Burnoutin laidalla

Pienoismalli on taas sairaana, joten tämä työviikko jäi tasan kahden päivän mittaiseksi. (Pienoismalli-nimitys siitä, että kuulin eilen valehtelematta 5 kertaa tytön olevan ihan äitinsä kopio...) Ihan hyvä näin. Alkuviikko on nimittäin mennyt itkeskellessä, ihan oikeasti. Opparin deadline lähestyy vääjäämättä ja minulla on valmista tekstiä naurettavan vähän. Olen istunut tietokoneelle, kirjoittanut ja itkenyt. Kaikki ajatukset pyörivät koko ajan opparissa, tutkimustuloksissa, teoriapohjassa, lukemattomissa kirjoissa ja kirjoittamattomissa kappaleissa. Käyn kokopäivätöissä, suoritan työharjoittelua, treenaan, kirjoitan opinnäytetyötä, vedän partioryhmää, toimin kahden eri yhdistyksen hallituksessa, reissaan opiskelupaikkakunnalla 450km päässä ja elän sitä normaaliakin elämää; siivoan kotia, laitan ruokaa, hoidan koiria, vietän aikaa lapsen ja miehen kanssa. Tällä supernaisella alkaa pikkuhiljaa loppua patterit ja se purkautuu mulle ominaisesti itkuna ja kiukutteluna. Eilen romahdin aivan täysin, kun tajusin pyykänneeni parittoman määrän urheilusukkia. Tuijotin murheellisena kolmea samanlaista sukkaa, istuin lattialla ja itkin omaa surkeuttani. 

Että tällaista tänne. Nyt olen päättänyt tämän päivän pitää opparivapaana vyöhykkeenä ja siivota rauhassa ja ajan kanssa. Rauhoittua vähän, tehdä ruokaa ja rakentaa legoilla tytön kanssa. Illalla partio ja treenit putkeen, sitä ennen käväisen kirjastossa muutaman uuden lähteen perässä. Treenien jälkeen vuorossa sauna ja venyttelyt. Huomenna sitten taas kirjoittamista. 

Kyllä tämä tästä! Ei ole enää kauaa. Deadlineen on alle kaksi viikkoa, toisen ison työn deadlineen pari päivää enemmän. Sitten jäljellä on kuukausi tai puolitoista, joiden aikana suoritan kaikki rästit, ahotoinnit ja kypsärin. Ja sitten se on siinä. Minä valmistun kyllä. Tarvitsen vain tämän päivän johonkin ihan muuhun. Vähän lohduttaa ajatus siitä, että heinäkuussa minulla on ihan oikea loma. Loma, jolloin minulla ei ole töitä eikä koulua. Ei mitään velvollisuuksia kenellekään. Loma, jonka aikana saan keskittyä vain itseeni ja perheeseeni. Treenaamiseen ja lepäämiseen. Siihen on enää vajaat kolme kuukautta! Ei paljon mitään. Apinanraivolla eteenpäin.

Toivottavasti teillä on rauhallisempi kevät! Minä menen nyt lukemaan uusinta Trendiä, kun tyttö nukkuu kuumetta pois.