Hei hei, nähdään toisaalla!

Jee, täällä taas. Olisipa tehnyt mieli kirjoittaa jo paljon, paljon aikaisemminkin, mutta en vain ole saanut aikaiseksi.

Olen kirjoittanut tätä blogia anonyymina, monestakin syystä. Varmaan isoin syy on siinä, että koen painonpudotuksen jostain syystä niin henkilökohtaiseksi jutuksi, etten ole osannut/halunnut kertoa siitä edes lähimmille ystävilleni. Joskus olen jotain ohimennen maininnut sille kaikkein lähimmälle ja vähän jotain syvällisempääkin joskus avannut, mutta noin muuten olen pitänyt suuni visusti kiinni aiheeseen liittyen. Täällä en ole julkaissut omakuvia juurikaan ja ne harvatkin ilman päätä, ja olen yrittänyt varjella niin asuinpaikkaani kuin nimeänikin ihan viimeiseen saakka (ei, nimeni ei ole Ida-Mari - se nimimerkki on peräisin eräältä paljon kuluttamaltani foorumilta, ja sinne se taas päätyi nimimerkkiepätoivon saattelemana sukupuustani, terkkuja vaan isomummolle pilven päälle :D).

Toinen syy on vähän hassumpi. Jotenkin nimittäin pelottaa, että väärät ihmiset löytäisivät blogini ja sitten ööh, nauraisivat? Tai siis. Lentopallohan on joukkuelaji, ja pelkään, että joukkuekaverit eksyvät blogiini ja sitten jostain syystä naureskelevat ja pitävät minua tyhmänä. No joo, todella realistinen pelko, myönnän. Mutta siltä se vain tuntuu.

Kolmas syy on sitten työni. Työskentelen kohtuullisen julkisessa paikassa pienellä paikkakunnalla, ja on aika kammottava ajatus, että joku hoitolapsen vanhemmista löytää blogini. Se tuntuu jotenkin tosi oudolta ajatukselta, vaikka eihän nyt treenaamisen pitäisi viedä piiruakaan pois lastenhoitajan uskottavuudestani :D

Nyt olen kuitenkin hiljattain miettinyt, että olisipa kiva kirjoittaa ihan vaan treeniblogia. Se tuntuu jotenkin kaikkein omimmalta jutulta. Kirjoittelenhan minä toki sellaista päiväkirjatyyppistä blogia Lily-portaalissa, mutta sinnekin treenijuttujen naputtaminen tuntuu hassulta - olenhan perustanut sen ensisijaisesti siksi, että kauempana asuvat kaverini pysyisivät jotenkin kärryillä meidän kuulumisistamme. Lily taas ei tunnu oikealta paikalta perustaa se ihan vaan treeniblogi, se on jotenkin niin ahdistavan julkinen kuitenkin. Tuntuu turvallisemmalta aloittaa nollasta, ihan sillä meiningillä että jos joku löytää vahingossa niin tervetuloa - jos ei, niin onpa treenipäiväkirjaa itselle tallessa. :)

Nyt on mun vuoro oli mulle kauhean tärkeä. Tykkäsin kirjoittaa, jäsentää ajatuksiani ja saada palautetta ja vastakaikua. Muutama kanssabloggaaja (erityisesti Mariann♥) on ollut todella tärkeässä roolissa vertaistukena ja tsempparina silloin kun usko on ollut aivan lopussa. Nyt on kuitenkin tullut aika laittaa pillit pussiin, lopullisesti. Aloittaa puhtaalta pöydältä, uuden profiilin, naaman ja runsaampien kuvien kera. Että tervetuloa tänne!

Nyt on mun vuoro saa jäädä ainakin toistaiseksi auki. Nyt ei ainakaan ole sellaista oloa, että tämä tarvitsisi piilottaa. Jos se olo joskus tulee, niin sitten piilotan tämän myöhemmin.

Mutta näihin sanoihin päättyy tämän blogin tarina. Kiitos kaikille kommentoineille ja lukijoille. Erityiskiitos Mariann sulle, kun olit siinä vierellä koko kaksi vuotta! Olet paras. Huippu. Upea. Odottelen sinunkin kuulumisiasi vielä.♥

Rakkaudella,
Ida-Mari