Hallitsematon avautuminen pt. 1000000

Minä treenaan 6 kertaa viikossa, nukun hyvin, syön järkevästi, herkuttelen joskus, olo on hyvä ja silti vituttaa. Koska paino ei putoa.

Tänään aamupaino oli 83,8 kiloa, vähän enemmän kuin vaikka viikko sitten, mutta eilen taidettiin käydä ulkona syömässä ja joku söi jäätelön... ja siihen päälle olen istunut torstaina ja perjantaina yhteensä miltei 1000 kilometriä autossa. Joten varsinaisesti paino ei ole noussutkaan, mutta ei tosiaan pudonnutkaan.

Kun vaaka tänäaamuna näytti tuon 83,8 (kysyä sopii, kuka urpo edes käy vaa'alla tällaisen poikkeusviikonlopun jälkeen), purskahdin todella aikuismaisesti itkuun. Vihasin itseäni, vihasin kroppaani, vihasin itsekuriani - tai siis sitä että se puuttuu. Vihasin sitä, miten eilen tilasin kokiksen ja jäätelön ja söin kermaista pastaa, vihasin toissapäivänä syömääni puolikasta munkkia, puhumattakaan alkuviikosta ostetusta konvehtirasiasta. Vihasin sitä järkyttävää häpeää, jota sain taas kokea pukuhuoneessa pelien jälkeen kun kaikki riisuivat ja kävivät suihkussa. Vihasin sitä, miten minun verkkarit ja pelipaidat ja kaikki on aina niitä isoimpia. Vihasin sitä, miten en edelleenkään ole saanut vain aikaiseksi hommata suksia - ja sitä, miten ystäväni naps vain sai alennuksella tuliterät sukset, joilla hän epäilemättä hiihtäisi kovempaa, enemmän, useammin, taitavammin ja pidempiä lenkkejä kuin eräs saamaton, laiska, lihava, oksettava luuseri.

Ja kaikkeen ratkaisuna on mikäs muukaan kuin pienempi vaa'an lukema. Mielellään vielä 15 kiloa, ehkä jopa 20. Niinpä niin. Mihin sitä jäi taas kaikki ne hienot ja aikuismaiset ja kypsät ja järkevät pohdinnat todellisesta tavoitepainosta? Entä se periaate, että treeni, ruoka ja suklaakin ensin ja sitten vasta painonpudotus? Tai vaikkapa sellainen pikkujuttu kuin hyvä fiilis?

Treenimotivaationi on huipussaan. Tykkään olla puntilla, lähden lajitreeneihin innolla, käyn juoksemassa, suunnittelen treenivaatehankintoja, olen jopa venytellyt. Mietin jokaisen treenin aikana, miten juuri tämä liike edistää räjähtävyyttä, liikkuvuutta, voimaa, nopeutta tai kestävyyttä. Treenissä on oikeasti ajatus mukana ja ennenkaikkea se hyvä fiilis.

Senhän pitäisi riittää? Kyllä tällä treenimäärällä edistystä tapahtuu, vaikka paino ei laskisikaan. Ja kyllä se painokin siitä, heti kun herkkuhimo laantuu. Kroppa muuttuu koko ajan, mulle ilmaantuu uusia möykkyjä, lihakset erottuvat vähän paremmin ja farkut kiristävät eri paikasta kuin ennen. Vaatteet istuvat paremmin ja vanhoja jää koko ajan tasaiseen tahtiin isoksi.

Mutta ei. Minä se vaan tuijotan vaakaa ja itken, kun olen paska. Luuseri. Huono. Miten minusta ei ole mihinkään, en osaa mitään, olen lihava ja oksettava.

Joten nyt siis painonpudotus jää virallisesti tauolle. Helmikuun alkuun saakka. Saan käydä vaa'alla seuraavan kerran siis 1.2. Annan vaa'an miehelle, joka ottaa ja piilottaa sen eikä anna sitä minulle vaikka oppisin seisomaan päälläni. Painotavoitteiden sijaan asetan treenitavoitteita; kyykkytavoitteen, punnerrustavoitteen, juoksutavoitteen ja ehkä sen hiihtotavoitteenkin, jos löydän ne käytetyt sukset jostain, kun uusiin ei vain ole varaa.

Että uudet tavoitteeni ovat;

- Parantaa kyykkymaksimia. En tiedä paljonko, mutta parantaa kuitenkin! Nykyinen maksimi (varmaan jotain 10 kilon tienoilla haha) selviää tänään, kun mies lupasi tulla kaveriksi.

- Jaksaa kunnolla, oikein ja hallitusti punnertaa 15 kertaa. Jalat suorana tietysti. Tällä hetkellä menee hyvänä päivänä 10, oikein superhyvänä päivänä 12.

- Vetää yhden leuan! Tilanne on nyt se, että en vedä ainuttakaan. Olen ottanut saliohjelmaan ylätaljan vastaotteella, jossa käytetään jotakuinkin samoja lihaksia. Tällä hetkellä pystyn tekemään 40 kilolla 3 6-7 toiston sarjaa. Tavoitteena olisi uskaltautua tangolle ja kokeilla - saattaahan se olla, että jaksaisin yllättävän piankin.

- Juosta/hiihtää vähintään kaksi kertaa viikossa ja vähintään 5 kilometriä kerrallaan. Pakkasten puitteissa tietty, esim. eilen täällä oli -30 astetta pakkasta, ei tosiaankaan huvittanut lähteä lenkille...

Sellaiset. Kovin tiukkaa aikatavoitetta en aseta, mutta jonkinlainen välikatsaus tulee varmasti kuukausittain ainakin.

Mietin hetken tätä blogiakin. Että pitäisikö laittaa vaa'an seuraksi jäähylle. Mutta sitten päätin, että jos tästä vain joku samojen asioiden kanssa painiva saa ahaa-elämyksen sen suhteen, että ei laihduttaminen ole mikään hemmetin tie onneen, niin siinä on jo kaikki mitä voin blogin pitämiseltä pyytää. Tai jos saan jonkun inspiroitua sohvalta ulos, niin hienoa. Jos en, niin onpahan mitä lueskella vaikkapa vuoden päästä - missä painossa sitten silloin olenkaan.

Nyt joululahjasukkia, auto roikkaan ja suunta kohti kuntosalia. Ja ehkä tässä sivussa vähän urheiluvaateshoppailua, tarvitsisin uudet salihousut ja pari paitaakin...