattisesti hampurilaisia, ABCDE-huoltoasemia ja kilokaupalla ranskalaisia. Miksi? No siksi, että vähänkin pienemmässä kaupungissa kunnollisen ruokapaikan löytäminen on oikeasti vaikeaa. Samaten tien päällä ollessa se kirkuvanoranssi korkeuksiin kohoava torni on, eh, hieman helpompi havaita kuin joku kiva kotiruokapaikka vähän syrjemmässä.

Se on väärin!

Itse henkilökohtaisesti en halua opettaa lasta siihen, että reissussa saa hamppareita ja nauravia nakkeja. En vaan halua. En halua itsekään syödä niitä iänikuisia ranskalaisia. En myöskään halua tukea sitä aakkoshuoltoasemaketjun tienvarsivaltausta. Ei ole yksi eikä kaksi oikeasti kivaa ja persoonallista taukopaikkaa, jotka ovat joutuneet väistymään oranssien liukuhihnakylttien tieltä. Joten vaihtoehtona on sitten etsiä etukäteen kivat paikat ja hengailla kiikarit silmillä autossa, josko sitten bongaisi jonkun kivan ei-massatuotanto-taukopaikan. Niitäkin kun onneksi on vielä jäljellä.

Reissussa syöminen ja liikkuminen noin muutenkin on aina yhtä tuskaa. On niin vaikeaa olla ottamatta toista kolmatta jäätelöä, kun ollaanhan sitä sentään lomalla. On niin vaikeaa jättää jälkkäri väliin, kun päästiin kerrankin tänne ihmisten ilmoille. Ja vielä vaikeampaa on lähteä vieraassa paikassa iltalenkille. Voi kai sitä lomalla höllätä ja niin edelleen. Voi vaan miettiä, olisko se loma vielä ihanampi ja kivempi kokemus, jos söisi fiksusti ja kävisi vaikka aamulenkillä eikä siten tarvitsisi valitella turvonnutta vatsaa tai kukkivaa ihoa. Onko se oikeasti sitä rentoutumista, että mättää kilotolkulla herkkuja naamaan ja makaa kuin hylje paikallaan rannalla? Vai tulisko sittenkin parempi olo jos kävis välillä vaikka uimassa ja jättäis sen triplasuklaaunelmajälkkärin väliin? 

Me lähdetään parin viikon päästä kesälomareissulle itäiseen Suomeen. Omaa asuinpaikkaamme en halua paljastaa, joten reitti ja kertyvät kilometrit jääköön salaisuudeksi, mutta päämääränpäänä on kuitenkin varmaan Joensuu. Ei olla koskaan kunnolla käyty sillä suunnalla, joten on jo aikakin! Pitänee tutkia kaikki mahdolliset keskustelufoorumit ja nettisivut, jotta löydän ne kivoimmat taukopaikat reitin varrelta. Missiona on välttää jokaikinen oranssi torni, saa nähdä onnistummeko. 

Tämän myötä blogi hiljenee ensi viikoksi, koska olen leirillä. Palaillaan siis perjantaina!

Uusi aluevaltaus

Kuva

En lähtenyt tänään tosiaan juoksemaan, mutta halusin tehdä jotakin. Zumba ei innostanut ja siinä Jillian Michaelsin jumpassa oli aika paljon hyppyjä, jotka epäilyttivät vielä tuon jumissa olevan pohkeen kanssa. Bongasin sitten Youtubesta siitä Banish Fat Boost Metabolismin rinnalta Yoga Meltdownin, ja ei kun pyörimään.

Päällimmäiset fiilikset: 1) Mah-ta-va olo!! Ihanaa! Olen venytellyt, lihakset on lämpimät ja takana on tehokas treeni, rakastan tätä! 2) Ei hyvää päivää mä olen jäykkä :D

Siis tuo oli ihan huippua! Tykkäsin aivan älyttömästi. En ole koskaan joogannut, joten asentojen kanssa oli hieman hakemista, mutta siis voi vitsi. Ihan mielettömän intensiivistä treeniä. Sanoinko jo, että olen myyty! Tätä täytyy tehdä paljon useamminkin! Eikä vähiten siksi, että tosiaan olen aivan hävyttömän jäykkä. Järkyttävää. Miten se säännöllinen kehonhuolto ja venyttely voikin olla näin uskomattoman ylivoimaista...

Muutoin tänne kuuluu oikein hyvää. Syömiset rullaa, liikunta tuntuu kivalta, fiilis on rento ja hyvä. :)

Ensimmäinen vamma

Kuva

Lähdin eilen lenkille. Tai siis tein lähtöä lenkille. Minun piti juosta 20min treeni 5x1min spurteilla jo keskiviikkona, mutten ehtinyt, joten se siirtyi eiliselle. Minua väsytti, kiinnostus oli nolla, halusin vain hautautua nojatuoliin katsomaan olympialaisia siihen saakka että olisi edes jotenkuten säädyllinen nukkumaanmenoaika. Sinnittelin. Puin lenkkivaatteet päälle, otin puhelimen. Akku loppu. Pyysin veljen soitinta lainaan. Ei löytynyt. Kaivoin oman iPodin. Akku loppu. Laitoin puhelimen lataukseen, alkoi sataa vettä. Nauroin, että nyt koko maailmankaikkeus huutaa että älä mene, katoppa vaan niin joku paikka menee rikki tai jään auton alle tai jotakin. Odotin reilut puoli tuntia puhelinta, melkein nukahdin nojatuoliin. Lähdin. 

Juoksin ensimmäisen spurtin, meni hyvin. Toisen, pohjetta vähän vihloi, mutta loppui heti spurtin jälkeen. Kolmannen, vihloi kovemmin, mutta taas loppui. Ajattelin että jätän viidennen väliin jos neljäs tekee yhtään kipeämpää. Neljännen spurtin puolivälissä kramppasi. Niin etten voinut ottaa enää askeltakaan. Soitin miehelle, että tuletko hakemaan. Väänsin itkua kivusta. Veli vain naureskeli, oli kuulemma ironian huippu. Minua ei naurattanut yhtään, vaikka kieltämättä hän oli oikeassa. Pakkoko se oli lähteä, vaikka tiesin että väsytti jo valmiiksi.

Että näin. Sauna, hieronta, venyttely ja kylmä-kuuma-kylmä- suihkuttelu auttoi niin ettei tarvinnut ottaa särkylääkettä. Nyt koko pohje on aivan tukossa. Sanoin, että lihasjumissa on jotain tyydyttävää, mutta en minä ihan tätä tarkoittanut!

Tämän päivän 5km juoksulenkki jää yllättäen väliin. Teen varmaan sitä Jillianin jumppaa ilman hyppyjä, tai jotain muuta kuntopiirin tapaista. Juoksuohjelman tämä viikko pitää tehdä ensi viikolla uusiksi. Huoh.

Mutta hei, urheilija ei tervettä päivää nää. Jotenkin uskomattoman kivaa sanoa noin ja tietää, että minä olen se urheilija. Nih.

Nyt eilisestä Suurimmasta pudottajasta toinen puolikas ja sitten leirivalmisteluja. Palaillaan!

Keskiviikkona hikoiltua

Huh mitä kiirettä, ei tässä juuri kerkeä hengittääkään. Just sain tytön unille, nyt lapan tässä toisella kädellä suuhuni lounasta ja samantien sen loputtua pitää istahtaa pianon ääreen ja treenata iltaa varten. Sain kuin sainkin silti puristettua tunnin aikaa, ja aloin jo kaivamaan zumbaa laatikosta, mutta sitten teinkin täyskäännöksen ja kirjoitin Youtubeen "Jillian Michaels". Ajattelin kokeilla, jos sieltä saisi kasattua joistain pienistä pätkistä treenin. Vastoin kaikkia odotuksiani löysinkin ihan kokonaisen tunnin, eli Banish Fat Boost Metabolism- ohjelman, joka koostuu lämmittelystä, seitsemästä muutaman liikkeen circuitista ja jäähdyttelystä. Aikaa meni 55 minuuttia ja voin kertoa, etten ole ikinä hikoillut niin paljon kotona jumppaillessani.

Treeni oli kovaa, intensiivistä ja nopeatempoista. Syke nousi taivaisiin ja esim. se lankkuvariaatio-circuit oli aika tappavaa tavaraa. Mutta minä tykkäsin! Oli ihan huippua, kun reisiä poltti niin maan perkeleesti mutta ei käynyt mielessäkään lopettaa kesken. Tunti meni aivan huomaamatta ja vikan circuitin lopussa oli kaikkensa antanut olo, mutta siltikin kävi mielessä että höh, nytkö se jo loppu. Aivan huippukotitreeni siis, suosittelen lämpimästi!

Eilinen ja maanantai jäivät lepopäiviksi tämän järkyttävän kiireen vuoksi, mutta loppuviikon aion jostain puristaa kyllä treeniaikaa joka päivälle. Tänään on vielä tiedossa juoksuohjelman 20min intervallitreeni ja sen aion tehdä matkalla leirikeskuksesta kotiin, eli siis jään n. 3km päähän ja spurttailen kotiin. Voi olla että huomenna sattuu jalkoihin aika huolella kun tossa jumpassa oli aika reippaasti kyykkyjä, mutta ei se mitään! Kunnon lihasjumissa on jotain tyydyttävää :D

Mutta nyt mun täytyy oikeasti ruveta soittamaan, jos meinaan illalla säestää (olen siis aloittanut säestämisen treenaamisen tuossa reipas viikko sitten...) yhtään mitään. Partiomarssi on aika kova pala purtavaksi näin aloittelijalle, voin kertoa! Tällä viikolla ja ensi viikollakin kirjoittelutahti varmaan hidastuu normista, mutta kirjoittelen kun ehdin. Kivaa keskiviikkoa!