Jou, aamupaino 86,9! Jou! Joten tällä viikolla -400g. Ei paha. Aivan hyvä on.
Jee!
Eilen piti olla biitsireenit, mutta oli niin järkyttävä ja kylmä tuuli että paineltiin alle puolen tunnin jälkeen saliin. Tehtiin puolustusreenejä ja nyt on jalat, kyljet ja lonkat niin täynnä mustelmia ja palovammoja kuin voi olla. Hieno laji! Tänään ei lähdetäkään mummolareissulle, joten pääsen puntille. Jee. Huomenna sitten juoksu, sunnuntaina reenit. Huhu kertoo että meidät laitettais juoksemaan 3000m testijuoksu, saapa nähä... valmentajan mukaan 15min tuohon on jo hyvä. Peruslenkillä juoksen tuon 20 minuuttiin, 5km/30min lenkillä vähän nopeammin, ja tuo juostaan urheilukentällä (=tasainen alusta) ja on niin lyhyt matka, että salaa vähän haaveilen siitä varttitunnista. Katotaan vaan niin oon sunnuntaina täällä itkemässä etten jaksanu juosta edes koko matkaa :D Mutta ihan jännä nähdä miten nopeasti tuo taittuu.
Vois tähän vielä parin viikon liikunnat listailla, kun en ole tainnut niitä laittaa.
Ma - Jalkapallo 1h 30min
Ti - Lepo
Ke - Puntti 1h 10min
To - Lepo
Pe - Tappokuntopiiri 30min
La, Su - Lepo
Yht. 3h 10min
Ma - Lentopallo 1h 30min
Ti - Puntti 1h
Ke - Juoksu 40min (sis. intervallit)
To - Lentopallo 1h 30min
Pe - Lentopallo 3h
La - Lentopallo 3h
Su - Lentopallo 1h
Yht. 11h 40min
Ja tämä viikko:
Ma - Lentopallo 1h 30min
Ti, Ke - Lepo
To - Lentopallo 1h 40min
Pe - Puntti
La - Juoksu
Su - Ulkoreenit
Mutta eipä mulla muuta, palataan!
Sivut
perjantai 5. heinäkuuta 2013
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Senttipäivitystä ja ruokanatsiusmietteitä
Tuossa taas aamulla epätoivon hetkellä (paino 87,9... jumittavat lihakset ja eilisillan tortillasipsit, salmiakki ja suolainen savukala taisivat näkyä kaikki kerralla vaa'alla) päätin ottaa taas mittoja parin oho kolmen kuukauden tauon jälkeen. Edelliset on siis otettu 5.4. jolloin paino on ollut aika tasan 90kg (otetaanko pienet taputukset tälle mun uskomattomalle painonpudotustahdille?!).
Rinnanympärys 100cm -> 96cm -4cm (-15cm)
Vyötärö 90cm -> 86cm -4cm (-20cm)
Peba 107cm -> 109cm +2cm (-5cm)
Haba 31cm -> 31cm +-0cm (-5cm)
Reisi 60cm -> 60cm +-0cm (-7cm)
Rinnanympärys 100cm -> 96cm -4cm (-15cm)
Vyötärö 90cm -> 86cm -4cm (-20cm)
Peba 107cm -> 109cm +2cm (-5cm)
Haba 31cm -> 31cm +-0cm (-5cm)
Reisi 60cm -> 60cm +-0cm (-7cm)
Joo'o. No vyötärö ja tissit jatkavat tasaisen tappavaa kutistumistaan, mikä tietty hymyilyttää. Sen sijaan joku vois hieman avata mulle tuota persauksen lukua?! Ok, kyykätty on, mutta kyllä tässä nyt herranjestas sentään olis mistä lähteä. Ja aika paljon. Mies väittää kyllä sitkeästi, että mun peba on muuttanut muotoaan aika reilusti, ts. noussut ylöspäin (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan) ja pyöristynyt. Kiva silleen - sitähän tässä tavoitellaan, pyöreää kyykkypebaa - mutta ööh... no joo. Ja reidet, no tuo menee ehkä muodon muuttumisen piikkiin myös. Olin nimittäin huomaavinani eilen jalkalihaksen? Tai pienen ainakin. No jokatapauksessa jotain ihan muuta entisen superlöllön tilalla. Ehkäpä siis parin kuukauden päästä on reisissä ja pebassakin huomattavissa miinusta, kun kroppa sopeutuu uuteen muotoonsa. Kai. Käsivarresta en edes odottanut kummempaa miinusta tällä mahtavalla 2kg/3kk pudotustahdilla, joten ei yllättänyt.
Sitten vähän ruokanatsiusjuttua. Tai aika lyhyt toteamus vaan, että ostin eilen Kalorilaskuriin kuukauden aikaa ja päätin ainakin pari viikkoa käyttää ruoat puntarin kautta ja kirjata tarkkaan ylös. Ihan vaan siksi, että minä ihan tosissani haluan nyt nopeampaa pudotusta ja sitä varten haluan myös tietää kalorinkulutukseni ja syömiseni aika tarkasti. Tai no, niin tarkasti kuin ilman sykemittaria ja nettilaskurilla nyt on mahdollista, mutta kuitenkin. Voi kun jostain taivaasta tipahtaisi 100e ylimääräistä... taloudellisesti on nimittäin nyt aika tiukkaa, joten sykemittarin hankinta saa vielä odottaa. Sen verran kuitenkin joustin miehen luvalla supertiukasta budjetistamme, että ostin lopultakin uudet pelikengät! Asicsen sinivalkoiset beibet tekivät pankkitiliin 160 euron loven, mutta pomppu tuntui heti nousevan ainakin 5cm korkeammalle kunnon vaimennuksen ansiosta. Samalta reissulta tarttui mukaan myös Adidaksen uusi pelipaita, koska ostettiin koko joukkueelle samanlaiset. Se maksoi kuitenkin vain 12e, joten sain anteeksi. Ja se on hieno.
Niin ja! Sain jonkun itsevarmuuskohtauksen kesken pelin ja kääräisin hihat pois tieltä. Täten siis julistan, että minä, Ida-Mari the Käsivarsikompleksi, olen hengaillut julkisella paikalla käsivarret täysin paljaina. Enkä kuollut eikä kukaan pyörtynytkään! Sen sijaan syötin kolmannessa erässä meidät 5-0 johtoon. Kaikesta sitä riemunsa repii.
Mutta joo, minä alan siivoamaan (vaihteeksi) kun tuo lounaskin loppui. Savutaimenta ja salaattia, annoksessa 191kcal. Namnam vaan. Jälkkäriksi taidan kiskoa vielä banaanin. Palaillaan!
perjantai 28. kesäkuuta 2013
Kolme huippua asiaa ja huutomerkkiyliannostus
- LOMA!! KESÄLOMA!!! KUUKAUDEN KESÄLOMA!!!!
JEEEE!! Hyvää viikonloppua!
- Aamupaino 87,3!
- Turnaukseen lähtö vartin päästä!
JEEEE!! Hyvää viikonloppua!
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
Ei mulla ole mitään järkevää asiaa
Väsyttäää. Tyttö päätti viime yönä klo 3:35, että nyt on kuulkaas nukuttu tarpeeksi. Tunnin se sinnikkäästi itkeskeli ja lopulta tajusi, että hei, mua itkettää koska mua väsyttää vieläkin niin paljon, kannattais vissiin nukkua. Jee jee. Yön unisaldo siis jo valmiiksi vähän myöhästyneen nukkumaanmenon takia huikeat 5,5h.
Mutta hei, kaksi työpäivää! Minulla alkaa huomenna KESÄLOMA!!
En oikeastaan tiedä miksi tulin kirjoittamaan, koska ei minulla oikeastaan ole mitään järkevää asiaa. :D No eipä tuo mitään. Kerron siis vaikka että maanantaina oli aika rennot lajitreenit, eilen kävin puntilla ja oli taas tosi hyvä fiilis. Tänään pitkä juoksu, huomenna laji ja pe-la-su turnaus. Tälle viikolle ei siis ole tulossa vapaapäivää, mutta viime viikon lusmuilun (kolme treeniä...) jälkeen ei haittaa yhtään. Tiistaina sitten.
Ruokailu ja herkuttomuus sujuu kivasti. Olen syönyt nyt kolmena aamuna peräkkäin puuroa raejuustolla ja HeVi-Shotilla, aika hyvä yhdistelmä. Jee. Meinasin nimittäin jossain vaiheessa laiskistua ja syödä leipää, mutta eihän se pidä nälkää yhtään niin hyvin kuin tuo raejuusto-kaurapuurokombo. Kotona ollaan syöty juhannuksen herkkujen jälkeen aika kevyesti, ja eilinen pyttipannukin taipui yllättävän raikkaaksi kun siihen lisäsi punasipulia ja tomaattia ja kyljessä oli salaattia. Tein siis itse jämäpyttipannua periaatteella "mitä kaapista löytyy", ja sieltä löytyi jo mainittujen lisäksi toissapäivänä jääneitä keitettyjä (uusia) perunoita sekä viikonlopulta jäänyt Wilhelm-paketti. Oli oikeasti jopa hyvää, vaikken tosiaankaan ole mikään pyttipannun ystävä eikä meillä syödä sitä kotona melkeinpä koskaan.
Mitähän sitä vielä lärpättäisi. Ai niin! Minullahan oli palkintolistassa -15kg kohdalla uusi treenikassi. No sattuipa eilen niin, että yhtäkkiä tälleen yli vuoden aktiivisen liikkumisen ja miltei puolen vuoden reeneissä ramppaamisen jälkeen tajusin, että mullahan itseasiassa on yks punainen Puman laukku joka vois olla aika passelin kokoinen. Ja niin se onkin, eilen salikamat upposi sinne erittäin kevyesti ja vihkolle, avaimille, puhelimelle ja lompakolle on oma tasku tai vaikka kolmekin. Oho. :D En tajua miksen ole aiemmin ymmärtänyt laittaa niitä kamoja tuohon, vaikka tuota laukkua käytinkin esim. koko syksyn ja kevään koululaukkuna juuri siksi, että se on tosi tilava ja sinne mahtuu vaikka kahden päivän vaihtovaatteetkin. HYVÄ IDA-MARI! Mutta siis joo, pitänee kehittää joku uusi juttu tuohon 15 kilon kohdalle. Ja kympin palkintohan ei tosiaan ole vieläkään kotona, koska rahatilanne on ollut nyt tän kuun aika huono ja ens kuussakaan ei kovin leveästi voi elellä palkattoman loman vuoksi ja jonossa on ekana isompana hankintana uudet pelikengät ja toisena uudet juoksukengät. Nooh, katsellaan. Olen kuitenkin jo päättänyt mallin, Polarin perusmittarin aion siis hommata.
Mun tarttee ehkä nyt imuroida toi kahvinloppu vauhdilla ja painua meikkaamaan. Eiköhän siinä olluki jo riittävästi kirjottelua aiheesta "ei mulla ole mitään järkevää asiaa"... :D Palaillaan!
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Positiivinen ylläri
Aamupaino 88,1kg. Erittäin positiivinen ylläri itseasiassa. Tiesinkin, että tuosta turnauksenjälkeisestä alimmasta luvusta 87,6 on tultu se 400g plussalle ainakin, joten juhannuksen mussuttelut ja menkat huomioiden tulos on aivan hyvä. Viikonloppuna on taas turnaus, joten katsellaan, onko punnitus vasta kuitenkin sitten reilun viikon päästä - viimeksikin nestevajaus ja hillitön peliputki sai aikaan kyllä kivan pienen lukeman, mutta todellisuudessa se 400 grammaa tuli heti takaisinkin. No katellaan sitä sitten, jos edes muistan koko vaakaa taas ensi viikolla...
Nyt ei irtoa tämän kummempaa, väsyttää. Meikkiä naamaan ja kohti viimeistä työviikkoa, 4 päivää! Kivaa maanantaita!
Nyt ei irtoa tämän kummempaa, väsyttää. Meikkiä naamaan ja kohti viimeistä työviikkoa, 4 päivää! Kivaa maanantaita!
perjantai 21. kesäkuuta 2013
Juhannusaaton ajatusoksennus
No helou vaan. Nyt tämän kirjoitustahdin pitäisi taas normalisoitua siihen pariin-kolmeen kertaan viikossa, kun kiireviikko meni jo. En ole muistanut (ihan tosi!!) käydä vaa'alla, joten lukemista en tiedä. No, sokerilakko ei ihan ole pitänyt, joten en odota mitään -2kg tulosta maanantaina.
Sokerilakon tilanne on aika jännittävä. Viime viikolla meni perjantaina työpaikan virkistäytymisessä karkkia ja raparperipiirakkaa, tällä viikolla tiistaina suklaapatukka ja keskiviikkona pulla. Niin ja eilen pari dominokeksiä töissä ja pari suklaakarkkia miehen pussista. Kummallisinta on, ettei minulla ole edes morkkista. Olen käynyt juoksemassa, kahvakuulaillut ja pelannut jalkapalloa (huippua!). Keskiviikkona kävin myös salilla tekemässä erittäin hyvän, koko kropan perustreenin. Oli jotenkin tosi hyvä fiilis alusta loppuun ja tein useamman sarjan entisillä maksimipainoilla (teen siis normaalisti 4 10 toiston sarjaa, joista 1-2 kevyemmillä ja 2-3 sitten raskaammilla, eilen tein 0-1 sarjaa kevyillä, 2-3 sarjaa raskailla ja 1 sarjan uusilla maksimeilla). Jee. Eilen piti juosta intervallilenkki, mutten vaan jaksanut lähteä. Tänäänkään en juoksemaan pääse, mutta lopettelin juuri 30min tappotahtisen kuntopiirin (sis. 114 hyppyä). Huomenna on taas juoksupäivä, samoin sunnuntaina. Huomenna varmaan pitkä peruslenkki ja sunnuntaina sitten ne intervallit, ja jos vaan aikaa riittää niin ehkäpä siihen päälle vielä punttia.
En tiedä miksen vain ole kokonaan ilman sokeria, koska tällä liikuntamäärällä paino tippuisi tasan varmasti jo pelkästään ne suklaat heivaamalla. Arvaan jo valmiiksi, että herkuttelen myös tänään; lähdemme viettämään juhannusaattoa miehen isän ja tämän naisystävän kanssa ja minä lupasin leipoa kakun, enkä tosiaankaan usko että naisystäväkään ihan tyhjien lautasten kanssa siellä odottaa.
Ehdin eilen kyseenalaistaa jo koko tietoisen painonpudotuksenkin. Juu, minulla on vielä suunnilleen 12kg BMI:n mukaiseen normaalipainoon, mutta jotenkin se ei vaan motivoi tarpeeksi. Olen tosi hyvässä kunnossa ja kunto paranee entisestään koko ajan. Äskeiseenkin tappotreeniin olisin todennäköisesti kuollut vielä talvella, nyt syke tasaantui nopeasti eikä jälkeenpäinkään vapisuta enää samaan tyyliin kuin esim. ensimmäisten salikertojen jälkeen. Mulla on tosi hyvä olo ja se näkyy myös ulospäin. Laitoin aamulla päälleni mekon sen kummempia miettimättä, kunnes tajusin etten ole käyttänyt mekkoja moneen vuoteen. Ja äsken sain vähän hullun idean kokeilla, kuinka pitkä matka vielä on siihen, että yo-mekko menee kiinni - juhlien aikaan painoin noin 80 kiloa eli noin kahdeksan kiloa vähemmän kuin nyt. Oletuksena siis oli, ettei se vielä mene kiinni, kun ei se mennyt häidenkään aikaan 3 vuotta sitten kun painoin suunnilleen saman verran kuin nyt. No niin vain sujahti vetskari ylös asti ja mekko istui tosi nätisti! Onhan se tiukempi kuin silloin juhlapäivänä, mutta on mulla isommat tissitkin ja tosiaan se 8kg enemmän painoa. Puhkesin hillittömään itkuun seistessäni siinä peilin edessä kun tajusin, että mulla ihan tosi on tämä mekko päällä ja vaikka painoa on saman verran kuin 3v sitten, niin urheilu tekee mitä ilmeisemmin jotakin.
Kirjoitin vielä kolme viikkoa sitten valtavasta motivaatiopiikistä ja päätöksestä kiristää ne 20kg vaikka väkisin pois. Nyt kun luen tuota tekstiä uudelleen, en yhtäkkiä voikaan allekirjoittaa sitä. Joo, tulevaisuus on iso juttu ja motivoi edelleen. Mutta enää en olekaan ihan varma siitä, onko jouluaatto sittenkään se deadline ja jos on, niin pitäisikö sitä tavoitetta kuitenkin katsoa vielä uudelleen. Tuo yo-mekon sovittaminen nimittäin taisi todistaa sen, että jos paino onkin nyt sama kuin 3v sitten, niin mitat ei passaa yksiin enää. Johtuuko se sitten lihaksesta, synnytyksen tuomasta lantionleventymisestä vai pari kuppikokoa isommista rinnoista, on toisarvoinen juttu. Pointti on siinä, etten tiedä onko se maaginen 68 kiloa sittenkään saavutettavissa tai edes tarpeellinen tavoite. Mitä jos jonain aamuna herään, katson peiliin ja tajuan, että nyt on juuri tasan hyvä ja puntari näyttääkin vaikka 75 kiloa? Pitääkö minun väkisin vielä puskea ne viimeiset 7kg vai voinko keskittyä ylläpitoon?
Tavoitteesta en silti halua luopua, kyllä se sokerin jättäminen ja aktiivinen painonpudotuskin kolkuttelee vielä tuolla takaraivossa. Ehkä sitten klassisesti juhannuksen jälkeen maanantaina jätän ne herkut pois ja keskityn sarjakautta varten treenaamiseen. Kyllähän sekin on nimittäin fakta, että treenattava on ja kovaa jos lokakuussa meinaa pelata aloituskuusikossa. Ja mikäpä sen helpompaa kuin jättää ylimääräiset hötöt ruokavaliosta pois niin painokin tippuu siinä sivussa sitten.
Painoindeksin mukaan normaalipaino 174-senttisellä olisi 75,7 kiloa. Se kuulostaa tänään siltä, mihin haluan tavoitteeni asettaa. Katsellaan sen jälkeen jatkoa; jos vielä tuntuu että paukkuja riittää niin sitten niin. Mutta jos tuo paino tuntuu hyvältä, niin sitten saan olla siinä. Tuohon on kuitenkin tosiaan vielä se reipas 12kg matkaa ja edessä on valtavasti treeniä, joten kroppa ehtii muuttua vielä tuon kilohaarukan sisällä vaikka miten paljon. Jossain vaiheessa minun pitäisi myös tosissani sisäistää ja hyväksyä sekin, että minusta ei koskaan tule fitness-kisaajaa eikä sixback ole missään nimessä saavutettavissa, kiitos vatsanseudun raskausarpien ja löysän, "ylimääräisen" ihon. Ja toinen iso juttu on se, että siinä tavoitepainossa olisi tarkoitus tosissaan pysyä tulevia raskauksia lukuunottamatta seuraavat 40 vuotta vähintäänkin, joten siinäkin mielessä tuo 68 kiloa on kohtuuhurja tavoite, kun se on alle viiden kilon päässä lukioiän pienimmästä painostani.
Ehdin minä miettiä sitäkin, onko tämä luovuttamista tai että olenko mä vaan niin tajuttoman heikko, etten osaa pysyä erossa suklaasta ja sitten oikeutan ne herkut itselleni tällä tavalla. No ehkä vähän niinkin, olenhan perusluonteeltani kuitenkin kohtuullisen laiska. Silti tässä on mun mielestä ennenkaikkea kyse aikuistumisesta ja sen ymmärtämisestä, että maailmassa - painonpudotuksessakin - on olemassa muitakin sävyjä kuin musta ja valkoinen. Ettei aina tarvitse olla paras ja että kyllä se "Pudotin painoa 23 kiloa" kuulostaa aivan yhtä hyvältä kuin "Pudotin painoa 30 kiloa". Ja ettei se suklaapala ole merkki heikkoudesta ja luuseriudesta vaan siitä, että olen ihminen joka tykkää suklaasta. Niin kauan kuin syön sen suklaapatukkani ennen tai jälkeen kovan salitreenin niin homma on tasapainossa. Sitten jos se suklaapatukka vaihtuu levyksi ja treenejä alkaa viikoittain jäädä väliin "koska en jaksanut", niin on aika tehdä jotakin.
Eli siis kaiken tämän järkyttävän pitkän ajatusoksennuksen pointti taisi olla se, että täten päätän painaa jouluaattoaamuna korkeintaan 75,7 kiloa. Sivupalkkiin tulee pientä viilausta ja asenteeseen toivottavasti myös, kun olen ihan pian projektin puolivälissä!
Sokerilakon tilanne on aika jännittävä. Viime viikolla meni perjantaina työpaikan virkistäytymisessä karkkia ja raparperipiirakkaa, tällä viikolla tiistaina suklaapatukka ja keskiviikkona pulla. Niin ja eilen pari dominokeksiä töissä ja pari suklaakarkkia miehen pussista. Kummallisinta on, ettei minulla ole edes morkkista. Olen käynyt juoksemassa, kahvakuulaillut ja pelannut jalkapalloa (huippua!). Keskiviikkona kävin myös salilla tekemässä erittäin hyvän, koko kropan perustreenin. Oli jotenkin tosi hyvä fiilis alusta loppuun ja tein useamman sarjan entisillä maksimipainoilla (teen siis normaalisti 4 10 toiston sarjaa, joista 1-2 kevyemmillä ja 2-3 sitten raskaammilla, eilen tein 0-1 sarjaa kevyillä, 2-3 sarjaa raskailla ja 1 sarjan uusilla maksimeilla). Jee. Eilen piti juosta intervallilenkki, mutten vaan jaksanut lähteä. Tänäänkään en juoksemaan pääse, mutta lopettelin juuri 30min tappotahtisen kuntopiirin (sis. 114 hyppyä). Huomenna on taas juoksupäivä, samoin sunnuntaina. Huomenna varmaan pitkä peruslenkki ja sunnuntaina sitten ne intervallit, ja jos vaan aikaa riittää niin ehkäpä siihen päälle vielä punttia.
En tiedä miksen vain ole kokonaan ilman sokeria, koska tällä liikuntamäärällä paino tippuisi tasan varmasti jo pelkästään ne suklaat heivaamalla. Arvaan jo valmiiksi, että herkuttelen myös tänään; lähdemme viettämään juhannusaattoa miehen isän ja tämän naisystävän kanssa ja minä lupasin leipoa kakun, enkä tosiaankaan usko että naisystäväkään ihan tyhjien lautasten kanssa siellä odottaa.
Ehdin eilen kyseenalaistaa jo koko tietoisen painonpudotuksenkin. Juu, minulla on vielä suunnilleen 12kg BMI:n mukaiseen normaalipainoon, mutta jotenkin se ei vaan motivoi tarpeeksi. Olen tosi hyvässä kunnossa ja kunto paranee entisestään koko ajan. Äskeiseenkin tappotreeniin olisin todennäköisesti kuollut vielä talvella, nyt syke tasaantui nopeasti eikä jälkeenpäinkään vapisuta enää samaan tyyliin kuin esim. ensimmäisten salikertojen jälkeen. Mulla on tosi hyvä olo ja se näkyy myös ulospäin. Laitoin aamulla päälleni mekon sen kummempia miettimättä, kunnes tajusin etten ole käyttänyt mekkoja moneen vuoteen. Ja äsken sain vähän hullun idean kokeilla, kuinka pitkä matka vielä on siihen, että yo-mekko menee kiinni - juhlien aikaan painoin noin 80 kiloa eli noin kahdeksan kiloa vähemmän kuin nyt. Oletuksena siis oli, ettei se vielä mene kiinni, kun ei se mennyt häidenkään aikaan 3 vuotta sitten kun painoin suunnilleen saman verran kuin nyt. No niin vain sujahti vetskari ylös asti ja mekko istui tosi nätisti! Onhan se tiukempi kuin silloin juhlapäivänä, mutta on mulla isommat tissitkin ja tosiaan se 8kg enemmän painoa. Puhkesin hillittömään itkuun seistessäni siinä peilin edessä kun tajusin, että mulla ihan tosi on tämä mekko päällä ja vaikka painoa on saman verran kuin 3v sitten, niin urheilu tekee mitä ilmeisemmin jotakin.
Kirjoitin vielä kolme viikkoa sitten valtavasta motivaatiopiikistä ja päätöksestä kiristää ne 20kg vaikka väkisin pois. Nyt kun luen tuota tekstiä uudelleen, en yhtäkkiä voikaan allekirjoittaa sitä. Joo, tulevaisuus on iso juttu ja motivoi edelleen. Mutta enää en olekaan ihan varma siitä, onko jouluaatto sittenkään se deadline ja jos on, niin pitäisikö sitä tavoitetta kuitenkin katsoa vielä uudelleen. Tuo yo-mekon sovittaminen nimittäin taisi todistaa sen, että jos paino onkin nyt sama kuin 3v sitten, niin mitat ei passaa yksiin enää. Johtuuko se sitten lihaksesta, synnytyksen tuomasta lantionleventymisestä vai pari kuppikokoa isommista rinnoista, on toisarvoinen juttu. Pointti on siinä, etten tiedä onko se maaginen 68 kiloa sittenkään saavutettavissa tai edes tarpeellinen tavoite. Mitä jos jonain aamuna herään, katson peiliin ja tajuan, että nyt on juuri tasan hyvä ja puntari näyttääkin vaikka 75 kiloa? Pitääkö minun väkisin vielä puskea ne viimeiset 7kg vai voinko keskittyä ylläpitoon?
Tavoitteesta en silti halua luopua, kyllä se sokerin jättäminen ja aktiivinen painonpudotuskin kolkuttelee vielä tuolla takaraivossa. Ehkä sitten klassisesti juhannuksen jälkeen maanantaina jätän ne herkut pois ja keskityn sarjakautta varten treenaamiseen. Kyllähän sekin on nimittäin fakta, että treenattava on ja kovaa jos lokakuussa meinaa pelata aloituskuusikossa. Ja mikäpä sen helpompaa kuin jättää ylimääräiset hötöt ruokavaliosta pois niin painokin tippuu siinä sivussa sitten.
Painoindeksin mukaan normaalipaino 174-senttisellä olisi 75,7 kiloa. Se kuulostaa tänään siltä, mihin haluan tavoitteeni asettaa. Katsellaan sen jälkeen jatkoa; jos vielä tuntuu että paukkuja riittää niin sitten niin. Mutta jos tuo paino tuntuu hyvältä, niin sitten saan olla siinä. Tuohon on kuitenkin tosiaan vielä se reipas 12kg matkaa ja edessä on valtavasti treeniä, joten kroppa ehtii muuttua vielä tuon kilohaarukan sisällä vaikka miten paljon. Jossain vaiheessa minun pitäisi myös tosissani sisäistää ja hyväksyä sekin, että minusta ei koskaan tule fitness-kisaajaa eikä sixback ole missään nimessä saavutettavissa, kiitos vatsanseudun raskausarpien ja löysän, "ylimääräisen" ihon. Ja toinen iso juttu on se, että siinä tavoitepainossa olisi tarkoitus tosissaan pysyä tulevia raskauksia lukuunottamatta seuraavat 40 vuotta vähintäänkin, joten siinäkin mielessä tuo 68 kiloa on kohtuuhurja tavoite, kun se on alle viiden kilon päässä lukioiän pienimmästä painostani.
Ehdin minä miettiä sitäkin, onko tämä luovuttamista tai että olenko mä vaan niin tajuttoman heikko, etten osaa pysyä erossa suklaasta ja sitten oikeutan ne herkut itselleni tällä tavalla. No ehkä vähän niinkin, olenhan perusluonteeltani kuitenkin kohtuullisen laiska. Silti tässä on mun mielestä ennenkaikkea kyse aikuistumisesta ja sen ymmärtämisestä, että maailmassa - painonpudotuksessakin - on olemassa muitakin sävyjä kuin musta ja valkoinen. Ettei aina tarvitse olla paras ja että kyllä se "Pudotin painoa 23 kiloa" kuulostaa aivan yhtä hyvältä kuin "Pudotin painoa 30 kiloa". Ja ettei se suklaapala ole merkki heikkoudesta ja luuseriudesta vaan siitä, että olen ihminen joka tykkää suklaasta. Niin kauan kuin syön sen suklaapatukkani ennen tai jälkeen kovan salitreenin niin homma on tasapainossa. Sitten jos se suklaapatukka vaihtuu levyksi ja treenejä alkaa viikoittain jäädä väliin "koska en jaksanut", niin on aika tehdä jotakin.
Eli siis kaiken tämän järkyttävän pitkän ajatusoksennuksen pointti taisi olla se, että täten päätän painaa jouluaattoaamuna korkeintaan 75,7 kiloa. Sivupalkkiin tulee pientä viilausta ja asenteeseen toivottavasti myös, kun olen ihan pian projektin puolivälissä!
torstai 13. kesäkuuta 2013
Ennätyksiä viikon välein
Hups, bloggailu on vähän jäänyt. Pahoitteluni. Olen siivonnut kotona aivan hulluna joka ilta (ei sillä että täällä jotain edistystä näkyisi), käynyt mökillä ja treenaillut, joten aikaa bloggailuun ei ole kamalasti jäänyt.
Tapahtunut on kyllä senkin edestä! Viikko sitten juoksin elämäni ensimmäisen tunnin mittaisen lenkin, ja matkaksi kertyi 8,7km. Aika todella jees, ellen sanoisi. No, jottei siihen jäätäisi, niin tänään kävin tunnin ja 9 kilometrin lenkillä. Yhdeksän kilometrin! Mieletön olo. Varsinkin, kun juoksin vaaraan eli menomatkasta yli puolet oli ylämäkeä. Jospa kuukauden sisään pääsisin hehkuttamaan sitä kymppiä!
Nytkään en ehdi tämän enempää, laitan Suurimman pudottajan Katsomosta pyörimään, painun suihkun kautta sänkyyn ja aamulla viikon viimeinen herätys. Palataan paremmalla ajalla!
Tapahtunut on kyllä senkin edestä! Viikko sitten juoksin elämäni ensimmäisen tunnin mittaisen lenkin, ja matkaksi kertyi 8,7km. Aika todella jees, ellen sanoisi. No, jottei siihen jäätäisi, niin tänään kävin tunnin ja 9 kilometrin lenkillä. Yhdeksän kilometrin! Mieletön olo. Varsinkin, kun juoksin vaaraan eli menomatkasta yli puolet oli ylämäkeä. Jospa kuukauden sisään pääsisin hehkuttamaan sitä kymppiä!
Nytkään en ehdi tämän enempää, laitan Suurimman pudottajan Katsomosta pyörimään, painun suihkun kautta sänkyyn ja aamulla viikon viimeinen herätys. Palataan paremmalla ajalla!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)