Aamulla vaaka näytti neljänkin tarkistuksen (jep, hyppäsin viidesti...) jälkeen 84,0. Kuudennella kerralla 83,8, joten uskottava on. Hullua. En enää ikinä yritäkään syödä fiksusti. :D
No ei vaan, totuushan on se, että kyllä minä fiksusti syön. Erittäin fiksusti. Mutta koska herkuttelen, olen varma että paino nousee tai vähintäänkin jumittaa. Etten minä saa liikunnalla mitään kulutettua ja olen surkea ihminen. En ole oikein sisäistänyt vielä, että minun kroppa on ruvennut toimimaan niinkuin pitääkin, ettei enää suklaapatukan katsomisesta hyppää kahta kiloa vyötärölle. Olen kyllä miettinyt, että mistähän tämä johtuu. Ehkä siitä, että pääpiirteittäin ruokavalioni on hyvä, vaikka syönkin liikaa suklaata. Ehkä siitä, että olen opetellut juomaan tosi paljon vettä. Ehkä siitä, että liikun paljon ja monipuolisesti. Ehkä siitä, että henkisestikin voin 100000000000000000000000000000000000 kertaa paremmin kuin vaikkapa vuosi sitten. En tiedä. Enkä valita!
Mutta nyt viikon viimeiseen työpäivään, viimeinkin. Tämä viikko on tuntunut miltei kuukaudelta. Tänään meidän perhe pakkaa laukut ja koirat autoon ja ottaa omatoimisen, neljän päivän mittaisen irtioton arjesta. Lähdemme mummolaan, nettiyhteyksien ulottumattomiin ja tulemme vasta tiistai-iltana kotiin. Parhautta. Kahdet lajitreenit jäävät väliin, mutta tiistai-iltana suuntaan harrastevuorolle ja viikonlopun liikunnat hoituvat kyllä takuulla, kun nappaan tuon hieman vajaa 10kg taaperon selkään ja kiikun läheiseen vaaraan nauttimaan ruskasta ja rauhasta.
Hyvää viikonloppua teille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, arvostan sitä! :)