Takapakkia

Aamupaino 93,2, että juu hieman noita sairauskiloja/-turvotuksia tässä olis sulateltavana. Ärsyttää ärsyttää ärsyttää!

No joo, ei siinä mitään. Tänään ohjelmassa operaatio osta kahvakuula. Jos paikallisesta urheiluliikkeestä ei löydy sopivaa (ajattelin ostaa 8kg kuulan), niin sitten tilaan sen hemmetin kuulan nyt kuitenkin. Olen miettinyt tuota nyt ihan riittävän kauan, eiköhän sille käyttöä tule. Ja minustahan se on kiinni eikä kenestäkään muusta.

Jees, nyt ei ehdi muuta, vartin päästä pitäisi istua autossa ja naama on kampaamatta ja puurosta yli puolet jäljellä. Illalla taas treeneihin, jou!

Eiku yks juttu vielä. Olin eilen minusta riippumattomista syistä (se polttoainemittari valehteli!!!) autossa yksin miltei 45min levikkeellä, seuranani vain mieheltä autoon unohtunut salmiakkipussi. Ei käyny mielessäkään, oikeasti! Menikö tämä tällä kerralla muka näin äkkiä ohi?! :D

Melkein huijasin

Ostin Stevialla makeutettua suklaata. Myönnetään, sokerilakkoilevalle suklaaholistille sanapari sokeriton suklaa näytti suurinpiirtein taivaan porttien avaimelta :) Pahaahan se oli. Tai ei varsinaisesti pahaa, mutta kyllä siitä tuli lähinnä kiukkuiseksi. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni 75g levystä jäi yli puolet syömättä.

Mietin, pitäisikö yrittää valmistaa itse raakasuklaata. Raakasuklaa.com tarjoaa ainakin hurjan hyvän tietopaketin ja yksityiskohtaiset ohjeet valmistamiseen, joten kynnys alkaa olla matalahko. Hunajaahan siihen kyllä tulee, mutta muutoin sen saisi valmistettua sokerittomana.

Mietin myös sitä, pitäisikö suosiolla sallia itselleen tumma suklaa- karkkipäivä...

...ja kaiken tämän jälkeen tulin siihen tulokseen, että minähän en huijaa. Siispä unohdetaan raakasuklaat ja muut jymäytykset ja pelataan puhdasta peliä. Minä en syö makeaa ennen kesäkuuta ja sillä piste.

Tänään treenit, jee! Johan tässä poltteleekin päästä kentälle. Vielä vaan pitäisi malttaa melkein viisi tuntia, sen ajan voiskin käyttää jotenkin järkevästi... olishan tuota koulua ja siivousta ja ties mitä. Yh. No hyvää musiikkia soimaan niin jospa se tästä.

Mukavaa sunnuntaita!

"Otakko sal..." "NO EN VARMANA OTA ÄLÄ TARJOA MULLE!!!!!" "...hullu."

HALUAN SALMIAKKIA.

Ei mulla muuta. Eiku joo, kävin lenkillä. 45min, suunnaton turhautuminen koiriin, pulkkaan ja surkeaan kelkkajälkeen ja hirveä hiki. No tulipa testattua eilen tulleet urheilurintsikat - Adidaksen liivit oli aivan täydellisen kokoiset ja uskomattoman mukavat päällä, jee! Niken liivit on testaamatta käytössä, mutta sovituksen perusteella ovat oikein hyvät myös. Vähän tukevammat kuin Adidakset eli palloiluun oikein hyvät. Tai siis tuo oli sama malli kuin mulla oli ennestään, mutta liivit on kokoa pienemmät. Hähä, siinä teille :) Niin ja olokin oli lenkin jälkeen oikein loistava, eli eiköhän tässä aleta palailemaan normaalirytmiin liikkumisen suhteen. Onhan tässä jo viikko lusmuiltu!

Mutta nyt Voice of Finland ja samalla vähän meikkiä naamaan, mä lähden tänään humputtelemaan! Tosin autolla ja Pepsikin pitää pyytää sokerittomana, mutta painottaisin nyt, että seura on aivan parasta. Palaillaan!

Ei lisättyä sokeria

Kuva

Sairastelu jatkuu. Itse alan olla jo suurinpiirtein tolpillani ja mietinkin, että huomenna vois olla paikallaan jo lenkki. Tänään voisin olon puolesta mennä jo pelaamaan, mutten ehkä viitsi kun huominenkin on kuitenkin töistä vielä sairaslomaa... niin menen sitten suosiolla vasta sunnuntaina. Tuleepahan levättyä kunnolla. Tytön piti mennä tänään hoitoon, jotta saisin oikeasti levätä yhden päivän, mutta kappas kappas miehellä nousi kuume ja se niistä yöunista ja tämän päivän levosta... tämä on niin tätä.

Mutta se siitä valittamisesta, minkäpä näille voi. Jospa meidän perheen sairastelut alkais olla tällä erää tässä.

Kuva

Se mitä tulin tunnustamaan, oli se että karkinsyönti on vähän riistäytynyt käsistä. En syö älyttömästi kerralla, mutta syön lähes päivittäin. Varsinkin nyt kipeänä suklaa on ollut jotakuinkin ainoa asia, mitä tekee mieli laittaa kurkusta alas. Tälle on tultava stoppi ja se stoppi alkaa nyt. Kestää minkä kestää - tavoitteena valmistujaiset kesäkuun alussa (alunperin piti olla toukokuussa, mutta kuukaudella kyllä venähtää, eikä toukokuussa olisi aikaa järjestääkään). Olen pystynyt tähän ennenkin ja tiedän, että kaksi ekaa ja kaksi vikaa viikkoa ovat ne pahimmat. Selkeä päivämäärä helpotti tavoitteessa pysymistä viimeksikin, ja niin myös se, että mukana oli joku jolle oli "vastuussa" syömisistään. Tällä kertaa kaveria ei ole, mutta asetan itselleni palkinnon. Sitä en vielä tiedä, mikä se olisi. Olen kyllä haaveillut aivan kauhean pitkään Haglöfsin ulkoilupuvusta, mutta sen haluan ehkä ostaa kuitenkin vasta tavoitepainon saavutettuani. Valmistujaisjuhlani ovat 8.6, silloin saan ottaa kakkua niin paljon kuin sielu sietää. Siihen saakka nollalinja.

Miksikö nollalinja. No juuri tämän takia, että heti kun olen nollalinjasta lipsunut, palaan vanhoihin tapoihin. Ei se paino enää ole noussutkaan, mutta ei se myöskään laske, ainakaan niin nopeasti kuin olisi mahdollista. Ja toisekseen, olo oli niin loistava ilman sokeria että sekin riittää jo yksistään perusteluksi. Herkkuhetkiä tarvitsee, no ei tarvitse, se on fakta. Minä voin paremmin ja paino tippuu paremmin ilman sokeria. Ne kaksi asiaa painavat nyt vaakakupissa enemmän kuin se suklaalevy. Sitten, kun olen ylläpitovaiheessa parinkymmenen kilon päästä, voin alkaa miettimään jotain karkkipäiväsysteemiä tai jopa syödä silloin, kun tekee mieli. Siihen saakka on pakko olla natsi, jos haluan joskus pudottaa nämä kilot. Ja minä haluan.

Kuva

Elämäntaparemontti juu, mutta jos haluaisin syödä kuten loppuelämäni ajan tulen syömään, paino ei tippuisi mihinkään. Siihenhän koko painonpudotus perustuu, miinuskaloreille! Ei se paino tipu jos ei syö vähemmän kuin kuluttaa. Ja ensimmäisenä leikkurin kohteena ovat tietysti ne helpoimmat; turha sokeri, valkoiset jauhot ja muutenkin kaikki turha. Syön silloin, kun on nälkä, ja silloin kun syön, syön puhdasta ja fiksua ruokaa tarpeeksi paljon.

Että tällaista. Tänään ohjelmassa sairaan miehen hoivaamista, vähän siivousta ja ehkä jo ulkoilua. Mieli ainakin tekisi, alkaa jo pikkuhiljaa pää levitä tähän sisällä kököttämiseen. Jos me käytäisiin tytön kanssa ihan vähän vaan vaikka pulkkailemassa... ei mitään liikunnaksi laskettavaa vaan ihan sen verran, että tyttökin saisi väriä jo poskilleen kun sekään ei ole menneellä viikolla kuin juuri käväissyt pihalla tuon valtaisan rääntuotannon vuoksi.

Kivaa torstaita teille, mulla olisi nyt aamupäivällä loppukevään partio-ohjelman suunnittelua kun tyttökin meni nukkumaan!

Palkintopäivitys

Täällä ollaan edelleen puolikuntoisina. Raivostuttavaa. Tavoitteena on päästä sunnuntaina kentälle, sitä ennen tyydyn lepäämään kotona. Töistäkin sain sairaslomaa koko loppuviikoksi, ihan hyvä niin. Jospa tämän talven sairastelut sitten riittäisivät tähän...

No mutta joo.

Minullahan oli niitä palkintoja, jotka ovat nyt kyllä vähän unohtuneet. Katselin noita palkintoja ja päätin vähän muuttaa niitä - itsehän ajattelin tosiaan optimistisesti että ehdin ostaa -5kg kohdalla kesäkengät. No juupajuu. Mutta siis palatakseni aiheeseen, tässä edelliset palkinnot.

-5 kg - Kauniit kengät

-10 kg - Sykemittari treenin tueksi

-15 kg - Kampaajakäynti

-20kg - Uusi laukku

-25kg - Vaatekaapin uudistus ilman budjettirajoitetta!

Niin. Sykemittari saa olla, vaikkei sen kanssa lentopalloa voi kyllä pelata (nimim. kerran on sormi turvonnut siihen malliin että jäi epämuodostuneeksi lopullisesti, hieman on traumoja jäänyt eikä mulla siis koskaan ole edes kaulakorua pelatessa). Muun treenin kaveriksi se olisi kyllä hyvä! Kampaajakäynti - no, sen voi vaihtaa. Vaihdetaanpa näin.

-10kg - Sykemittari treenin tueksi

-15kg - Uusi treenikassi, mulla ei mahdu mihinkään vanhaan kamat mitenkään järkevästi. Todella, todella tarpeellinen ostos. :D

-20kg - OnePiece- haalari. Voi kyllä, luitte oikein, haluan potkupuvun. Olisko mitään helpompaa vaateasiaa treenimatkoille?

-30kg - Vaatekaappi uusiksi ilman mitään rajoja!

Tuohon -20 ja -30kg väliin keksin palkintoja myöhemmin, voi olla että 2,5 kilon välein jotain. No pitää katsoa.

Näillä mennään! Mä menen tekemään päivän urheilusuorituksen eli käymään postilaatikolla ja viemässä roskat. Palaillaan :)

Painopäivitystä

Arvasin! Se 90,9- paino taisi olla vain parin päivän syömättömyyden ja rään tulosta, tänään normisyömisten jälkeen aamupaino tasan 92kg. Saikulla olen vielä tämän päivän ja huomisen ainakin, räkätauti oli nimittäin siirtynyt tulehdukseksi poskionteloihin eli eipä ole asiaa ulkoilemaan vielä pariin päivään. No, ehdinpä kirjoittaa koulua... as if.

Mutta sellaista tänne. Ajattelin tässä aikani kuluksi jossain vaiheessa päivittää sitä palkintolistaa, jonka tein joskus blogin alkutaipaleella.

Palaamme siis piakkoin :)

11 kysymyksen haaste vol 2

Salli haastoi minut 11 kysymyksen haasteeseen, jonka olen itseasiassa tehnyt jo täällä. Vastaan kuitenkin nyt Sallinkin kysymyksiin!


1. Mikä sai sinut aloittamaan laihduttamisen? Oliko se joku tietty hetki, valokuva, kommentti yms?
Jaa, mikähän se viimeinen niitti olis ollut. Totaalinen kyllästyminen omaan oloon ja kroppaan varmaankin.

2. Miksi aloitit bloggaamisen?
Halusin jonkun paikan, johon purkaa ajatuksia treenistä ja ruoasta. Tykkään kirjoittaa, joten blogi oli aika luonnollinen vaihtoehto.

3. Lempi-laihdutusruokasi? 
En syö "laihdutusruokaa", mutta erityisen kevyistä ruoista tykkään peruskanasalaatista.

4. Vaikuttaako eläinten hyvinvointi tai eettisyys ruokavalintoihisi?  
Haluaisin sanoa että toki joo, mutta... ei se ehkä oikeasti. Tai tavallaan kyllä, koska ostan kaupasta hyvin harvoin lihaa ja silloinkin aina luomua. Mutta täytyy kyllä myöntää että enemmän valintaan vaikuttaa maku ja se, että olis tietysti täysin järjetöntä jättää käyttämättä metsästetty liha. Ja poro nyt vaan on parasta.

5. Mitä harrastat?
Lentopalloa, liikuntaa muutenkin, partiota, käsitöitä :) Musiikkia sen mitä ehdin, nykyään vähemmän kun opiskelu syö kaiken ajan.

6. Mitä teet työksesi? Vaikuttaako työsi painonpudotuksen "helppouteen"?
Olen töissä ryhmäperhepäiväkodissa. Ja tavallaan kyllä, koska päivät tulee liikuttua ja talvisin tulee kyllä viikoittain tehtyä lumitöitä. Samoin ruokarytmi on helppoa pitää säännöllisenä.

7. Kuinka palkitset itseäsi pudotetuista kiloista?
Mullahan oli se lista palkinnoista, mutta pitäisi päivittää se.

8. Keneltä saat tukea laihduttamiseen?
Mieheltä! Huutomerkit ei riitä. Aivan paras tuki. Eikä saa unohtaa ihania blogosfääri-ihmisiä - ilman teitä tuskin olisin jaksanut syksyllä tsempata ja nyt painaisin yli 7kg enemmän. Haluaisin kirjoittaa myös että "ystävät", mutta ääh, ne taitaa vain hidastaa tukemisen sijaan... jotenkin tuntuu että osa on lähinnä kateellisia ja osaa ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. En ole sitten kauheasti projektista ystäväpiirissä puhunutkaan.

9. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
Mies, tyttö, lentopallo, partio, ajatus siitä että ihan oikeasti kohta valmistun ja tuo koulupaska on ohi (unohdetaan ne kaikki miljardit rästitehtävät siitä välistä), hyvä musiikki, ystävät... aika perusjutut. Arki!

10. Lempiblogisi?
Tuossa sivupalkissa niistä on lista. Steffit on ehkä inspiroivin blogi, johon olen törmännyt.

11. Laihdutusvinkkisi aloittelevalle laihduttajalle? 
Kaksi sanaa: älä luovuta. Ei muuta. :D No ehkä se, että kannattaa heti aluksi tajuta, että painonpudotus ei ole useimmiten kovin kivaa, se ei tapahdu hetkessä eikä kannata verrata itseään muihin. Pitää löytää ne omat tavat ja siihen voi ihan tosissaan mennä puolikin vuotta. Ei saa luovuttaa!! Kattokaa nyt minua. Ensimmäiset kuukaudet jumia jumin perään ja yhtäkkiä palaset napsahti kohdalleen. Ja nyt ollaan yli 7kg miinuksella. Kyllä se siitä!