Argh, ei tämä flunssa ota loppuakseen! En edelleenkään viitsinyt edes joogata illalla, kun olin niin poikki työpäivän jälkeen. No, töissä ei enää tuntunut sentään missään (olen siis ryhmiksessä töissä) yhtään mikään lapsien kantelu, lumityöt eikä rauhallinen kävelykään, joten ehkä huomenna lentopalloa... jos ottaisin oikein rauhassa. As if. :D Mutta jos siis on hyvä olo. Näin hyvä tai parempi. Polttelee jo ihan oikeasti, kun sairastaukoa on ollut jo viikon ja pari päivää päällekin. Kyllä tämä nyt jo riittää, kun ei ole kuumetta enkä aivastele eikä kurkkuunkaan satu. Vähän vaan olen tukossa vielä. NIIN.
Muuten pitikin kirjoittaa siitä, että tästä herkkulakosta ei tule mitään. Ei niin mitään. Terv. nimim. toffeepalloa suu täynnä. Mikä minua vaivaa?! Päivän ruokailut meni niin mallikkaasti, ei tehnyt edes mieli karkkia vaikka miehelle ostinkin ja tässä minä niitä kivasti suuhuni pistelen karkki toisensa jälkeen. Salmiakkia, suklaata, jopa hedelmäkarkkeja joista en edes hirveästi välitä. Niin, ei tehnyt edes mieli, en edes hirveästi välitä. MIKSI.
En tiedä. Mutta tällainen minä olen. Jos on karkkia, niin syön. Ihan sama tekeekö mieli vai ei. Ärsyttävää. Juteltiin kyllä miehen kanssa, että ei ostettaisi pariin viikkoon karkkia kotiin. Saisin taas homman vauhtiin ja parissa viikossahan viimeksikin meni jo ne enimmät mieliteot pois kokonaan satunnaisia hetkiä lukuunottamatta. Niin, ärsyttää kyllä sekin, että olen tehnyt tämän jo kerran. Tiedän pystyväni yli kahden kuukauden herkkulakkoon. Ja sitten en saa aikaiseksi.
No joo. Ehkä me nyt vaan ei osteta sitä karkkia enää kotiin. Ja nyt minä vaan lopetan tämän karkinsyönnin ja se siitä. Ei se viimeksikään ollut yhtään sen vaikeampaa.
Niin ja se kalorilaskuri! Yksi sana: tykkään :) Pitääpä kirjoitella siitä tarkemmin tässä joku päivä.
Nyt unta palloon, aamulla on taas aikainen herätys ja pitkä päivä. Anteeksi, en jaksa hakea nyt kuvia. Väsyttää. Kellokin on jo yli kymmenen... t: mummo. Mutta antakaa minä selitän; lapsi on ollut kipeänä ja olen nukkunut tällä viikolla yhteensä noin yhdeksän-kymmenen tuntia. Ja huomenna on tosiaan torstai, heh-heh. No jospa ensi yö olisi parempi.
Mie oon ihan samanlainen karkinsyöjä. Jos sitä on, mie syön, teki mieli tai ei, oli ne minun tai jonkun muun. Ärsyttävää, kun tietää pystyvänsä olemaan ilman, mutta syö vaan. Mutta kyllä se herkuttomuus siitä taas lähtee luonnistumaan, kun laittaa sen luonnistumaan. Tsemppiä! :)
VastaaPoistaKyllä se tästä, kun vaan on pakko. Lisäboostia vaa'an lukemasta... olkoonkin turvotusta mutta ärsyttävää silti. Nyt!
PoistaKarkinsyönti on mullekin ongelma. On vaan pakko jättää ne karkit kauppaan. Mä psyykkaan aina itteäni kaupassa sillä et "ei ne karkit tästä maailmasta lopu". Löysin just tän sun blogin ja kiva seurata kun meillä varmaan samanverran pudotettavaa ja itsekin oon kiinnostunut juoksemisesta:)
VastaaPoistaNo ku mulla on just sekin vielä, että ei mulla oo mikään ongelma ees olla ostamatta sitä karkkia!! Eilenkin ostin tosiaan miehelle, kun kipeänä pyysi. Ja sit vaan söin. Ärsyttävää :D
PoistaKiva kun oot löytänyt tänne, vertaistuki on parasta! Pitääkin käydä kurkkimassa sun blogia paremmalla ajalla :)