O-ou

Huiiii.

Jänskättää melkein!

Vaikka luulen ettei tänne nyt ainakaan kovin moni vanha "tuttu" löydäkään - tosin jos löytää, niin hauskaa sekin.

Mitäs tänne. Mistähän sitä aloittaisi?

Edellisestä tekstistä on nyt kulunut lähes kaksi vuotta, blogin aloituksesta puolestaan jo melkein neljä (!!!!). Tähän väliin on mahtunut uusi aloitettu ja kuopattu blogi, paljon treeniä, yksi kausi lentopalloa, punttia niin että paino nousi lähes kuusi kiloa, ylikunto sekä raskaus ja pikkuinen vauva. Meidän kuopus on nyt vajaa 4,5 kuukautta "vanha". Raskausaikana mun liikunnat jäivät käytännössä nollaan supistelujen ja erinäisten muiden vaivojen vuoksi, ja paino pääsi hiipimään mahtavat 18 kiloa ylöspäin. Noista kiloista on jäljellä tämän aamun 91,0 lukeman mukaan tasan kolme, eli ekassa neuvolassa painoin tasan 88 kiloa. Tuolloin tosiaan takana oli melkoisesti salia ja vaatekoko oli tismalleen sama kuin kuusi kiloa kevyempänäkin. Veikkaan että tuossa painossa oli jo jonkin verran nesteitä sun muuta vauvan kerryttämääkin, ehkä kilo tai kaksi korkeintaan.

Vauvan ollessa kaksiviikkoinen kävin ensimmäisellä lenkillä ja siitä lähtien olen tehnyt vähän sitä ja vähän tuota. Salille en ole vieläkään päässyt, mutta noin muuten lajivalikoimaan kuuluu hiihto, kuntonyrkkeily, harrastelulentis sekä kotitreenit milloin FitnessBlenderin kotijumpilla ja milloin kahvakuulalla. Liikunta maistuu silloin kun saan aikaiseksi, mutta vähän lisäboostia tässä nyt kaivattaisiin.

Oma olemus tuntuu nyt riittävän raskaalta ja löysältä, ja luulen että nyt, nyt on se hetki käsillä kun saan itseäni kunnolla niskasta kiinni ja kilot pois. Tavoitepainoa mulla ei niinkään ole, mutta haluan saada taas treenirutiineista ja järkevästä ruokavaliosta kiinni. Jälkimmäiseen ei kylläkään välttämättä vaadittaisi kuin sokerikoukusta irtautuminen...

...mutta koska olen minä, niin eihän se nyt käy. Kyllä tässä on nyt itsekseen yritetty ja koitettu ja vaikka mitä, siinä onnistumatta. Jotain motivaatiohommaa tässä nyt pitäisi löytää.

Siksipä 1) herättelen tässä blogia ja 2) ilmoittauduin justiinsa nettivalmennukseen.

4.4. alkaa Puretreeni. En tiedä pelottaako enemmän treeniohjelma vai maidoton ja gluteeniton ruokavalio, ehkä jälkimmäinen. Pitkään pohdin aloittelijoiden ja edistyneiden ryhmien väliltä ja päädyin lopulta jälkimmäiseen, vaikka kunnon punttitreenistä onkin kulunut jo lähes vuosi. Jotenkin se tuntui oikeammalta tähän saumaan, kun kaipuu nimenomaan levypainoja kolistelemaan alkaa olla jo aika kova.

Blogin halusin avata uudelleen pääasiassa kirjatakseni itselleni kaikenlaista muistiin, ja mietin uuden blogin avaamistakin, mutta kuitenkin sitten tuntui kivemmalta palata tähän vanhaan, tuttuun, turvalliseen ja anonyymiin.

Että täällä ollaan taas. Hauskaa. :)

Hei hei, nähdään toisaalla!

Jee, täällä taas. Olisipa tehnyt mieli kirjoittaa jo paljon, paljon aikaisemminkin, mutta en vain ole saanut aikaiseksi.

Olen kirjoittanut tätä blogia anonyymina, monestakin syystä. Varmaan isoin syy on siinä, että koen painonpudotuksen jostain syystä niin henkilökohtaiseksi jutuksi, etten ole osannut/halunnut kertoa siitä edes lähimmille ystävilleni. Joskus olen jotain ohimennen maininnut sille kaikkein lähimmälle ja vähän jotain syvällisempääkin joskus avannut, mutta noin muuten olen pitänyt suuni visusti kiinni aiheeseen liittyen. Täällä en ole julkaissut omakuvia juurikaan ja ne harvatkin ilman päätä, ja olen yrittänyt varjella niin asuinpaikkaani kuin nimeänikin ihan viimeiseen saakka (ei, nimeni ei ole Ida-Mari - se nimimerkki on peräisin eräältä paljon kuluttamaltani foorumilta, ja sinne se taas päätyi nimimerkkiepätoivon saattelemana sukupuustani, terkkuja vaan isomummolle pilven päälle :D).

Toinen syy on vähän hassumpi. Jotenkin nimittäin pelottaa, että väärät ihmiset löytäisivät blogini ja sitten ööh, nauraisivat? Tai siis. Lentopallohan on joukkuelaji, ja pelkään, että joukkuekaverit eksyvät blogiini ja sitten jostain syystä naureskelevat ja pitävät minua tyhmänä. No joo, todella realistinen pelko, myönnän. Mutta siltä se vain tuntuu.

Kolmas syy on sitten työni. Työskentelen kohtuullisen julkisessa paikassa pienellä paikkakunnalla, ja on aika kammottava ajatus, että joku hoitolapsen vanhemmista löytää blogini. Se tuntuu jotenkin tosi oudolta ajatukselta, vaikka eihän nyt treenaamisen pitäisi viedä piiruakaan pois lastenhoitajan uskottavuudestani :D

Nyt olen kuitenkin hiljattain miettinyt, että olisipa kiva kirjoittaa ihan vaan treeniblogia. Se tuntuu jotenkin kaikkein omimmalta jutulta. Kirjoittelenhan minä toki sellaista päiväkirjatyyppistä blogia Lily-portaalissa, mutta sinnekin treenijuttujen naputtaminen tuntuu hassulta - olenhan perustanut sen ensisijaisesti siksi, että kauempana asuvat kaverini pysyisivät jotenkin kärryillä meidän kuulumisistamme. Lily taas ei tunnu oikealta paikalta perustaa se ihan vaan treeniblogi, se on jotenkin niin ahdistavan julkinen kuitenkin. Tuntuu turvallisemmalta aloittaa nollasta, ihan sillä meiningillä että jos joku löytää vahingossa niin tervetuloa - jos ei, niin onpa treenipäiväkirjaa itselle tallessa. :)

Nyt on mun vuoro oli mulle kauhean tärkeä. Tykkäsin kirjoittaa, jäsentää ajatuksiani ja saada palautetta ja vastakaikua. Muutama kanssabloggaaja (erityisesti Mariann♥) on ollut todella tärkeässä roolissa vertaistukena ja tsempparina silloin kun usko on ollut aivan lopussa. Nyt on kuitenkin tullut aika laittaa pillit pussiin, lopullisesti. Aloittaa puhtaalta pöydältä, uuden profiilin, naaman ja runsaampien kuvien kera. Että tervetuloa tänne!

Nyt on mun vuoro saa jäädä ainakin toistaiseksi auki. Nyt ei ainakaan ole sellaista oloa, että tämä tarvitsisi piilottaa. Jos se olo joskus tulee, niin sitten piilotan tämän myöhemmin.

Mutta näihin sanoihin päättyy tämän blogin tarina. Kiitos kaikille kommentoineille ja lukijoille. Erityiskiitos Mariann sulle, kun olit siinä vierellä koko kaksi vuotta! Olet paras. Huippu. Upea. Odottelen sinunkin kuulumisiasi vielä.♥

Rakkaudella,
Ida-Mari

Mitä mulle kuuluu?

Heh. Eipä ole blogiryhdistäytymistä juuri näkynyt. Pian tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun perustin tämän blogin. Painoin silloin 17,1 kiloa enemmän kuin nyt, olin aivan umpirapakunnossa, vihasin itseäni ja kroppaani ja olin niin täynnä motivaatiota kuin voi "pieni" ihminen olla.

Tänään olen aivan totaalisen eri ihminen. Urheilu vaikuttaa identiteettiini hyvin vahvasti enkä osaa enää kuvitellakaan elämääni ilman säännöllistä ja tavoitteellista treeniä. Olo on pääsääntöisesti hyvä ja kroppa jaksaa vaikka mitä sellaista, mikä ei silloin aloittaessa olisi tullut kysymykseenkään. Olen itsevarmempi, iloisempi, pirteämpi, reippaampi, huomattavasti kivempi ihminen kuin silloin, kun "liikunnat" koostuivat satunnaisista kävelyistä ja muka jostain zumbaamisesta. Absurdia edes lukea noita "jee juoksin 3 kilometriä!!!"- juttuja, kun nykyään kolme kilometriä on hyvä alkulämmittely loikka- ja spurttitreenille. Vieläkin absurdimpaa on lukea vanhoja muistiinpanoja "kovasta salitreenistä", kun painot olivat... no, olivathan ne. Kehitystä ainakin on tapahtunut hurjasti.

Tähän hetkeen kuuluu sellaista, että paino on pysytellyt melko samoissa lukemissa monta, monta kuukautta. Olen käynyt vaa'alla noin kerran viikossa, lähinnä miettien sitä, ettei paino vahingossakaan lähde nousuun. En ole kieltäytynyt herkuista eli siis yrittänyt laihduttaa enää pitkään aikaan. Superdieetin aikaan toki hetken, mutta lopetettuani leikin kesken lipsuin vanhoihin tapoihin taas. Alimmillaan paino on käväissyt 80,7 kilossa, mutta vakituisesti se on pyörinyt 81,5-82,0 sisällä. En ole vain löytänyt mistään tarpeeksi motivaatiota yrittää pitää syömisiä kunnolla kurissa.

Peruspalikathan mulla on enemmän kuin kunnossa. Syön tosi fiksusti, ja ruokavalioni näyttää tällä hetkellä tältä:

Aamiainen - Kaurapuuro marjoilla ja raejuustolla tai voilla/pari ruisleipää voilla, kinkulla, juustolla, kurkulla, paprikalla, kananmunalla tai milloin milläkin/rahkasmoothie (purkki jogurttirahkaa, banaani, marjoja tai hedelmiä, vähän mehua tai maitoa nesteeksi), lisäksi kahvia

Lounas - Peruskotiruokaa, salaattia, ehkä joskus leipää/kaurapuuroa kuten aamulla/rahkasmoothie kuten aamulla/munakas muutamalla täytteellä (kinkkua, juustoa, joskus kalaa tai kanaa, riippuen edellisen päivän ruokalistasta ja kaappien sisällöstä)/runsas salaatti joko kalalla tai lihalla ja yleensä myös juustolla

Välipala (yleensä 1, joskus pitkä työpäivä+treenit- yhdistelmän vuoksi 2) - Rahkasmoothie/leipää päällisillä/marjoja tai hedelmiä/jogurttia tai rahkaa marjoilla

Päivällinen - Peruskotiruokaa: lihaa/kanaa/kalaa, salaattia ja/tai lämpimiä kasviksia, joskus leipää, perunaa/pastaa/riisiä

Iltapala - Rahkaa tai jogurttia, joskus marjoja tai hedelmiä, joskus leipää, riippuen päivän treeneistä 

Lisäksi treenin jälkeen palautusjuoma (ihan perus Fast Whey+), jos en pääse suoraan ruokapöytään. Joskus korvaan ns. valmispalkkarilla (yleensä Valion ProFeel kaakao mmmmmmmmm).

Näiden lisäksi sitten tulee syötyä esim. eilen: kahvin kanssa pulla, jäätelö, jälkkäriksi muutama pala suklaata. Tai toissapäivänä: kahvin kanssa pari keksiä, lounaan jälkkäriksi jäätelöä, x määrä irtokarkkeja. Herkkuja menee vaihtelevasti, joskus kerran viikossa, joskus joka päivä. Kerta-annokset ovat kohtuullisia - harvoin syön suklaata patukkaa enempää, jäätelö ei tarkoita mitään superjättimegatuuttia, irtokarkkeja syön kerralla noin 100 grammaa jos sitäkään, kahvin kanssa syön pari keksiä tai yhden pullan - mutta niitä on päivän aikana 0-5. Syön kun tekee mieli. Roskaruokaa, ravintolaruokaa tai muuten kotona raskaampaa ruokaa syön ehkä 1-3 kertaa kuussa, harvakseltaan siis. Tosin ne kerrat tuppaavat kasaantumaan, helposti saattaa mennä kuukausi kokonaan ilman ja sitten yhtäkkiä syön parin viikon sisällä kolmesti.

Syömiseni ovat siis kuin suoraan oppikirjoista, jos tavoitteena on jaksaa treenata ja ylläpitää hyväksi kokeemansa painoa. Kyllä se loppujenkin pudottaminen mielessä pyörii jatkuvasti, mutta en vain ole saanut itsestäni tarpeeksi motivaatiota irti siihen.

Nyt alkaa kuitenkin olla pikkuhiljaa oikeasti - ei siis niin, että tulinpahan kirjoittamaan sen blogiin - sellainen olo, että voisin olla valmis muutaman kilon rykäisyyn. Siihen, että yhteispudotus olisi 20 kiloa. 78,8, ei olisi mikään mahdoton homma. Siinä voisi sitten iloisesti jumitella taas hetken ja jatkaa homman loppuun sitten kun siihen olisi taas motivaatiota.

Niin joo, ne treenit! Tällä hetkellä viikko-ohjelmaan kuuluu 1-2 kertaa lentopalloa, 2-4 punttia sekä 1-3 juoksua/pyöräilyä. Näitä yhdistelemällä ja joskus jotain ekstraa lisäilemällä (joogaa, kävelyä, kuntopiiriä, milloin mitäkin) treenikertoja tulee viikossa 4-7. Ensi kauden sarjaan lähteminen ratkaistaan tässä lähiviikkoina ja jos sinne lähdetään, niin peruskuntokausi pyörähtää kunnolla päälle. Se tarkoittaa sitten taas vähän erilaista treeniä sekä ihan oikeaa, valmentajan rustailemaa treeniohjelmaa. Se olis aika jeesjeesjees, toivottavasti vaan saadaan tarpeeksi porukkaa kasaan.

Tänne siis kuuluu tällaista. Katsellaanpa mitä tästä saadaan vielä aikaan. En uskalla enää edes luvata että blogi alkaa taas elää kunnolla, joten päivittelen jos päivittelen. Onhan tämä kivaa, ei sillä, mutta katsellaan riittääkö juttua. Ei oikein enää irtoa mitään alkuaikojen "jou kävin lenkillä vaikka siis niin paljon halutti jäädä sohvalle", koska se lenkille lähteminen on jo elämäntapa ja sohva lähinnä säännön vahvistava poikkeus. Jos siis jostain haluatte lukea, niin hihkaiskaa. Kyllä minä tosi mielelläni kirjoitan, kun vain saan aiheen päästä kiinni!

Lähiviikkoina odotettavissa on siis toivottavasti juttua peruskuntokauden treeniohjelmasta. Jos paska tuuri käy, niin sitten mietitään treenielämää lentopallon jälkeen - siinäpä sitä sitten onkin. Hyi, en halua edes ajatella treenaamista ilman sitä parasta motivaattoria. Laittakaahan siis tekin kädet kyynerpäitä myöten ristiin siitä, ettei minun tarvitse alkaa pohtimaan uudestaan treenin painotuksia ja tavoitteita, kun kaikkea ei enää tarvitse ajatella pelikentän kautta.

Maratonpostauksen jälkeen taidan vain todeta, että aika kiva kirjoitella pitkästä aikaa. :)

Sunnuntaiaamun syvällisyysannostus

Mariann kirjoitti tänään hyvän postauksen laihduttamisesta ja rentoilusta. Aloin kirjoittamaan tuohon postaukseen ihan mielettömän pitkää ja syvällistä kommenttia, mutta päätinkin avautua tänne ettei tuo kommenttiboksiriepu ihan räjähdä. :D

Minähän aloitin tämän homman miltei kaksi vuotta sitten, kesäkuussa 2012. Silloin painoin miltei sata kiloa, liikuin epäsäännöllisesti, söin vielä epäsäännöllisemmin, olin suoraansanottuna rapakunnossa (viiden minuutin juoksupätkä tuntui maratonin tasoiselta suoritukselta), vihasin itseäni ja halusin ihan hirvittävän paljon laihtua. Aloitin innolla, suunnittelin palkintolistoja, kieltäydyin kaikesta hyvästä, punnitsin itseäni miltei päivittäin ja stressasin kun paino ei pudonnutkaan. Eikä se pudonnutkaan, ei ensimmäiseen puoleen vuoteen. Jos putosi, niin nousi seuraavan "repsahduksen" jälkeen takaisin. Kroppa ei toiminut kunnolla - liikuin paljon, söin ihan fiksusti, join vettä, tein kaikki temput ja paino se vaan jumitti. Yksi suklaapatukka viikossa sai aikaan nolla- tai jopa plussatuloksen, vaikkei sellaisten oikeasti pitäisi vaikuttaa millään tavalla painonpudotukseen kun muu paketti on kunnossa. Tuo aika oli äärettömän turhauttavaa ja sai lopulta jättämään koko homman sekä blogin tauolle.

No, tuli lokakuu, tuli kaverin kanssa lyöty veto. Reilun kahden kuukauden sokerilakko sai viimein aineenvaihdunnan kuntoon ja paino putosi ensimmäiset viisi kiloa. Silloin tajusin, että nyt nämä kilot lähtevät. Niin ne on lähteneet, melkoisissa aalloissa kylläkin. Kuukauden aikana on saattanut pudota neljä kiloa, seuraavassa kuussa ei ollenkaan. Mutta paino ei ole myöskään enää noussut ja kuntoni nousee tasaisen varmasti ylöspäin.

Ennen Superdieettiä painoni on pudonnut viimeksi lokakuussa. Sen jälkeen olen oikeastaan vain hengaillut. Treenannut kyllä, syönyt hyvin, mutta herkutellutkin olen ja voi jestas sentään miten paljon olenkin. Homma toimii kuitenkin jo siihen malliin, ettei paino noussut tuona aikana käytännössä grammaakaan muutamia yksittäisiä heilahteluja lukuunottamatta. Kävin kyllä vaa'alla, aluksi ahdistukseen saakka. Sitten kävin noin kerran viikossa, koska en uskaltanut jättää käymättäkään. Pelkäsin liikaa, että huomaamattani lihoisin ja sitä en halunnut. Kokonaisuutena olen kuitenkin nauttinut olostani suunnattomasti - olen urheillut ja syönyt, tehnyt juuri niitä kahta asiaa mistä nautin.

Rennosti ottaminen on ollut tietoinen päätös. Vaikka olisinkin luultavasti ollut tavoitepainossani jo ainakin puolisen vuotta, jos olisin sokerilakon päättymisen jälkeen ottanut tämän homman oikeasti tosissani, niin olen erittäin tyytyväinen siihen ettei näin ole. Elämääni on mahtunut niin paljon muutakin kuin pelkkää laihduttamista! On ollut koulun keskeyttämistä, toiseen sisäänpääsyä, töitä, lentopalloa, perhettä, ihania hetkiä ystävien ja perheen kanssa, punttisalia, juoksua, liikuntataukoja, sohvannurkassa neulomista silloin kun teoriassa olisi pitänyt olla hikoilemassa ja paljon hyvää ruokaa. Olen oppinut laittamaan paitsi terveellistä, myös ihan aidosti todella hyvää ruokaa. Jos olisin ollut näin rajoittavalla dieetillä kuin nyt olen, niin en olisi ikinä edes kokeillut täyttää lihamureketta kasviksilla ja juustoraasteella.

Myös pääkopan kannalta hidas pudotus on ollut enemmän kuin hyvä. Näen muutoksen peilissä nyt, vaikken nähnyt sitä vielä lokakuussa. Pää on hiljalleen tottunut siihen, että saan kutsua itseäni urheilijaksi. Olen oppinut matkan varrella niin älyttömän paljon itsestäni - tiedän esimerkiksi, että olen aika tosi paljon kärsivällisempi kuin ikinä kuvittelin olevani. Tiedän myös pystyväni asioihin ja treeneihin, joihin en olisi ikinä uskonut pystyväni. Olen itsevarmempi ja katson peiliin ensimmäistä kertaa koskaan ilman, että mieli tekisi vain itkeä. Olen sanonut miehelle sen tutun "hyi hitto kun mä näytän läskiltä"- toteamuksen sijaan että "eikö ookkin mulla aika hyvä pylly" (oli kuulemma).

Kun päätin lokakuussa höllätä vaihteeksi pipoa, tiesin samalla koko ajan, että vielä tulee se päivä kun tosissani alan taas dieetille ja laitan isomman vaihteen silmään. Ei se, että ottaa rennosti, tarkoita sitä ettei haluaisi enää pudottaa painoa. Se vain tarkoittaa sitä, että haluaa syödä juuri silloin vähän enemmän suklaata ja stressata painonpudotuksesta vähemmän. Niin se päivä sitten tuli tuossa muutama viikko takaperin. Päätin, että nyt on oikeasti aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä tämä juttu loppuun. Ilmoittauduin Superdieetille, söin viimeiset sipsini. Mulla oli taas se sama varma olo kuin silloin, kun lyötiin kaverin kanssa kättä päälle sokerilakosta - yksinkertaisesti tiesin, että tämä homma menee nappiin ja minä pystyn tähän.

Vaikka SD on tiukka, en koe silti luopuvani mistään. En tee tätä siksi että on pakko, vaan koska haluan. Haluan kokeilla rajojani ja kyllä, haluan ne viimeiset kymmenen kiloa nyt pois. Jos viiden kilon kohdalla tulee taas stoppi, niin sitten niin. Sitten pidetään taas taukoa ja katsellaan sopivampi hetki pudottaa ne loputkin pois. Tai jopa jäädään siihen painoon, jos sellainen olo on. Nyt olen koko ajan ajatellut, että vaikka peilikuva näyttää koko ajan paremmalta, se ei silti ole vielä hyvä. Jos se viiden kilon päästä on sitä, niin hyvä sitten. Jos ei, niin sitten jatketaan.

Olen oppinut painonpudotuksesta myös yhden supertärkeän jutun; liikaa ei kannata suunnitella. Koskaan ei tiedä, miten kroppa tai pää reagoi muutokseen. Tavoitteita saa ja kannattaakin olla, mutta niiden tavoittelu ei saa olla se pääasia. Paljon tärkeämpää on se kaikki, mitä tapahtuu lähtöpisteen ja tavoitteen saavuttamisen välillä. Vaikka kyllä, maistuu hyvältä juosta kymmenen kilometriä tai painaa alle 85 kiloa! En minä sitä sano. Mutta vielä parempaa on herätä aamulla ja pukeutua peilin edessä ilman että sitä asiaa tulee edes ajatelleeksi sen kummemmin. Tai olla pukuhuoneessa ja riisuutua ja tajuta vasta suihkussa, että olen oikeastaan alasti. Eikä kellään kiinnosta. Eikä tarvitse hävetä.

Huh, tulipahan romaani. Nyt loppukahvi naamaan ja pitkälle kävelylenkille koiran kanssa. Ehkä vähän hölkkäilläänkin, jos sellainen olo sattuu tulemaan.

Superin eka viikko

Aamupaino 82,3! 5 päivää dieettiä takana ja -900 grammaa. Ei varmaan tartte erikseen edes mainita että JEEEEEEEEEEE! :D

Tänään piti käydä aamulenkillä, mutta heräsin niin järkyttävään kurkkukipuun etten sitten lähtenyt. Ollaan nimittäin lähdössä käymään viikonloppuna shoppailureissulla, joten ihan vaan hippasen ottaa päähän jos nyt sairastun ja/tai tyttö ottaa takapakkia (eilen oli kuumeeton päivä, mutta yskä on edelleen jäätävä + räkä valuu niin jätettiin suosiolla hoitopäivä vielä väliin). Kurkkukipu meni ohi ja aion tässä siivouksen ja pakkailun yms. tärkeän ja järkevän (lue: jumitan koneella ja neulon) ohella tehdä sitten kotitreenin tai ehkä soitella jossain vaiheessa siskolle että moneltako se pääsee koulusta ja valua salille. Rintalihakset on nippanappa toipuneet tiistaista niin eikö se ole jo aikakin mennä uudestaan!

Liikunnat siis viikonlopulta ja tältä viikolta;

La - Lentopallo 2h (peli)
Su - Lepo
Ma - Lentopallo 1h 30min
Ti - Sali 45min (yläkroppa)
Ke - Kuntopiiri 40min (alakroppa, salin korvikkeena ja painot matkassa)
To - Lentopallo 1h 30min
Pe eli tänään - Kuntopiiri/Sali (yläkroppa)

Huomenna sitten lepo ja sunnuntaina taas salia tai kuntopiiriä. Juoksu jäi tältä viikolta tosiaan tämän aamun kurkkukivun takia, mutta oon supersupertyytyväinen että oon saanut raahattua itseni salille ja tehtyä jopa kotona! Jee. Jeejeejee.

Hyvä fiilis! Ei huutomerkit ees riitä!

Keskiviikkoaamuna

Eilen kävin salilla tekemässä ensimmäisen kerran uutta ohjelmaa. Tein siis itselleni kaksijakoisen, yläkroppa-alakroppa-ohjelman, jonka aion tehdä 3-4 kertaa viikossa. Eilen aloitin yläkropalla, tänään olisi sitten vuorossa jalat. Treeni meni varsinkin käsiin melko huolella perille, kun edellisessä saliohjelmassa ei tosiaan ollut juurikaan sellaisia liikkeitä, jotka tehoaisivat vain yhteen lihasryhmään. Sarjatkin pitenivät ja sitä myöten painot laskivat niissä liikkeissä, joita olin aiemmin tehnyt. Hiustenpesu aiheutti lieviä irvistyksiä suihkussa :D

Mutta tällainen siitä ohjelmasta siis tuli (tämä ei siis ole SD-saliohjelma!!!);

Soutu reippaalla tahdilla 5min
Pikavenyttelyt, hyppelyä yms. paikallaan lämmittelyä
Ylätalja vastaotteella 3x8
"Selkälaite" (voi jeejee miten asiantuntevaa, liikerata vähän vastaava kuin soutulaitteessa) 3x8
Vipunostot käsipainoilla 3x8
Ojentajarutistus (talja) (ehkä oikea termi, ehkä ei) 3x8
Hauiskääntö (alatalja) 3x8
Yhden käden kulmasoutu 2x10/puoli
Dipit 2x10
Hyvää huomenta 10kg tangolla 2x10 
Kiertolaite 2x10/puoli
"Perhonen" (siis se laite) 3x8
Punnerrukset 2x10 suorin jaloin, 1x5 sormilla ja polvet maassa

Näyttää kauhean paljolta, mutta todellisuudessa mulla meni se 45 minuuttia lämmittelyineen ja loppuvenyttelyineen. Sarjojen välillä ei siis ole kahvitaukoja vaan reippaasti eteenpäin.

On myös hyvä muistaa näitä lukiessa, että olen täysi amatööri! En siis oikeasti tiedä asiasta suunnilleen yhtään mitään. Tai no yhtään mitään on varmasti liioittelua, mutta mun tietotaito on hankittu pääasiassa ahkeralla Googlen kuluttamisella ja ihan parilla aiempaan kouluun liittyvällä kirjalla, joten ei saa niellä näitä mun juttuja purematta. Ja kommentoidakin saa jos kokee tietävänsä jonkun asian paremmin!

Alakropan puoli olisi sitten tällainen:

Juoksu 5-10min
Pikavenyttelyt, hyppelyä yms.
Takakyykky 3x8 (painoa pitänee hieman hakea, ei mitään hajua millä jaksaisin kun aiemmin sarjat on olleet niin lyhyitä)
Raaka rinnalleveto 3x8 (RAKASTAN tätä liikettä enkä halua luopua siitä :D)
Etukyykky 3x8
Askelkyykkykävely käsipainojen kanssa 10 askelta/jalka
Suorin jaloin maastaveto 3x8
Vatsalihaksia 2-3 eri liikettä fiiliksen mukaan + muutama lankku

Vaikuttaa siltä etten pääse tänään niitä salin portaita ylös :D En tiedä sitten että miten tuo etukyykky istuu tuonne, saattaa olla että kokemus osoittaa parhaaksi tehdä vuorokerroin joko tuota raakaa rinnallevetoa tai sitten etukyykkyä. No katsellaan.

Että tällaista. Maitorahka on edelleen ihan järkyttävää, mutta selkeästi juuri smoothiena kipattu neljäs annos oli jo helpompi kuin aiemmat. Ehkä kuuden viikon päästä syön sitä jo ilman ainuttakaan irvistystä (tai sitten en haluakaan nähdä enää koskaan yhtäkään maitorahkapurkkia :D tai vielä parempaa, siirryn takaisin Skyriin ennen dieetin puoliväliä...). Muutoin fiilis on dieetin suhteen oikein hyvä. Päätä vähän särkee, mutta se voi selittyä hyvin myös jäykällä niska-hartiaseudulla (tyttö on nukkunut meidän vieressä nyt jo monta yötä ja nukkumisasennot on sitten sen mukaisia). Ruoka maistuu ja treeni-into on kohdillaan.

Jeejee. Tänään siis sali, huomenna aamulenkki (..............) ja lajitreeni. Perjantaina sali, lauantaina lepo, sunnuntaina aamulenkki ja sali/kotitreeni, jos menee paluu myöhäiseen. Ollaan tytön kanssa kotona vielä ainakin huomenna, perjantai on vielä vähän kysymysmerkki. Voi kun tuo pikkuinen nyt tervehtyisi, meidän nimittäin piti lähteä perjantaina käymään kaupungissa ja ärsyttää kyllä jos joudutaan jäämään kotiin.

Hohhoi. Voisin valua sohvalle neulomaan sukkaa ja lukemaan miljoonatta kertaa Pepin seikkailut- kirjaa. Palaillaan!

Pari havaintoa ensimmäisestä aamusta

- Maitorahka on aivan järkyttävän pahaa.

- 250g raejuustoa on paljon.

- Jäiset mustikat jäädyttää pään.

- Pitää ostaa lisää pakasterasioita, nyt pakkasin eväät Aino-jäätelörasiaan :D

Että sellaista, huomenta vaan kaikille. Pitäis valua töihin. Tyttö on kipeänä ja jää miehen kanssa tänään kotiin, huomenna oletettavasti saikkuvuoro siirtyy mulle. Taas. Huoh.