70kg

Ei kylläkään mun tavoitepaino, eikä varsinkaan aamupaino! Vaan eilen testattu kyykkymaksimi. Ei mitään hajua onko se tosi hyvä, keskinkertainen, huono vai suorastaan säälittävä, mutta nytpä tiedän mikä se on. Oikeastaan kun miettii, etten ole ikinä kokeillut kyykkymaksimia ja mun tähänastiset sarjapainot on liikkuneet 30-40 kilon välillä, niin kai tuo on aivan hyvä. Tai no vaikka ei oliskaan, niin suuntahan on vain ylöspäin!

Valmentajan kanssa juteltiin tänään oheistreenistä. Mun ykköstavoitehan on siis tällä hetkellä parantaa liikkuvuutta ja räjähtävyyttä sekä siinä sivussa vahvistaa yläselkää. Näillä siis saisi puolustusvalmiutta paremmaksi, pomppua korkeammaksi ja lyöntiin voimaa. Peruskunto mulla alkaa olla aika hyvä, joten nyt voi keskittyä ihan muihin juttuihin.

Mun treeniohjelma näyttäisi tällä hetkellä siltä, että viikossa olisi kolme lajia ja kolme oheistreeniä - kerran viikossa puntti ja kahdesti juoksu tai hiihto spurteilla ja/tai loikilla sekä keskivartaloon ja käsiin keskittyvällä lihaskuntotreenillä höystettynä. Lenkkien ei tarvitse olla 45 minuuttia pidempiä - puolikin tuntia itseasiassa riittää - ja tarkoitus on juosta/hiihtää aika kovaa. Puntilla tulisi nostaa isoja painoja niin, että treenin jälkeen on valmis valumaan suihkuveden mukana viemäriin. Punttitreeni ei kuitenkaan saa missään nimessä kestää yli tuntia. Näiden lisäksi lajitreeneissä tehdään joskus lihaskuntoa ja melkeinpä aina liikkuvuutta, reaktionopeutta ja räjähtävyyttä kehittäviä harjoituksia. Rankan viikon päätteeksi toisen lenkin voi korvata uinnilla, jos tuntuu että kroppa kaipaa palauttelua.

Olen tosi innolla aloittelemassa vähän erilaisia juttuja! Ja on kyllä kivaa saada henkilökohtaista palautetta ja ohjausta myös oheistreenin puolella. Jajajajajaja. No jos ei vielä tullut selväksi niin mä NIIIIIIIIIIIN tykkään tästä hommasta!

Ja ääh yritin taas ottaa kuvan mutta ne hiton rintsikat... :D

Tai no oikeastaan ihan sama. Tässä siis minä tänään.

Hallitsematon avautuminen pt. 1000000

Minä treenaan 6 kertaa viikossa, nukun hyvin, syön järkevästi, herkuttelen joskus, olo on hyvä ja silti vituttaa. Koska paino ei putoa.

Tänään aamupaino oli 83,8 kiloa, vähän enemmän kuin vaikka viikko sitten, mutta eilen taidettiin käydä ulkona syömässä ja joku söi jäätelön... ja siihen päälle olen istunut torstaina ja perjantaina yhteensä miltei 1000 kilometriä autossa. Joten varsinaisesti paino ei ole noussutkaan, mutta ei tosiaan pudonnutkaan.

Kun vaaka tänäaamuna näytti tuon 83,8 (kysyä sopii, kuka urpo edes käy vaa'alla tällaisen poikkeusviikonlopun jälkeen), purskahdin todella aikuismaisesti itkuun. Vihasin itseäni, vihasin kroppaani, vihasin itsekuriani - tai siis sitä että se puuttuu. Vihasin sitä, miten eilen tilasin kokiksen ja jäätelön ja söin kermaista pastaa, vihasin toissapäivänä syömääni puolikasta munkkia, puhumattakaan alkuviikosta ostetusta konvehtirasiasta. Vihasin sitä järkyttävää häpeää, jota sain taas kokea pukuhuoneessa pelien jälkeen kun kaikki riisuivat ja kävivät suihkussa. Vihasin sitä, miten minun verkkarit ja pelipaidat ja kaikki on aina niitä isoimpia. Vihasin sitä, miten en edelleenkään ole saanut vain aikaiseksi hommata suksia - ja sitä, miten ystäväni naps vain sai alennuksella tuliterät sukset, joilla hän epäilemättä hiihtäisi kovempaa, enemmän, useammin, taitavammin ja pidempiä lenkkejä kuin eräs saamaton, laiska, lihava, oksettava luuseri.

Ja kaikkeen ratkaisuna on mikäs muukaan kuin pienempi vaa'an lukema. Mielellään vielä 15 kiloa, ehkä jopa 20. Niinpä niin. Mihin sitä jäi taas kaikki ne hienot ja aikuismaiset ja kypsät ja järkevät pohdinnat todellisesta tavoitepainosta? Entä se periaate, että treeni, ruoka ja suklaakin ensin ja sitten vasta painonpudotus? Tai vaikkapa sellainen pikkujuttu kuin hyvä fiilis?

Treenimotivaationi on huipussaan. Tykkään olla puntilla, lähden lajitreeneihin innolla, käyn juoksemassa, suunnittelen treenivaatehankintoja, olen jopa venytellyt. Mietin jokaisen treenin aikana, miten juuri tämä liike edistää räjähtävyyttä, liikkuvuutta, voimaa, nopeutta tai kestävyyttä. Treenissä on oikeasti ajatus mukana ja ennenkaikkea se hyvä fiilis.

Senhän pitäisi riittää? Kyllä tällä treenimäärällä edistystä tapahtuu, vaikka paino ei laskisikaan. Ja kyllä se painokin siitä, heti kun herkkuhimo laantuu. Kroppa muuttuu koko ajan, mulle ilmaantuu uusia möykkyjä, lihakset erottuvat vähän paremmin ja farkut kiristävät eri paikasta kuin ennen. Vaatteet istuvat paremmin ja vanhoja jää koko ajan tasaiseen tahtiin isoksi.

Mutta ei. Minä se vaan tuijotan vaakaa ja itken, kun olen paska. Luuseri. Huono. Miten minusta ei ole mihinkään, en osaa mitään, olen lihava ja oksettava.

Joten nyt siis painonpudotus jää virallisesti tauolle. Helmikuun alkuun saakka. Saan käydä vaa'alla seuraavan kerran siis 1.2. Annan vaa'an miehelle, joka ottaa ja piilottaa sen eikä anna sitä minulle vaikka oppisin seisomaan päälläni. Painotavoitteiden sijaan asetan treenitavoitteita; kyykkytavoitteen, punnerrustavoitteen, juoksutavoitteen ja ehkä sen hiihtotavoitteenkin, jos löydän ne käytetyt sukset jostain, kun uusiin ei vain ole varaa.

Että uudet tavoitteeni ovat;

- Parantaa kyykkymaksimia. En tiedä paljonko, mutta parantaa kuitenkin! Nykyinen maksimi (varmaan jotain 10 kilon tienoilla haha) selviää tänään, kun mies lupasi tulla kaveriksi.

- Jaksaa kunnolla, oikein ja hallitusti punnertaa 15 kertaa. Jalat suorana tietysti. Tällä hetkellä menee hyvänä päivänä 10, oikein superhyvänä päivänä 12.

- Vetää yhden leuan! Tilanne on nyt se, että en vedä ainuttakaan. Olen ottanut saliohjelmaan ylätaljan vastaotteella, jossa käytetään jotakuinkin samoja lihaksia. Tällä hetkellä pystyn tekemään 40 kilolla 3 6-7 toiston sarjaa. Tavoitteena olisi uskaltautua tangolle ja kokeilla - saattaahan se olla, että jaksaisin yllättävän piankin.

- Juosta/hiihtää vähintään kaksi kertaa viikossa ja vähintään 5 kilometriä kerrallaan. Pakkasten puitteissa tietty, esim. eilen täällä oli -30 astetta pakkasta, ei tosiaankaan huvittanut lähteä lenkille...

Sellaiset. Kovin tiukkaa aikatavoitetta en aseta, mutta jonkinlainen välikatsaus tulee varmasti kuukausittain ainakin.

Mietin hetken tätä blogiakin. Että pitäisikö laittaa vaa'an seuraksi jäähylle. Mutta sitten päätin, että jos tästä vain joku samojen asioiden kanssa painiva saa ahaa-elämyksen sen suhteen, että ei laihduttaminen ole mikään hemmetin tie onneen, niin siinä on jo kaikki mitä voin blogin pitämiseltä pyytää. Tai jos saan jonkun inspiroitua sohvalta ulos, niin hienoa. Jos en, niin onpahan mitä lueskella vaikkapa vuoden päästä - missä painossa sitten silloin olenkaan.

Nyt joululahjasukkia, auto roikkaan ja suunta kohti kuntosalia. Ja ehkä tässä sivussa vähän urheiluvaateshoppailua, tarvitsisin uudet salihousut ja pari paitaakin...

Jouluhömpötystä

Minun piti postata pitkä kirjoitus elämäntaparemontistani, painonpudotuksesta, treenistä sekä ennenkaikkea tästä blogista ja sen tarkoituksesta, mutta Mariann päätti vaihteeksi antaa mulle haasteen. Joten se ensin ja pohdintaa myöhemmin!

1. Parasta joulussa?

Kiireettömyys, rauha, loma.

2. Joulumusiikkisi?

Aika perinteisellä linjalla mennään, inhoan kaikenmaailman helinää helskettä vilinää melskettä lallatilaa-renkutuksia. Juha Tapion viime vuonna tullut joululevy on täydellinen; mies, kitara ja ne kaikkein kauneimmat joululaulut. Vaihteluna menee ensimmäinen Raskasta joulua ja myös Suvi Teräsniskan äänestä tykkään kovasti. Ja sitten meillä on koku peruskokoelmalevy, missä on kivoja versioita. Aika tylsää siis :)

3. Tykkäätkö katsoa jouluelokuvia? Millaisia?

Joulupukki ja noitarumpu tulee katsottua aikalailla joka vuosi. Joulutarinan oon nähnyt muutaman kerran ja myös The Grinch on semmonen kestosuosikki. Siinäpä ne.

4. Jouluherkkusi?

No suklaa. Oliko jollekin muka ylläri. :D

5. Mitä ehdottomasti täytyy olla jouluaterialla?

Lanttu- ja porkkanalaatikkoa, poron- tai hirvenpaistia, suolataimenta, mätiä smetanalla ja sipulilla, maksapasteijaa, perunoita, ruskeaa kastiketta. Siinä ne ehdottoman pakolliset. Kinkun paistoin viime vuonna, tänä vuonna en välttämättä kun ollaan vähän pienemmällä porukalla enkä haluaisi tehdä ruokaa jota kukaan ei kuitenkaan syö. Vaihtelevasti pöydässä on sitten ollut metsoa, silliä, kylmäsavulohta, savustettua taimenta ja rosolliakin joskus. Jälkkäriksi joku kakku, viime vuonna se oli glögijuustokakku.

6. Koska joulukoristeet pääsee kotiasi koristamaan?

Yleensä itsenäisyyspäivän tienoilla. Silleen joulukuun alussa jonkun siivouspäivän iltana. Mänty tulee sisälle vasta aatonaattona.

7. Joulu kotona vai jossain muualla?

Ainakin aatto kotona, ehkä joulupäiväkin. Sitten suunnataan miehen mummolaan.

8. Itsetehdyt lahjat, kaupasta ostetut vai molempia?

Molempia lähtee tänä vuonna, enemmän ehkä jopa itsetehtyjä tällä kertaa.

9. Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan?

Juu ja ne me ollaan perinteisesti laitettu kaamoksen alkaessa eli marraskuun loppupuolella. Ja joskus vieläkin aikaisemmin.

10. Joulu oman perheen kanssa vai isommassa porukassa?

Aatto ja joulupäivä ihan kolmestaan ja sitten isommassa porukassa serkkuineen kaikkineen.

11. Onko sinulla joululahjatoivetta?

On, montakin. Aika urheilupainotteiselta näyttää tän vuoden toivelista. Tuskinpa kuitenkaan montaa toivettani saan, kun mies osti mulle jo uuden puhelimen ja äitikin oli ehtinyt jotain hankkia, eikä siskojen rahoilla tosiaankaan osteta mitään urheiluvarusteita.

12. Paras saamasi joululahja?

Mieleenpainuvin on varmasti miehen mulle ostama hopeinen Kalevalan rannekoru. Äh, mä oon niin tylsän perinteinen :D

13. Kamalin saamasi joululahja?

En tiiä kamalin, mutta jokunen tarpeeton on kyllä tullut vastaan. Lähinnä mietityttää että onkohan ihan pakko tosiaan ostaa se konvehtirasia - jos ei oikeasti mitään keksi niin ei sitten ehkä väkisin kannata hankkia.

14. Kuvaile unelmiesi joulu?

Perhe, rauhaa, hyvää ruokaa, ulkoilua, rentoa hengailua. Eli semmoinen kuin ennenkin on ollut. :)

15. Mikä on ärsyttävin joululaulu?

Nissepolkka vetää voiton aivan satanolla. Hhhrrrh.

16. Oletko tehnyt jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä?

Oon neulonut lahjoja ja yrittänyt sopia missä kukanenkin joulun viettää (jäätävä logistiikka kahden veljeksen ja niiden serkkujen ja puolisoiden perheiden välillä, varsinkin kun perheet on akselilla Inari-Helsinki........), siinäpä se... :D

17. Paras joulujuoma?

Kokista menee eniten.

18. Oikea joulukuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan?

Mänty, olen kuuselle allerginen.

19. Käykö teillä joulupukki?

Ei, eikä myöskään tulevina vuosina käy.

20. Paras joulumuistosi lapsuudesta?

Ei varmaan mitään yksittäistä voi nostaa. Kiva perinne oli se, että saatiin joka vuosi joku lautapeli siskon kanssa yhteiseksi lahjaksi ja sitten pelattiin sitä koko perheen voimin.

21. Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän pyjamassa?

Mun kotikotona pukeuduttiin aina hienoksi, miehen kotona ei koskaan ja ai vitsi mä muistan sen ekan jouluaaton kollareissa. Oli ihan pa-ras-ta. Ja siitä ollaan pidetty kiinni. Juhlahan se joulu on, mutta ei sitä vaatteilla tehdä.

22. Peruna-, porkkana-, lanttu- vai bataattilaatikko?

Lanttu! Ehdoton lemppari.

23. Paras joulusuklaa?

Pandan Juhlapöydän konvehdit. Ai vitsi mä oon niiiiiin tylsä! :D Ostan kyllä yleensä myös muutaman laatikon muuta suklaata, Fazerinaa ja Sinistä ja sit jonkun kolmannen, Marianneja tai jotain muuta.

24. Joulutortut vai piparit?

Piparit, kumpiakaan ei tosin kauheasti syödä. Pipareita leivon lähinnä tytön takia, kun se tykkää siitä leipomisesta niin paljon.

Haastetta

Viime viikolla oli oikein hyvä treeniviikko. Kaksi punttia, kolme lajia sekä tunnin mittainen, varsin hikinen lumityöurakka. Eilen oli lajitreeni ja tänään 35 minuutin/5,5 kilometrin juoksu höystettynä ylämäkispurteilla ja -loikilla. Huomenna puntti, torstaina lepo, perjantaina kaksi peliä, lauantaina puntti tai lepo, sunnuntaina juoksu tai uinti sekä puntti jos lauantaista tulee lepopäivä. Hyvä fiilis. :)

Sitten siihen asiaan... meinasin ensin ohittaa tylysti koko haasteen. Koska en vaan halunnut. Mutta sitten ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni. Joten tässä tulee, kiitos vaan Mariann.

"Haaste on helppo ja ihana: kerro haasteesta omassa blogissasi ja listaa kuvan (tuon ylläolevan tai minkä tahansa rakastettavan kuvan) alle vähintään viisi (5) asiaa, sisäistä tai ulkoista, joita todella rakastat itsessäsi - tai ainakin haluat oppia rakastamaan, jos et siihen vielä pysty <3"

- Lady Puntti 

1. Tykkään suunnattoman paljon silmistäni. Ne on kivan muotoiset, kauniin väriset, ripset on pitkät ja tuuheat (vaaleat ja suorat kylläkin, mutta sitä varten on taivutin sekä Lumenen Blueberry Curl Waterproof!).

2. Mun jalat on alkaneet näyttää siltä kuin harrastaisin jotain liikuntaa. Kyllä niiden kanssa vielä töitä riittää, mutta ne on oikeastaan se ensimmäinen paikka, jossa ihan itsekin ihan oikeasti huomasin jotain edistystä! Ja se on paljon se.

3. Hiukseni ovat aivan täydellisen väriset ihan luonnostaan; kirkkaanvaaleat, aavistuksen jopa valkoiseen taittavat. Vaikka säännöllisin väliajoin haikailenkin lukioaikaista Ariel-tukkaa, niin kyllä oma on aina oma.

4. No sitten sellainen sisäinen juttu; olen hurjan ylpeä siitä, miten hyvin osaan olla lasten ja nuorten kanssa. Saan kontaktin jopa sisäänpäinkääntyneisiin, sulkeutuneisiin teineihin, valloitan pikkulasten sydämet ihan vain olemalla minä itse sekä aistin ryhmästä ihmisten väliset jännitteet todella nopeasti. Olen hyvä ohjaaja ja johtaja, ja sanon näin paitsi kollegoiden, lasten vanhempien ja useiden esimiesten arvion pohjalta, myös sen tärkeimmän palautteen eli lapsilta ja nuorilta saadun palautteen ja kiitosten jälkeen. Mikään ei lämmitä mieltä niinkuin seiskaluokkalaisen teinipojan murahdus "hmhmph, onhan Ida-Marikin kiva" tai 8-vuotiaan tytön lähettämä kirje, joka alkaa sanoin "sä oot paras ikinä". Sanomattakin selvää, että ra-kas-tan työtäni sekä partioharrastustani.

5. (Eikö nämä jo lopu, tämä itsensä kehuminen alkaa olla turhauttavaa, ärsyttävää ja mitä mä valehtelen argh onko toi vika kappale jo liian itseriittoinen pitäiskö pyyhkiä se yli ARGH lopetan en julkaise tätä I K I N Ä.)
(Piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä tuumaustauko.)
Mulla on korkeat poskipäät ja söpöt hymykuopat. Ja kesällä paljon pisamia. Tykkään siis mun kasvoista, varsinkin nyt kun oon vähän hoikistunut laihtunut reippaasti. Siis niin että kasvojen muoto on tullut paljon paremmin esille.

OLIPAHAN KAMALAA! Tuntui etten keksi mitään. Kunnon väkisinvääntämistä.

Mutta mäpä kerron mistä nyt tykkään: sinnikkyydestäni, treenausinnostani, siitä että mun kroppa jaksaa erittäin epäsäännöllisen juoksemisen jälkeen vetää ihan täysillä 5,5 kilometrin lenkin spurtteineen kaikkineen, parantuneesta ryhdistä sekä siitä että huomasin suihkussa että mun selässä ja käsivarsissa alkaa erottua lihaksia (jep, pullistelen peilin edessä :D:D hahahhahah no ei sentäs. Kovin paljoa kuitenkaan.). Pieniä kyllä vielä, mutta huomaapa ekstrakiloista huolimatta että on sitä tullut joskus vähän treenattuakin.

Nih.

Mulla on uus puhelin. Ehkä siis saatte joskus peiliherutuskuvia. Yritin ottaa tänäänkin ennen lenkkiä mutta tajusin että mulla oli unohtunut mun mintunvihreät rintsikat levälleen sängylle... ja olin siinä vaiheessa tullut jo kotiin ja vaihtanut vaatteet. Että ei sitten tänään KATTOKAA NÄKYYKÖ MUN LIHAKSET TRIKOIDEN LÄPI- kuvaa.

Juu öitä.

Edit: oho se haastekuva unohtu. No en jaksa. Sori.
Edit 2: oho pitikö joku haastaakin?!?!?! No haastakaa itse itsenne. Teki ihan hyvää.

Salitreeni uusiksi

No helou vaan taas pikku tauon jälkeen. Nollaa pukkaa. Aloitin ja lopetin ruokanatsiuskauden (... :D), mutta paino on edelleen sitkeästi sen 83,0. No, olkoon. Ihan sama. Treenimotivaatio on nimittäin kovempi kuin ehkä koskaan, ja pitkästä, pitkästä aikaa kirjasin viikolle 6 treeniä. 6! Ja vieläpä kahtena viikkona putkeen. Hyvä minä. Tälle viikolle on kirjattuna tällä hetkellä 4 treeniä, enkä ole vielä päättänyt jaksanko lähteä puntille ennen treenejä.

Kirjoitustauon aikana on ehtinyt olla neljä sarjapeliäkin, kaksi viikko sitten ja kaksi eilen. Viikko sitten pelattiin ihan oman taitotason ylärajoilla ja vähän päällekin, ja voitettiin molemmat pelit. Toinen 2,5 tunnin väännön jälkeen 3-2, toinen sitten vähän vähemmän väännön jälkeen suoraan 3-0. Eilen sitten pelattiin omalla keskitasolla ja hävittiin ensin selkeästi paremmalle joukkueelle 3-0 ja sitten ehkä aika samantasoiselle joukkueelle myös 3-0. Molempia vastaan saadaan toki pelata revanssi, ja ainakin siitä jälkimmäisestä aiotaan ottaa voitto, sen verran hyvin kuitenkin pistettiin kampoihin keskinkertaisellakin suorituksella.

Autossa matkalla kotiin juteltiin valmentajan kanssa oheistreeneistä ja erityisesti salitreenistä. Ja noh, tiivistettynä: olen tehnyt asiat aika väärin. :D No väärin on ehkä liian rankka ilmaisu, mutta olen keskittynyt liikaa perusvoimatreeniin. Joten siihen tulee nyt muutos. Tästä lähtien salilla tehdään asiat kahdella tavalla: joko lähes maksimipainoilla 3-4 1-3 toiston sarjaa tai sitten 60-70% maksimipainoista 3-4 5-6 toiston sarjaa, mutta hillittömän nopealla tempolla. Lisäksi saliohjelmaan sekä lenkeille tulee lisäyksenä pomppuja ja loikkaharjoituksia. Tärkeimpinä tavoitteina on siis lisätä kimmoisuutta ja pomppuvoimaa. Toinen iso tavoite mulla on nyt saada selkää (ja tietty samalla vatsaa) vahvemmaksi, jotta lyöntiin saisi enemmän voimaa.

Sitten pitäisi vain selvittää, mitkä ne tämänhetkiset maksimipainot ovat. Siihen hommaan on pakko saada joku varmuuden vuoksi kaveriksi, joten en tiedä tehdäänkö sitä vielä tänään vai meneekö ensi viikkoon. Noh, ei se mitään, voin aloittaa noilla nopeilla toistoilla joka tapauksessa jo tänään. Jos siis jaksan mennä, en ole ihan vielä päättänyt.

 Mutta sitä minä vaan, että nyt on aivan sairaan hyvä fiilis treenata. :) Jotenkin tuntuu, että painonpudotus on ihan sivuprojekti jo ja päätavoitteet on jossain ihan muualla. Eipä sillä että se haittaisi, päinvastoin. Mutta eiköhän se painokin putoa hiljalleen tässä samalla.

Sunnuntailätinöitä

Sunnuntain pelin ja maanantain treenien jälkeen hehkuin treeni-intoa. Tiistaina kävin punttisalilla, keskiviikkona palauttavalla kävelyllä. Mikä kummallisinta, minä ihan tosi venyttelin! Pitkät, parinkymmenen minuutin venyttelyt, ei ole muuten ihan hetkeen nähty. Torstaina oli treenit - ja tadaa, siihen se taas jäi. Perjantaina väsytti niin järjettömästi työviikon jälkeen, ettei puntti tullut kysymykseenkään. Kävely olisi ehkä mennyt, mutta sen sijaan päädyin syömään miehen kanssa rasiallisen suklaakonvehteja. Lauantaina hirvenpaloittelussa meni yli kymmeneen, joten taas sohva ja suklaat kutsuivat. Tänään piti käydä juoksemassa aamupäivällä, mutta seurakseni saapui tukkoinen nenä ja kammottava päänsärky, joten sekin jäi. Illan treenit menivät kohtuullisesti.

No, ensi viikko on uusi viikko. Jospa nyt saisin itseäni niskasta kiinni ja lähtisin, vaikka väsyttäisi. Tilasin muuten uudet juoksutrikoot ja pitkähihaisen juoksupaidan, jospa niistäkin saisi irti vähän motivaatiota siihen hommaan. Niin ja salikorttikin on tuloillaan - miehen työpaikan sali sulkee muuton vuoksi ovensa joulun jälkeen, joten minunkin on siirryttävä kunnan tarjoamalle. Eihän se mitään, kun sinnekin saa nykyään jo kulkukortin, joka ei ole sidottu aukioloaikoihin. En nimittäin yksinkertaisesti raski olla pois kotoa enempää iltoja kuin nyt jo olen. Ja onhan siellä toki sitten ihan eri varustetaso, tuolta työpaikan saliltahan ei löydy kuin vapaat painot ja tanko, crosstrainer, soutulaite, epämääräinen yleislaite jota en osaa käyttää, penkki sekä leuanvetotanko. Ainakin juoksumattoon aion tutustua lähemmin heti alkuun. Yläselälle saan myös ottaa ylätaljan käyttöön, jee. Ja kyykkyteline! Jee! Saa latoa ihan erilailla rautaa, kun ei tarvitse itse nostaa niskan taakse (siis itsehän toki kyykkään vähintään heti sitten 70kg... mutta hei teoriassa! :D). Muuten tuskin rupean kamalasti laitteiden kanssa värkkäämään, kun en niistä tykkää. Vapaat painot on jees.

Mitäs vielä. Ei kai muuta. Paino jumittaa, koska ööh.. no suklaa... :D Aamulla näkyi olevan 83,2, että tässä sitä iloisesti junnataan. Pitää yrittää ryhdistäytyä, haluaisin aika kovasti alle kahdeksankympin ennen joulua.

Paniikki

Kärsin kamalasta ramppikuumeesta aina, kun pitäisi esiintyä jossakin. Muistan teinivuosilta kotipelit - olin niin kipsissä, että oksetti. (No tuolloin en syönyt mitään muutenkaan, joten siihen ei sentään vaikuttanut jännittäminen mitenkään...) Muuallakin pelatut pelit ja turnaukset toki jännittivät, mutta silleen hyvällä tavalla. Kotipeleissä oli tuttu yleisö ja ennenkaikkea mun iskä katsomossa.

Minun pitäisi tarkalleen ottaen kolmen minuutin kuluttua istua autonrattiin ja lähteä. Ja minua jännittää niin paljon, että söin kahta ruisleipää, banaania, kahvimukillista ja tuoremehulasillista tunnin. Kädet tärisee, pyörryttää, oksettaa, tekee mieli juosta karkuun. Jättää lähtemättä.

Iskä ei tänään pääse (jos olis tulossa niin luultavasti en kykenisi pelaamaan...), mutta mies ja tyttö tulevat kyllä. Apua.

APUA.

Apua.

Apua.

Nyt on kai pakko mennä, halusin tai en. Ahdistaa. Tekee mieli itkeä.