Haastetta

Viime viikolla oli oikein hyvä treeniviikko. Kaksi punttia, kolme lajia sekä tunnin mittainen, varsin hikinen lumityöurakka. Eilen oli lajitreeni ja tänään 35 minuutin/5,5 kilometrin juoksu höystettynä ylämäkispurteilla ja -loikilla. Huomenna puntti, torstaina lepo, perjantaina kaksi peliä, lauantaina puntti tai lepo, sunnuntaina juoksu tai uinti sekä puntti jos lauantaista tulee lepopäivä. Hyvä fiilis. :)

Sitten siihen asiaan... meinasin ensin ohittaa tylysti koko haasteen. Koska en vaan halunnut. Mutta sitten ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni. Joten tässä tulee, kiitos vaan Mariann.

"Haaste on helppo ja ihana: kerro haasteesta omassa blogissasi ja listaa kuvan (tuon ylläolevan tai minkä tahansa rakastettavan kuvan) alle vähintään viisi (5) asiaa, sisäistä tai ulkoista, joita todella rakastat itsessäsi - tai ainakin haluat oppia rakastamaan, jos et siihen vielä pysty <3"

- Lady Puntti 

1. Tykkään suunnattoman paljon silmistäni. Ne on kivan muotoiset, kauniin väriset, ripset on pitkät ja tuuheat (vaaleat ja suorat kylläkin, mutta sitä varten on taivutin sekä Lumenen Blueberry Curl Waterproof!).

2. Mun jalat on alkaneet näyttää siltä kuin harrastaisin jotain liikuntaa. Kyllä niiden kanssa vielä töitä riittää, mutta ne on oikeastaan se ensimmäinen paikka, jossa ihan itsekin ihan oikeasti huomasin jotain edistystä! Ja se on paljon se.

3. Hiukseni ovat aivan täydellisen väriset ihan luonnostaan; kirkkaanvaaleat, aavistuksen jopa valkoiseen taittavat. Vaikka säännöllisin väliajoin haikailenkin lukioaikaista Ariel-tukkaa, niin kyllä oma on aina oma.

4. No sitten sellainen sisäinen juttu; olen hurjan ylpeä siitä, miten hyvin osaan olla lasten ja nuorten kanssa. Saan kontaktin jopa sisäänpäinkääntyneisiin, sulkeutuneisiin teineihin, valloitan pikkulasten sydämet ihan vain olemalla minä itse sekä aistin ryhmästä ihmisten väliset jännitteet todella nopeasti. Olen hyvä ohjaaja ja johtaja, ja sanon näin paitsi kollegoiden, lasten vanhempien ja useiden esimiesten arvion pohjalta, myös sen tärkeimmän palautteen eli lapsilta ja nuorilta saadun palautteen ja kiitosten jälkeen. Mikään ei lämmitä mieltä niinkuin seiskaluokkalaisen teinipojan murahdus "hmhmph, onhan Ida-Marikin kiva" tai 8-vuotiaan tytön lähettämä kirje, joka alkaa sanoin "sä oot paras ikinä". Sanomattakin selvää, että ra-kas-tan työtäni sekä partioharrastustani.

5. (Eikö nämä jo lopu, tämä itsensä kehuminen alkaa olla turhauttavaa, ärsyttävää ja mitä mä valehtelen argh onko toi vika kappale jo liian itseriittoinen pitäiskö pyyhkiä se yli ARGH lopetan en julkaise tätä I K I N Ä.)
(Piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä tuumaustauko.)
Mulla on korkeat poskipäät ja söpöt hymykuopat. Ja kesällä paljon pisamia. Tykkään siis mun kasvoista, varsinkin nyt kun oon vähän hoikistunut laihtunut reippaasti. Siis niin että kasvojen muoto on tullut paljon paremmin esille.

OLIPAHAN KAMALAA! Tuntui etten keksi mitään. Kunnon väkisinvääntämistä.

Mutta mäpä kerron mistä nyt tykkään: sinnikkyydestäni, treenausinnostani, siitä että mun kroppa jaksaa erittäin epäsäännöllisen juoksemisen jälkeen vetää ihan täysillä 5,5 kilometrin lenkin spurtteineen kaikkineen, parantuneesta ryhdistä sekä siitä että huomasin suihkussa että mun selässä ja käsivarsissa alkaa erottua lihaksia (jep, pullistelen peilin edessä :D:D hahahhahah no ei sentäs. Kovin paljoa kuitenkaan.). Pieniä kyllä vielä, mutta huomaapa ekstrakiloista huolimatta että on sitä tullut joskus vähän treenattuakin.

Nih.

Mulla on uus puhelin. Ehkä siis saatte joskus peiliherutuskuvia. Yritin ottaa tänäänkin ennen lenkkiä mutta tajusin että mulla oli unohtunut mun mintunvihreät rintsikat levälleen sängylle... ja olin siinä vaiheessa tullut jo kotiin ja vaihtanut vaatteet. Että ei sitten tänään KATTOKAA NÄKYYKÖ MUN LIHAKSET TRIKOIDEN LÄPI- kuvaa.

Juu öitä.

Edit: oho se haastekuva unohtu. No en jaksa. Sori.
Edit 2: oho pitikö joku haastaakin?!?!?! No haastakaa itse itsenne. Teki ihan hyvää.