Sivut

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Luuserin terveiset

Juupasejuu. Aamulla painoin 84,9 kiloa. Että joo. Mutta ihan saan itseäni syyttää!

Viime viikkoina ei ole nimittäin kiinnostanut joku ruokavalio yhtään. Ei siis niin vähääkään. Ei, vaikka vasta kirjoitinkin että joo nyt minä rupean herkkulakkoon ja kaikkea. Sitä kesti viikon. Liikuntakaan ei ole pariin viikkoon maittanut entiseen malliin, vaikka olen minä kiltisti sen 4-6 treeniä puskenutkin menemään. Ainoa, mikä on napannut ollenkaan, on lajitreenit. Niitä onkin taas kolme viikossa ja harrastevuoro päälle, mutta eipä ne yksinään oikein riitä mihinkään.

On vaan jotenkin niin blaahihansama-olo koko painonpudotuksen suhteen. On muka niin hyvä olla ja läpäläpälää. On kai, tai siis, onhan mulla hyvä näinkin. Olen hyvässä kunnossa, kehityn koko ajan, vaatekaupoissa ei tartte ostaa isointa kokoa (ihan niinku mulla rahaa johonkin vaatteisiin olis, mutta siis teoriassa), ruokavalio on pääpiirteittäin aivan kunnossa ja sitä rataa.

Mutkumutkumutku. Sitten tulee se mutku. Mutku mä vaan haluan painaa alle 80kg ja edelleen jossain takaraivossa kolkuttelee jopa se 70 kilon rajapyykki. Koska en minä oikeasti halua loppuelämääni näyttää tältä. Koska olen minä edelleen ihan oikeasti ylipainoinen. Lihava. No, rumakin.

Miksi en sitten saa itseäni niskasta kiinni? Mikä siinä suklaalevyssä on muka niin mahtavaa? Tai omenapiirakassa (ok, suomalaisista ompuista tehty tuore omenapiirakka on mahtavaa)? Miksi minä en saa pidettyä itseäni ruodussa sen vertaa, että pääsisin edes siihen normaalipainoon? Mikä minua vaivaa?!

Jos nyt tässä vaiheessa kertoisin, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni todella, todella vakavasti harkinnut ateriankorvikedieettiä. (Juu tässä vaiheessa saa ottaa olkapäistä kiinni ja ravistella.) Siis nutrilettiä tai sellaista. Että jos niillä saisi sen viimeisen 10kg runtattua vauhdilla pois, niin sitten voisin keskittyä ylläpitoon. Koska kyllä minä sen näköjään osaan, ei siihen muuta vaadita kuin normitreenitahti ja vähän suklaata.

Fiksu laskee, ettei pudottamiseen tarvitse kuin jättää ne suklaat ja muu ylimääräinen kökkö pois.

Ja minä en saa sitä aikaiseksi.

Luuseri lähtee nyt töihin. Parempaa keskiviikkoa teille.

4 kommenttia:

  1. Voihan räkä. Itellä on jotensakkii samat fiilikset. Paitsi että en liiku yhtään enkä enää syökään fiksusti ja siksi lihon. Mut ei oikein jaksa sekään kiinnostaa. Onhan näitä nihkeitä kausia ollu ennenkin ja aina ne on menny ohi, pitää vaan luottaa siihen. Tsemppiä nyt oikein paljon sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä ohi menee, taas vähän ajan päästä. Halaus sullekin!<3

      Poista
  2. Tuosta nutriletista tms, ei kai se nyt niin järjetön ajatus edes ole :D itsehän kyllästyin itseeni ja läskeiheni totaalisesti tuossa vuodenvaihteessa ja cambridge-korvikkeiden, valmennuksen, liikunnan ja normiterveellisenruoan avulla tiputin 27kg kesään mennessä. :) juuri se oli ajatus että en jaksa laihduttaa kun siinä menee niin kauan... Että kun kilot saisi pois niin sitten opettelen pitämään ne poissa. Ja ihme kyllä mulla tämä ajattelu on toiminut... Okei, kesän aikana tuli herkuteltua sen verran jätskillä (ja muutenkin) että tällä hetkellä olen tilanteessa -25 vuodenvaihteeseen verrattuna, mutta se minun alkuperäinen tavoite olikin ja tuo 2 kiloa enemmän tuli silloin vähän vahingossa. Nyt on ollu helppoa taas pitää paino kun on alkanut normaali arki, työt, ruokarytmi ja liikuntarytmi. Mäkin liikun 4-5krt viikossa, ja se kyllä auttaa painon pysymisessä samana vaikka tulisikin sitä suklaata syötyä. Kyllä treenatessa (vaikka juoksulenkillä tms) tulee yleensä kulutettua ne herkuissa syödyt energiat, kun ei jokapäivä syö jne.... Mutta siis ajatukseni oli se että vaikka itsekin olen ollut aina hyvin epäileväinen noita pussikuureja kohtaan, niin kyllä ne voi toimiakin, ja oon kyllä enemmän ku tyytyväinen että tuota hullua pussidieettia käytin apuna :D oli se vaan eri kiva olla jo viime kesänä normaalipainoinen kuin mahdollisesti vasta ensi kesänä... Ja tästä normipainosta aion pitää kiinni :)
    Ps. http://www.cambridgeohjelma.fi/main/fi/valmentajat/alue-6/reetta-parviainen/marja--27-kg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä urheilen nykyään niin paljon, etten senkään takia viitti. Mutta noin yleisesti oon vaan tosi tosi vahvasti noita vastaan. Ihana että sulle on tuonut avun :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, arvostan sitä! :)