...kerrankin! Normaalisti mun "nyt tää loppuu ja alan olemaan ihmisiksi" kaatuu aina johonkin huonoon tekosyyhyn ja mässytän pari viikkoa vielä karkkia. No nyt ei käynytkään niin! Nyt on torstai, ja aamupaino oli 93,2. Eli 1,2kg lähtenyt jo sokeriturvotusta kävelemään, hyvähyvähyvä. Olen siis ollut syömättä mitään makeaa tai suolaista herkkua, ja onhan tämä ollut taas melkoista taistelua, pakko myöntää. Varsinkin eilen töissä tarjoiltu raparperikiisseli vaniljavaahdolla oli aika paha. Mutta olen selvinnyt! Ajattelin, että olen kokonaan sokerittomana niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja sitten voisin miettiä esim. kerran kuukaudessa karkkipäivää. Tai kerran parissa viikossa, useammin ei kuitenkaan.
Mutta nyt mun pitää rientää laittamaan hiukset ja naama kuntoon ja suunnata töihin. Tuo 45min työmatka on muuten mulle täysin ok (isompi ongelma se tuntuu olevan kaikille muille, kun päivittelevät miten mä siis niinku ikinä jaksan ajaa tuota :D), mutta aamuvuoroviikkojen klo 06:00 herätys on aika... eh... no epäinhimillinen. Mutta sekin väsymys menee ohi, kun vaan pääsee sängystä ylös. Autossa onkin taas oikeastaan ihan kivaa luukuttaa musiikkia just niin kovalla kuin haluaa, kun tyttö (ja tytön pilaamattomat korvat) ei ole takapenkillä toimittamassa kriitikon virkaa. P!nk oli tytön mielestä hyvä (hytkymistä turvaistuimessa ja mukana laulua), mutta kevyempi lenkkilista ja Flo Rida sai murskatuomion (loukkaantunut parkuminen ja välitön hiljentyminen kun vaihdoin raskaampaan listaan ja Foo Fightersiin ja Sonata Arcticaan, rokkari/hevaristiveljen epäillään syyllistyneen aivopesuun).
Hienoa, hyvä sinä! :) Mie oon kans miettiny tuota, että jossain vaiheessa antais itelleen luvan pitää herkkupäiviä silloin tällöin, mut en oikein tiedä. Jotenkin vain tuntuu järkevämmältä ajatella (ainakin omalla kohdallani), että olis vaan ilman tuommoisia, ei tulis mitään houkutuksia repsahdella. Ei se toisaalta tän päivän murhe olekaan, kerkee miettiä myöhemminkin. :) Tsemppiä sokerittomaan elämään ja koko projektiisi muutenkin. <3 Tää blogi on edelleen tosi inspiroiva. :)
VastaaPoistaPs. Tyttärelläsi vaikuttaa olevan hyvä musiikkimaku! :D
Mie ajattelen niin, että kun kyseessä on oikeasti loppuelämän juttu, niin haluan opetella sen kohtuuden. Että toimis semmonen järkevä systeemi jossain vaiheessa oikeasti. Pakkohan mun on se opetella, koska en vaan näe että olisin loppuelämän sokeriton. Eli jotain myönnytyksiä on kehiteltävä ja ennenkaikkea saatava siitä rutiini :)
PoistaPs: Niin sillä on joo :D Sitä on aivopesty kyllä huolella vähän rokimpaan suuntaan sekä erään veli-ihmisen että toisen siskon puolelta... muuten ihan jees mutta MINUSTA olis kiva joskus kuunnella jotain oikein luokatonta radiopoppia :D